Puutarhapolun varrelta

Puutarha muuttaa muotoaan kesän edetessä.  Metsäisen polkuni vierustat näyttivät kesällä tältä.  En tiedä mikä kukkasen nimi on, kaunis se on kun metsänpohja on sitä täynnä.  Ei sitä raaski poiskaan ajaa.  Ne kuolevat omia aikojaan ja antavat tilaa muille kasveille.  Olen muokannut metsäpolkuani pari vuotta ja se alkaa muistuttaa jo metsäpuutarhaa.  Metsänpohja on ollut rankkaa muokata kivien ja juurien paljouden takia.  Polkua on sen verran trampattu, että kanttarellejä on tullut polulle lisää. Kasvimaallani purjot kasvavat ihan komeasti.  Onneksi edes ne.  Kyssäkaalit jäivät vähän pieniksi.  Saan niistäkin sentään kasviskeittoihini lisuketta. Kesä on kohta mennyt ja on sadonkorjuun aika.  Vaikka puutarhani ei kovin runsassatoinen olekaan niin aina jotain jää varastoon.  Metsästä löytyy lisää laarin pohjalle.

Robinsons red eli punainen päivänkakkara.  Uskollisesti joka kesä kukkiva kasvi Sormustinkukka, sinne tänne siemeniään heittelevä myrkyllinen kukkanen.  Koskaan ei tiedä missä kohtaa se seuraavana vuonna kasvaa. Peurankello, maatiaiskasvi, joka tekee runsaasti kukkasia.

Harrastelijapuutarhurilla on kasvien runsaudessa valitsemisen vaikeus.  Mitä uusia kasveja kannattaisi istuttaa? Suomeen tuodaan jatkuvasti erilaisia kukkia, pensaita ja puita, jotka eivät pärjää kuin eteläisimmässä Suomessa. Hinnat ovat sitä luokkaa, ettei ole halua kokeilla epävarmoja kasveja.  Minä ainakin olen onnistunut tappamaan muutaman kasvin tähän mennessä. Kestävimpiä kukkia ovat olleet minun käsittelyssäni liljat esim. Tarhapäivänlilja, Varjoliljat.  Kieloa ei saa millään hävitettyä.  Iirikset ja Siperiankurjenmiekatkin viihtyvät vähällä hoidolla.  Yliveto on tietysti monien vihaama Hertta-vuorenkilpi.  Vielä voisi helpoiksi, tai suorastaan hyvin helpoiksi kukkasiksi mainita Vuohenjuuri ja Lehtoakileija. Puiden kanssa olen onnistunut paremmin.  Niillä voi olla vahvemmat juuret millä imeä kasvuvoimaa.

Mehunkeitto alkoi tällä viikolla.  Tämän vuoden tavoite on kolme maijallista.  Yksi mustaa, toinen punaista ja kolmas sekamehua.  Aiemmin laskin mehun kattilaan ja keitin mehun sokerin kanssa, ennenkuin pullotin.  Nykyään laitan sokerin marjojen joukkoon ja pullotan suoraan maijasta.  Huonona puolena siinä on sakka pulloissa.  Kenties yritän puristaa marjat liian kuiviksi ja sakkaa pääsee mukaan.  Sakkasihti olisi hyvä keksintö. Musta mehu on nyt pullotettu.  Mustaviinimarja on syötynä mehukas, mutta mehua en saa siitä paljon puristetuksi.  Sitä jää paljon vielä marjoihin.  Hyvä kun edes vähän, on se niin hyvää. Auringonkukkakin kukkii hienosti ja päivä paistaa.

Sinisiipi Jos olisin pessimisti niin voisin sanoa kesäkukkasten ja perhosten ajan olevan ohi.  Onneksi en ole ja  Leijonankidat kukoistavat täydellä terällä.  Ostin keväällä kahdessa vaiheessa olevia Leijonankitoja, toiset olivat jo kukassa ja nämä toiset vasta pieniä taimia, joten ne kukkivat myöhemmin.  Tietysti on hienoa kun kukat ovat heti valmiita, mutta odottaminenkin kannattaa. Pian alkavat syyskesän toimet.  Voi alkaa taas istuttamaan uusia kasveja ensi kesää varten. 

Saan kauniita kukkakortteja ympäri maailmaa, kun liityin postcrossaajiin.  Niitä on jokaisella kätköissä kotona.  Oman maan kansalliskukkaset ovat lähetetyimpiä. Hibiscus kukkii Kanadassa.  Niitä on 200 lajia Wikipedian mukaan.  Suomalaiset tuntevat sen Kiinanruusuna. Autraliasta tuli Wattle, en ole vielä selvittänyt suomenkielistä nimeä. Alimmaisena oleva muistuttaa sinivuokkoa  Itsellänikin on varastossa monia kukkakortteja.  Nyt voin niitä hyödyntää lähettämällä suomalaisia kukkakortteja maailmalle.

Mitkä kukat houkuttelevat perhosia? Yksivuotisista kesäkukista hyviä perhoskasveja ovat esimerkiksi samettikukka, kosmoskukka, olkikukka, tuoksupielus, kesäleimu, kesäpäivänhattu, jättiverbena, tiikerikaunosilmä ja aurankukka . Perennoista perhosia houkuttelevat muun muassa punatähkä , hunajakukka, harjaneilikka, mäkitervakko, päivänkakkara , siperianampiaisyrtti, punahattu, purtojuuri, mirrinminttu ja yrtit . Koristepensaat kuten syreenit, kuusamat, jasmikkeet ja angervot ovat myös perhosten suosiossa. (Viherpeukalot sivulta) Perhosia on näkynyt tänä kesänä vähän, johtuen kylmästä ja sateisesta säästä.  Jotkut kukkaset vetävät perhosia enemmän puoleensa kuin toiset.  Ilahduttavaa oli lukea, että voikukat ja nokkoset ovat myös perhosten suosiossa.  Laiskan puutarhurin unelmakukkaset.  Perhoset eivät valitse käyntikohteitaan kauneuden vaan mesipitoisuuden takia. 

Sateet ovat saaneet monta kasvia kärsimään.  Isot kukat eivät kestä kosteuden painoa, eivätkä pehmeän terälehden omistavat kasvit.  Viljapellot ovat kärsineet monella paikkakunnalla.  Onneksi itsellä ei ole viljelyksiä, on vain kukkapenkkejä ja pienen pieni kasvimaa.  Toki vesi antaa kasvuakin, varsinkin rikkakasveille ja ruoholle, joka tuntuu kasvavan silmissä.  Vielä ei ole kaikkea menetetty jos saadaan kaunis loppukesä.  Elokuu on vasta alussa.  Sipulini ja purjoni antavat ainakin satoa.  Härkäpapukin on kasvanut hienosti.  Ongelmana on miten hyödynnän papusaaliini.  Härkäpapuja ei noin vain riivitä pakkaseen vaan niitä on käsiteltävä jotenkin. Keitettävä ainakin koska niissä on jotain mikä lähtee keittämällä.  Voi olla, että ne ovat vain koristekasveja tämän kesän. Marjoja tulee jonkin verran, pääsee pian mehujen keittoon.  Säilöntä on puutarhan hoidon ohella yksi mukavammista hommista.  Tulee ihan hamsterimainen olo, kun saa jääkaapin ja pakastimen täyteen ihania luonnon tuotte