Puutarhapolun varrelta

 Ensimmäiset siemenet kesää varten on sitten ostettu.  Kukilla aloitin niin kuin monesti ennenkin.  Hunajakukkia iso pussi.  Oli pakko ostaa, se kun maksoi vain 1 euron.  Aion kylvää siemeniä moneen paikkaan jos vain itävät.  Hunajakukka houkuttelee pölyttäjiä.  Samoin ostin kukkalajitelman värikkäitä kukkia.  Olen kukkien ystävä ja niitä on alkanut ilmestyä meidän kotiimme sisällekin joka paikkaan.  Ei kuitenkaan niin paljon kuin eräällä kasvattajalla, löysin sivun katsellakseni kukkien historiaa.  Melkein samoja kukkia on kasvatettu 1900 - luvun alusta saakka. https://www.meillakotona.fi/artikkelit/vanha-saniainen Amaryllis, joka oli kaksivanainen, innostui kasvattamaan kolmannen kukkaryhmän, joka on kuin takana taulussa oleva palmu.  Hienoa, että tulee joskus yllätyksiä. https://kotiliesi.fi/koti/puutarha/vanhanajan-perennat/ Ihan kaikkia näitä kukkia ei minulla ole.  Joitakin on esim. kurjenmiekka, akileija ja muutama muu l...

  Kynttilöiden elävyys alkaa houkuttaa mitä pitemmälle mennään kohti joulua.  Elävä tuli tuo tunnelmaa.  Kynttilän valossa voi tunnelmoida ja vähän haaveillakin tulevasta.  Tosin minun ajatukseni pyörivät aina arjen ympärillä.  En oikein osaa enää haaveilla mitään korkealentoista.  Arjessa mennään tunnista toiseen, päivästä päivään, ilman yllätyksiä tai ilman epävarmuutta.  He ketkä kestävät arjen, ovat elämän sankareita. Kynttilä on vanha keksintö. Artikkelista löytyvät ensimmäiset kynttilän käyttötavat. https://www.duodecimlehti.fi/duo91924 Ennen vanhaan, ennen sähkövaloja, täytyi kaikki työt tehdä hämärassä lyhdyn tai kynttilän valossa. puhumattakaan päreen valosta.   Ei siitä niin kauan ole, kun Suomessakin vielä monissa mökeissä elettiin lyhtyaikaa.  1960-luvulla tuli sähköt meidän nykyiselle mökille, joka silloin oli vielä asuintalona. Ei sitä nykyihminen osaa oikein kuvitella kuinka hankalaa elämä on hämärässä ja pimeässä ollut....

Piipahdus historiaan aikakauteen tuo aina uuden näkökulman.  Louhisaaren tunnetuin asuja on ollut marsalkka Mannerheim, joka asui linnassa lapsuudestaan joitakin vuosia.  Ensimmäiset linnan omistajat olivat Flemingejä.  Aikakausilta 1700 - 1900 luvuilta kerätyistä huonekaluista  ja koristeista on saatu rakennettua, jos ei ihan asukkaiden omia, niin samanlaisia kokonaisuuksia.  Elämä oli hienostoperheissa, ei pelkästään seurustelua ja ilonpitoa, mutta jotenkin aika oli kulutettava.  Tietysti perheillä oli valtaa ympäristön ja Suomenkin asioissa.  Asuinpaikkana ja kotina linna ei varmaan ollut niistä mukavimmasta päästä.   Minua viehättää vanhoissa esineissä niiden koristeellisuus ja kauneus.  Posliinifiguureita on monilla lipastoilla.  Ruokasaliin oli katettu kaunis kattaus, vaikka heti olisi ryhtynyt juhlia pitämään.  Sinivalkoisuus tuo suomalaisuuden mieleen. Makuuhuoneet olivat kauniita ja tietenkin koristeellisia.  Lämp...

Menneisyyttä ei oikein näe, muuten kuin museoissa.  Tällä kertaa tutustuttiin maaseutumuseo Sarkaan Loimaalla.  Isot rakennukset antoivat odottaa vähän enemmän kuin siellä oli.  Laitos on kuitenkin uudehko ja kehittymisvaiheessa.  Se oli erilainen museo siinä suhteessa, että siellä pääsi kuulemaan entistä äänimaisemaa ja vähän kokeilemaankin jotain.  Kiviset viljanjauhamisen tarkoitetut kivet olivat yllättävän raskaat pyörittää. Aika hiljaista oli, meidän lisäksemme oli vain muutamia vierailijoita.  Ilmeisesti siellä järjestetään kesän aikana tapahtumia, joihin osallistuu paljon ihmisiä. Ruisleipä ja sen valmistaminen oli yksi näyttelyn kohde, valittiinhan se suomalaisten tärkeimmäksi ruuaksi. En osaa paistaa ruisleipää, mutta se on minun jokapäiväinen ruokalajini osa.  Tämä vanha keittiö toi jo omakohtaisia muistoja mieleen.  Radiosta kuului maamiehen tietolaari ja kaapin ovea avatessa tuoksui kahvi. Pyykkilautakin tuntui ja n...

Ne ovat keskusta-alueella vähissä.   Rakennukset ja rauniot ovat upeita ja historia ulottuu vuosituhansia taaksepäin.  Ennen vanhaan varmaan oli puutarhojakin ihmisten levähdyspaikoiksi.  penkkejäkin varmaan ihmisten istuskeltavaksi.  Nykyään Rooma on täynnä etenkin laumoittain turisteja, mutta myös kaikenlaista kauppiasta, kerjäläistä, taskuvarasta ja muita laitapuolen kulkijoita.  he nukkuvat kaduilla ja pysäköidyissä autoissa.   Roomassa oppii nopeaksi.  Autot kulkevat lujaa, eikä jalankulkija ole kuningas vaan pakoon juokseva jänis.  Kaikesta huolimatta Rooma on näkemisen arvoinen jo historiansa takia.