Hopeaköynnös

 Ulkokausikaan ei ole vielä ohi, mutta katse kääntyy jo hiukan sisäkukkasten puoleen.  Nekin ovat voineet hyvin, kiitos keväisen multien vaihdon ja vähän kukkapurkkienkin. Pientä lannoitusta olen antanut kastelun yhteydessä.  Ainakin Hopeaköynnös on viihtynyt. Se onkin tutkimani mukaan helpoimpia kasveja kasvattaa. Se ottaa jo kohta lattiaan kiinni vaikka on aika korkealla.  Tiedä sitten mitä sen kanssa tekisin.  Antaisiko talven kasvaa ja katkaisisi vasta keväällä.  Nämä on näitä ammattitaidottoman harrastelijan pohdintoja.  


Olen sitä jo kiertänyt hyllyn pystypuiden ympäri moneen kertaan.  Ei se siitä ole huonoa tykännyt. Ehkä olisi vielä enemmän voinut kietoa.  

Se on kuitenkin jossain kohtaa lyhennettävä, että sen saisi pysymään hyvänä.  En tiedä kuinka hyvin sille riittää kosteutta.  Kasvi on altakasteluruukussa, joten ainakin multa on kosteaa.  Riittääkö kosteutta viimeiseen kukan latvahännänpäähän.  Kai sen sitten huomaa jos kasvi alkaa näyttää kuivalta.

Kiersin sitä jo koristeena olevien kivien ympäri.  Hopeaköynnöksellä ei ole onneksi kiinnitysväkäsiä, niin kuin joillakin köynnöksillä.  Ne vievät tapetinkin mennessään, kun niitä repii irti.



Puutarhassa lentelee nyt perhosia viimeisiä kukkia imemässä.    Niitä saa ihailla vielä jonkun aikaa.  Tämä perhonen näyttää ottaneen jo karvatakin päälleen.



Puut ja pensaat

 Olen aina pitänyt puista ja istutan niitä melkein joka vuosi lisää.  Koitan aina löytää jonkun uuden lajin, jota ei ole ennestään.  Kaikki eivät kasva Suomessa vaikka tekisi mitä.  Pitäisi löytää sellaisia, joita on kehitetty näitä mantuja varten.  Mökillä puiden kasvatus on helpompaa, kun on tilaa.  Siellä on paljon tietenkin tavallisia puita, metsän vieressä, kun ollaan.  Mänty, kuusi,leppä. lehtikuusi, pihlaja, raita ja monta muuta.

 Jotkut puut ovat sitkeitä ja kestävät leikkausta enemmänkin.  Kataja on kasvanut rivitalon etupihalla parikymmentä vuotta ja on levinnyt ja kasvanut.  Sitä oli pakko vähän karsia.  Aloitettiin sen karsiminen alhaalta nyt ensin.  Ensi keväänä sitten näemme mitä karsiminen on sille tehnyt.




Mongolian vaahtera, pieni puu, joka on syksyllä kauniiin punainen.







Eurooppalainen pähkinäpensas, lehdet muistuttavat lepän lehtiä.  Se ei  ole kasvattanut yhtään pähkinää.  Ostin toisenkin pensaan jos sillä olisi vaikutusta asiaan.  Onnettomasti se kuivui vähän tänä kesänä.  Ne on pakko suojata talveksi.  Rusakon herkkua ovat.

                                                                               

Korean pihta, kävyt kasvavat hassusti ylöspäin.  Tämänkin puun latva katkesi jossain vaiheessa ja viivästytti sen kasvua.  Puissa on se hyvä puoli, että oksasta tulee uusi latva.  Ei se haittaa näissä puutarhapuissa niin paljon kuin metsän kasvatuksessa.



Serbian kuusi on aika lailla samanlainen kuin suomalainenkin kuusi.  Hyvin kasvaa ja komistuu.  Tässäkin kävi samalla tavalla kuin korean pihdalle, latva katkesi ja nyt on oksan kasvu latvaksi vielä vaiheessa.  Havupuista näkee, että kasvuvoimaa on, kun eivät luovuta vaikka latva katkeaa.



Hemlokki on jäänyt todella pieneksi.  Tämä taitaa olla kääpiömallia.  Kanadanhemlokki kasvaa paljon isommaksi.


Tammi on saanut kasvaa ja levitä.  Se elää meidän jälkeemmekin jos ei sitä kaadeta.  Viereiset männyt ovat jo sen tiellä ja pian on tehtävä päätös niiden kaatamiseksi.


Tässä on taas yksi ongelmapuu, joka ei kuole, mutta aina se kärsii jotenkin.  Hevoskastanja.  En tiedä onko paikka väärä vai mikä.  Ensimmäisenä talvena runko jäätyi ja halkesi.  Sitä vähän karsittiin, runko ei korjaantunut.  Nyt runko katkaistiin kokonaan ja vähän näyttää paremmalta.  Sitä nyt vain seuraillaan.


Onnistumisiakin sattuu, pylväshaapa kasvaa hienosti.  Vaahteran taimiakin ilmestyy vielä sieltä täältä, kun isompi kaadettiin.  

Puksipuunkin olen istuttanut, enkä ole vienyt talveksi suojaan.  Ei se kyllä oikein kasvakaan.  Omenapuut menetin viime talvena, kun rusakolla oli nälkä.  Vielä on jäljellä luumupuu, koristeomenapuu, kirsikkapensas ja paljon koreistepensaita.  istuttaa voi aian lisää.

Mökin kukkasten kuvaamista

 Kauniina päivinä katse lepää kukkasissa ja muussakin ympäristössä.  Tällä hetkellä monet kesäkukat ovat kauneimmillaan.  Ne hehkuvat monissa eri väreissä.  Monet aurinkoiset päivät ovat saaneet kukat kestämään.  Tosin eilen illalla täällä oli aikamoinen ukkosrintama  (17.8) Onneksi ihan kauheasti ei satanut ja lyönyt kukkia maahan.


Olen jossain välissä istuttanut näin komeita liljoja.  Ne eivät viime kesänä kukkineet, joten luulen niiden istutetun edellisen vuoden syksyllä, joten luulin niiden istutuksen menneen mönkään.  

Iloisia yllätyksiä siis sattuu.  Lumipallohortensia teki muhkeita kukkia.





Samettikukkaset istutin siemenistä ja ne kukkivat nyt vasta.  Toivottavasti pitkälle syksyyn.




Kultapallot kasvoivat pidemmiksi tänä kesänä.  Sain katsoa niiden kukintoja ylöspäin.  Niitä on pakko tukea vaikka niiden varret aika vankkoja ovatkin.

Mökki on aina mielessä, kun olen kotona ja toisin päin.  Onnellisia ovat he, ketkä asuvat kotona, joka on samalla mökki.

Mökillä sielu lepää ja mieli vahvistuu.  Rauhallinen ympäristö saa ajatuksen lentämään ja kunto kohoaa, kun tekee pihatöitä.


Kaivoin taas kuopan yhdelle kukkaselle kuivaan maahan.  Istutin ulkomuratin maahan ja toivon sen pärjäävän.  En tiedä kuinka hyvin se talvehtii, mutta se nähtäneen ensi keväänä.



Vanha pieni mökinkuvatus, joka joskus oli grillin päällä suojana säitä vastaan ja nyt on polun vierellä.  Siihen seinustalle muratin sijoitin.  Olen nähnyt isojakin muratteja.  En tiedä onko tämä sellainen.









Nyt vasta isommat perhoset ovat lennossa.  Sain kuvattua Neitoperhon kukassa.  Se o kaunis eläin.







Leivinlauta käyttöön

 Keittiössäni ei ole valmiiksi leivinlautaa niin kuin monella muulla.  Olen aina sitä vähän kaivannut, kun tilaakin on aika vähän, pöytä pitää tyhjentää muusta kamasta.  Nyt sen sain.  Katselin ensin tarjontaa netissä.  Eivät ne kovin kalliita olleet, 40-50 € halvimmat.  Meillä  se tehtiin sitten kotona koivuvanerista.  Levy maksoi Puuilossa 24 €.  Toki se oli liian iso.  Puolet sahattiin pois jotain myöhempää käyttöä varten.  Leivinlaudan hyvä koko on 60cm*80 cm  Reunoiksi ostettiin Prisma raudasta lista. Erikeperiä ja pieniä nauloja.  Tekoon meni mieheltä runsas tunti.  



Tänään otin sen ensimmäistä kertaa kayttöön.  Hyvältä ajatukselta sen tekeminen tuntuisi olevan.  Jauhot vain laudalle ja leipomaan.  Tein nyt rahkavoitaikinan ja pyöräytin siitä hyrriä.

Säilytyksen paikkaa mietin kotvan aikaa.  Ei se kovin paljon tilaa vie vaatekaapissa seinän vieressä.  


Kinkku ja jauhelihatäytteisiä hyrrät ovat, rasvaisia ja ravitsevia.  Kovin montaa ei peräkkäin kannata syödä jos pelkää lihomista.

Leipomisen jälkeen olikin vuorossa leivinlaudan puhdistus.  Tiesin, ettei ainakaan vahvoja pesuaineita kannata käyttää.  Ohjeet sanovat, että pitäisi tyytyä pelkkään veteen.  Tällä kertaa tyydyin vain harjaamaan jauhot pois.  Ihmeelliseltä tuntui ajatus, etten aiemmin ole ryhtynyt suunnittelemaan leivinlaudan hankkimista.








Toisaalta, nyt minulla on enemmän aikaa leipoa.  Yksi haittapuoli asiassa on, ne on myös syötävä kaikki.  Sekin on tuhlaamista jos hyvää syötävää heittää biojätteeseen.



Humala

 Humalan kasvatus on helppoa, mutta sen oikeaan suuntaan laittaminen vaikeaa.  Humalan kasvattaminen on talon miehen projekti.  Sitä kasvaa sekä mökillä, että kotipihassa kaupungissa.  Niihin pitää laittaa pitkät ja tukevat salot.  Meilläkin on n. 5-8 metriset.  Niistä on syksyllä välillä hankala riipiä kuivat varret pois.  Ne kun pakkaavat kiertymään ja kaartumaan toistensa päälle.   Alkuperäiset taimet on otettu naapurin pois heittämistä taimista, jotka alkoivat kasvaa asumattomalla paikalla.



Jos haluaa humalan menevän muualle kuin ylös.  Niitä on vahdittava ja kierrettävä kasvamaan haluttuun suuntaan.

Yksi varsista kapuaa jo viereiseen koivuun.  Humalassa on vahvat juuret, joten siihen penkkiin ei voi oikein laittaa mitään muuta.  Se tukehduttaa ja kerää itselleen kaiken veden ja mullan voiman.

Onhan se komea katsella.  Tässä se mahtuu kasvamaan, navetan seinustalla.  


Kukkia tulee runsaasti.  En ole keksinyt niille mitään käyttöä.  Tässä voisi olla yksi tai kaksi vinkkiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/04/kasvaako-pihassasi-kannabiksen-lahisukulainen-nain-otat-humalan-hyotykayttoon

Tältä sivulta löytyi muutama käyttökohde, tinktuuraa, humalateetä ja jalkakylpyä.


Rivitalon takapihalle se alkaa olla jonkun verran liian iso kasvi.  Se tunkee joka paikkaan.  Jouduin siirtämään raparperin sen vierestä pois.  Mielestäni se häiritsi sen kasvua.


Pyykkinarun päällä se näyttää melkein rypäletertulta.  Sitä voi katkoa ja repiä miten vaan, se ei ole moksiskaan.  Kasvu taitaa vain kiihtyä.  En ehkä enää haluaisi sitä näin pieneen pihaan.



Kakkoja uuniin ja muita leivonnaisia


Olen tällä hetkellä kiinnostunut leivonnasta.  Se on hauskaa ja ehkä siinä säästää muutaman euron jos ei mikään mene pieleen ja kaikki tulee syötyä.  Taikinasta haluan tehdä ison, jotta ei heti tarvitse samanlaista uudestaan.  Satakuntalaista kakkoa kokeilin ensimmäistä kertaa ja yllätyin itsekin, kuinka hyvin se onnistui.  Koitin muistutella itselleni, että tärkein asia on nostatus ja taikinan hyvä vaivaaminen.  Reseptin löysin netistä.  

Tänään tein  litran pullataikinan ja tein monenlaisia pullia.  Mahtavatko mahtua pakastimeen, siellä kun on pakastettuna mansikoita ja mustikoita sekä niitä kakkoja vielä pari jäljellä.  Sekä paljon muuta.


Olen leiponut paljon kakkuja ja piirakoita.  Taikinan vaivaaminen käsin on välillä mielenkiintoisempaa.  Se on, kuin käsien laittaminen multaan.  Voi sommitella leipomuksista oman taidon mukaan kaikenlaisia. 

En piirakoiden ja kakkujen tekemistä ole lopettanut.  Juuri muutama päivä sitten tein poimituista kantarelleista herkullista piirakkaa, samalla isännälle kinkkupiirakkaa, hän kun ei sieniä suuhunsa laita.  

Uuni vie sähköä aika tavalla, mutta ajattelen niin, ettei tarvitse ainakaan pullan tai leivän takia lähteä kauppaan.  Minulla kun on paha tapa sortua heräteostoihin, se onkin sitten aivan toinen juttu.


Vahveroita olen kerännyt pari korillista ja pakastanut suurimman osan omassa liemessä ensin keitettyinä.  Kokeilin myös tehdä sienipestoa.  Siitä tulikin ihan maukasta.  Sienistä ensin paistettin vedet pois, sipulin kanssa. Tuore basilika, pinjansiemenet, öljy ja suola sekä ne sienet murskattiin sauvasekoittimella.  

Laitoin syömättä jääneen kastikkeen pakastimeen.  En tiedä vielä muuttuuko maku.







Näin syyskesällä alkaa mieli suuntautua kotiin ja siellä kaikenlaiseen tekemiseen.  Leipominen on yksi josta on jotain hyötyäkin.  Yksi leipomista helpottava asia on vielä hankkimatta.  Leivinlauta on harkinnassa.  Joko ostan sen tai se tehdään minulle.  Meillä sitä ei ole keittiöön kuuluvana kalusteena.

Kevät kutkuttaa

  Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta...