lauantai 19. lokakuuta 2019

Mitä tekisi sadepäivänä

Sateinen päivä ja vapaapäivä, siinä pulma.  Mieli tekisi mennä pihalle vähän rapsuttelemaan.  Ei ole kuitenkaan niin paljon intoa, että sadevatteet päällä haravoisi.  Silloin on hyvä mennä tietokoneelle ja katsella kauniita ja vähemmän kauniita kuvia arkistojen kätköstä.  Kenties niille löytyisi vielä käyttöä.  Kuvista voi rakennella kollaasioita tai tehdä niistä pikkuisia diaelokuvia.  Niitä voi jakaa toisten mieliharmiksi ja ehkä huviksi facebookissa, instagramissa, twitterissä ja monessa muussa somen kanavassa.

Perhosia
Kuvaus on yksi osa puutarhaharrastuksessa.  Eihän niitä kaikkia istutuksia ja tekemisiä muista vuosien varrelta jos niitä ei kuvaa tai kirjoita ylös.  Niistä voi sitten ottaa oppia mitä ei kannata istuttaa seuraavana vuotena tai mikä onnistui yllättävän hyvin.  

Ruska ainakin on ollut mahtava tänä vuonna.  Tein siitä pienen diasarjan.  Näitä diasarjoja on mukavampi katsella kuin entisiä, joita jossain näytettiin.  Kone raksutti ja kuvat heijastettiin kankaalle.


Oma kuvadiani löytyy tämän linkin takaa.







Kuvista voi tehdä tulostimella kortteja tai pieniä kuvatauluja.  Taitavat tekijät osaavat laittaa kuvia vaatteisiin ja muihin kankaisiin.  Sitä voisi joskus kokeilla.  Ei se ohjeen mukaan niin vaikeaa olekaan mitä kuvittelin.  Tulostin pitää olla kotona tai sitten teettää kuvan jossakin valokuvaliikkeessä kalvolle, minkä voi silittää kankaaseen.


Nykyisillä puhelimillakin pääsee hyvin valokuvauksen imuun.  Ne kehittyvät vauhdilla ja korvaavat nyt jo pienemmät pokkarikamerat.  Niissä on paljon hyviä ominaisuuksia kuvien parantamiseen.  Minun puhelimeni ei ole parasta A-luokkaa, silläkin saa silti jonkinlaisia kuvia.  Puhelin on melkein aina mukana, sillä saa yllättävistä tilanteista kuvia.  Tietoa saa puhelinten tekniikasta netistä tai lehdistä.  



Digikuvaamisessa on hienoa, kun huonot voi helposti poistaa, eikä ole kallista.  Niitä voi itse parannella tietokoneella.  Kaikki voivat kehittyä siinäkin harrastuksessa.  Puutarha on hyvä alue harjoitella, kasvit vaihtuvat ja uutta tapahtuu joka vuosi.  Minulle harrastus on tuottanut iloa ja se on mielenkiintoinen harrastus.



tiistai 8. lokakuuta 2019

Väriä syksyyn, toivottaa luonto

Ruska on täällä etelässäkin nyt aika mukavan näköinen.  Nyt kannattaa käydä ottamassa väriä mieleen.  Aina ei näin värikästä ole.  Kun mieli on matalalla tulevan talven suhteen, kannattaa lähteä ulos puutarhaan ja lenkille.  Kesän kukat on jo poistettu, luonto antaa kaikkien värien loistaa.  Muutama vapaapäivä värikkäässä luonnossa antoi taas voimia jatkaa talvea kohti.


Omanamarjapensaan marjat ovat kuin pieniä joulupalloja.  Niistä eivät linnut pidä.  Saan niistä paljon silmäniloa.  Minulle ei ole selvinnyt ovatko ne myrkyllisiä vai pahanmakuisia.  Linnut kuitenkin tuntuvat tietävän mitä syövät.  Kaiken ei tarvitse olla tarpeellisia tai terveellisiä.  Riittää kun ne ovat kauniita.


Mongolianvaahtera on ylivoimaisesti herkullisemman punaisin meidän mökkipihassa.  Se on vähän kärsinyt kuivista kesistä ja lehtiä ei ole niin paljon kuin aiemmin.  Toivon sen toipuvan ja antavan minulle vielä monta värikästä syksyä.


Peltojen vieriltä ja rannoilta löytyy taas enemmän keltaista väriä.  Sekin on kaunista.  Ihan kirkkaankeltaisesta en pidä, mutta luonnon keltainen onkin ruskaisempaa.


Järven tyyni pinta antaa peilikuvana kaiken värin tuplana.  Meillä ei ole järvenrantamökkiä.  Rannalle pääsee ihailemaan muutenkin.  Kukaan ei kiellä vaikka siellä kävisi istumassa ja ihailemassa päivittäin.



Vastarannan mökkiläinen on jo vetänyt veneen rantaan.  Se on kuin pieni keltainen koppakuoriainen mökin kyljessä.


Tämä maisema on vähän salaperäisen näköinen.  Kuva olisi saanut olla vähän selkeämpi.  Kenties se salaperäisyys tuleekin siitä, kun kuva ei ole liian selvä.