Puutarhapolun varrelta

  Ensimmäiset omat uudet perunat on syöty. Mustikoita, vadelmia on kerätty ja puutarhamarjoja mehustettu.  On ihan sadonkorjuutunnelma.  Mitään ei ole paljon, mutta tarpeeksi.  Vielä on paljon satoa kerättäväksi puutarhasta ja metsästä, kunhan vain kypsyvät.  Ihailin juuri äsken omenaterttuja puussani.  Ne eivät kypsy kuukauteen jos vain pysyvät puussa. Siinä ne killuvat silmieni edessä.  Toivottavasti pihlajamarjakoit eivät löydä niitä vaan ne saavat kasvaa terveinä kypsään ikään saakka. Mustaviinimarjoista ja vähistä punaviinimarjoista sain muutaman pullon makeaa mehua.  Kyllä kelpaa sitä juoda janoonsa ja muuten vaan. Mehustus on aika vievää, mutta sen kestää kerran vuodessa. Välillä pitää käydä ihailemassa kukkia, jotka ovat venähtäneet aika isoiksi jo.  Samettikukkakin on jo aika pitkä, olenkohan lannoittanut vähän liikaa.

 Olkoon puutarha tai kasvimaa pieni tai vielä pienempi, niin sato - odotuksia on luultavasti kaikilla. Ei kukaan varmaan heittele siemeniä tai taimia kasvimaalle ja sano: kasvakoon jos haluavat.  Kesät ovat alkaneet olla ongelmallisia tavalliselle harrastajalle. On liian kuivaa tai liian märkää.  Mahdollisesti ammattitaidoton kasvattaja.  Nyt kiertelin kasvimaata ja puutarhaa katsellen sillä silmällä tulisiko tänä vuonna edes himpun verran satoa.  Sipulit ovat aina onnistuneet, kilon laittaa kasvamaan niin syksyllä saa kuivattaa n. 4 kg.  Ei paljon tarvitse ostaa kaupasta talven aikana. Pensaspapu ainakin kukkii nätisti.  Sekin on ollut hyvä kasvi antamaan satoa.  Pienestäkin maasta riittää moneen wokkiin tai muuhun ruokaan. Tomaattikin kukkii, mutta raakileita ei paljon ole vielä tullut.  Tämän on nyt toinen kesä kun koitan kasvattaa tomaattia ulkona.  Vähän niitä täytyi alkukesästä peitellä ja kuumina päivinä kastella.  Toivottava...

Kaksi puuta, jotka tuottavat satoa.  Niistä riittää moneen.  Ehkä vähän tuskastumiseen saakka.  Vaikka siitä menee puolet suoraan roskikseen, niin vielä riittää.  Ampiaiset tuhoavat huonommat omenat, ennen kuin niihin pääsee käsiksi.  Olen jo tehnyt mehua, marmelaadia, paloitellut pakkaseen, tehnyt piirakoita, kiisseliä, smoothia ja tietenkin syönyt moniaita omenoita.  Hienoa on, että puut ovat satoisia.  Pienessä perheessä vain ei kulu talven aikana mahdottomia määriä.   Valkea kuulas ei sovi mielestäni kovin hyvin yksinään tuoremehun tekoon.  Tuoremehun tekoon pitäisi kerätä useampi pussillinen omenoita, ennen kuin niitä kannattaisi viedä tuoremehuasemalle.  Kesäomenat eivät kestä pitkää säilytystä.  Harmittaa, kun joutuu heittämään hyvää syötävää pois.  Kaikkeni teen, ettei niin tarvitsisi tehdä.   Kaneliomenat säilyvät kauemmin, onneksi.  Ne kypsyvät hiukan myöhemmin, kuin valkeakuulasomenat. ...

Saunan takainen piha maalla jää melkein käyttämättömäksi istutusten suhteen.  Sinne viedään lehtiroskia ja harvennuksien jätteitä.  Siellä ne maatuvat luonnollisesti.  Toisinaan sieltä seulotaan multaa lisättäväksi istutuksiin.  Tänä kesänä sitä vähän silmäiltiin siinä tarkoituksessa jos sinne voisi istuttaa marjapensaita.  Siellä on jo lintujen istuttamia herukkapensaita.  Ne ovat saaneet siellä kasvaa rauhassa.  Istutin sinne nyt pari karhunvatukkapensasta kokeeksi.  Ensi kevääna se nähdään ovatko selvinneet talvesta.  Ainakin siellä on voimakasta multaa ja vielä laitettiin ostomultaa päälle.  Katekangasta laitoin ympärille, koska rikkaruohot ja heinät valtaavat helposti koko alan.  Tukipuut ja nauhat piti myös laittaa rentojen taimien tueksi. Saunan takuset olivat ennen ja vielä nykyisinkin paikkoja mihin heitettiin kaikki joutava ja tarpeeton.  Monen saunan takaa löytyy varmaan vuosikymmenien tavaroita.  M...

Helteistä on melkein selvitty, ensi viikoksi luvattiin viilenevää.  Pelkäsin jonkun verran, että takapihani kasvit eivät selviä helteistä.  Siellä nousee lämpötila pahimpina päivinä +50 asteeseen.  Varsinkin, kun olin mökillä pari kolme päivää välillä.  Ne selvisivät vaihtelevasti.  Kokeilin kuukausimansikkaa parvekelaatikoissa ja kastelin niitä ensin vähän liikaakin.  Olen saanut mansikoita jo muutamaan otteeseen. Avomaakurkut viihtyvät oikeastaan paremmin kuin luulin, olen saanut satoa jo niistäkin.  Vasemmalla kasvihuonekurkku, joka ei suostu kasvamaan tuon isommaksi. Kurkun varret versovat laatikon yli ja jatkavat matkaa nurmikolle.  En ole varma täytyisikö varsille tehdä jotain.  Annan niiden kasvaa ja katsotaan miten käy. Pensaskirsikkatomaatti, joka on ulkona, on antanut punaisia hedelmiä, mutta kasvihuonekirsikkatomaatti on vielä vihreänä.  Tomaatteja on terttuina monilla oksilla.  Voi olla, että ...

Luotaan työntävä ilma, sateinen ja tuulinen, estää minua menemästä ulos.  Syystyöt puutarhassa saavat odottaa.  Viikonloppupuutarhurin ongelma on juuri säät.  Sääkarttoja seurailen pitkin viikkoa.  ne vai eivät oikein ole pitäneet paikkaansa.  Keskiviikkona vielä lupaillaan lauantaiksi aurinkoa.  Torstaina sääkartoille ilmestyy jo puoli pilveä auringon eteen.  Perjantaina aurinko on kokonaan peitossa ja lauantaina sataa runsaasti.  Ei ole helppoa harrastelijallakaan.  Mitä ajatteleekaan maanviljelijä, joka odottelee puimurin kanssa pellon laidalla.  Vilja on märkää, pelto ei kanna puimuria, sinne mätänee koko sato.  

Puutarha muuttaa muotoaan kesän edetessä.  Metsäisen polkuni vierustat näyttivät kesällä tältä.  En tiedä mikä kukkasen nimi on, kaunis se on kun metsänpohja on sitä täynnä.  Ei sitä raaski poiskaan ajaa.  Ne kuolevat omia aikojaan ja antavat tilaa muille kasveille.  Olen muokannut metsäpolkuani pari vuotta ja se alkaa muistuttaa jo metsäpuutarhaa.  Metsänpohja on ollut rankkaa muokata kivien ja juurien paljouden takia.  Polkua on sen verran trampattu, että kanttarellejä on tullut polulle lisää. Kasvimaallani purjot kasvavat ihan komeasti.  Onneksi edes ne.  Kyssäkaalit jäivät vähän pieniksi.  Saan niistäkin sentään kasviskeittoihini lisuketta. Kesä on kohta mennyt ja on sadonkorjuun aika.  Vaikka puutarhani ei kovin runsassatoinen olekaan niin aina jotain jää varastoon.  Metsästä löytyy lisää laarin pohjalle.

Sateet ovat saaneet monta kasvia kärsimään.  Isot kukat eivät kestä kosteuden painoa, eivätkä pehmeän terälehden omistavat kasvit.  Viljapellot ovat kärsineet monella paikkakunnalla.  Onneksi itsellä ei ole viljelyksiä, on vain kukkapenkkejä ja pienen pieni kasvimaa.  Toki vesi antaa kasvuakin, varsinkin rikkakasveille ja ruoholle, joka tuntuu kasvavan silmissä.  Vielä ei ole kaikkea menetetty jos saadaan kaunis loppukesä.  Elokuu on vasta alussa.  Sipulini ja purjoni antavat ainakin satoa.  Härkäpapukin on kasvanut hienosti.  Ongelmana on miten hyödynnän papusaaliini.  Härkäpapuja ei noin vain riivitä pakkaseen vaan niitä on käsiteltävä jotenkin. Keitettävä ainakin koska niissä on jotain mikä lähtee keittämällä.  Voi olla, että ne ovat vain koristekasveja tämän kesän. Marjoja tulee jonkin verran, pääsee pian mehujen keittoon.  Säilöntä on puutarhan hoidon ohella yksi mukavammista hommista.  Tulee ihan hamsterimainen ol...