Puutarhapolun varrelta

 Mökillä ei vielä pystynyt tekemään muuta kuin hiukan haravoimaan pälvipaikkoja ja ihastelemaan auringonpaistetta.  Seuraavalla kerralla ehkä enemmän.  Ulkoiltua tuli monta kertaa enemmän kuin kaupungissa.  Kävin seuraamassa joutsenten kevätkisailua parin kilometrin päässä. Järvelle joutsenetkaan eivät vielä päässeet, mutta viereisellä pelolla, mihin aina jää  sulamisvesiä, oli aikamoinen huhuilu ja kaakotus.   Oli siellä muitakin lintuja, mutta ne jäivät joutsenten varjoon.  Olin sen verran kaukana.  Lähemmäksi en päässyt ja jos olisin päässyt, ne olisivat lentäneet karkuun.  Eivät ne siinä paria päivää kauemmin viivähtäneet, huilasivat ja ruokailivat ja jatkoivat matkaa tuleville pesintäpaikoille. Maaseudulla pääsee toisinaan seuraamaan eläinten puuhia.  Keväällä varsinkin niilläkin on niin paljon mielenkiintoista tekemistä, että ne päästävät ihmiset tarkkailemaan.  

  Minulle pääsiäinen on ollut vain ylimääräisiä vapaapäiviä töissä ollessani.  Nykyäänkään siihen ei liity mitään uskonnollista virettä.  En enää koristele kotiakaan pääsiäisen takia.  En istuta rairuohoa, en maalaa kananmunia enkä osta keltaisia koristeita.  Jos kotona tai mökillä on vielä vanhoja juttuja niin niitä voin hetken aikaa katsella.  Pajunkissoja ja koivunoksia haen maljakkoon, mutta niin teen keväällä pääsiäisestä huolimatta. Mämmiä ostan yhden tokkosen, se riittää.  Kiva on silti rauhoittua muutamaksi päiväksi.  Ruokaa tulee ostettua enemmän, ettei tarvitse kauppaan mennä.  Kaupoilla ei ole nykyaikana mitään taukoja myynnissä pyhien takia.   Elämä on joka tavalla maallistunut.  Kirkolle tämä aika on tärkeimpiä juhlapyhiä vuodessa.  He menevät kirkkoon, jotka sitä tarvitsevat, en heitä halveksi.  Me muut vietämme pääsiäistä juhlimalla syöden hyvin ja nauttimalla leppoisista kevätpäivistä. Vanha kanakoriste saa olla näytillä vähän aikaa. Ostimme jokusen orvokin mökin kuisti

Huhtikuun puoliväli, eikä mitään kevättöitä ole voinut tehdä.  Kummallista, mutta totta.  Kaupunkipuutarhasta sentään on lumi sulanut, kesämökillä ei niinkään.  Märkää siellä ainakin on.  Laitoin n. kolme viikkoa sitten pelargonian siemeniä kasvamaan ja näin pieniä ne vielä ovat.  Nopeasti ne itivät, muutamassa päivässä, sen jälkeen kesti kauan ennen kuin kolmas lehti ilmestyi. Takapihalle on pitänyt ostaa lisää tuoleja jo kauan.  Nyt heräsin siihen tarpeeseen ja hankin pari tuolia.  Tiedä sitten onko tämä paikka niille hyvä vai joku toinen.  Silloin tällöin haluaa jotakin uutta, vaikka kaikki on niin kallista silloin kun niitä tarvitsee.   Ikkunasta olen saanut seurailla lintuvieraita viereisellä pellolla.  Ulos en arvannut mennä kuvaamaan, ikkunan läpi vain.  Joutsenia ja kurkia.  Isoja hienoja lintuja.  Ne viivähtivät siinä muutaman päivän ja jatkoivat matkaansa. Pääsiäinen on tuossa tuokiossa.  Lammasta ei meillä paisteta, sianlihaa ja kalaa.  Mämmiä jälkiruuaksi.  Ei se ihan niin

 Kysymys on tietenkin tästä maailmanlaajuisesta postikorttien lähettämisestä jollekin tuntemattomalle.  Olen muutama vuosi sitten ollut siinä osallisena, silloin vain oli niin paljon muuta ja se jäi muiden harrastusten jalkoihin.  Nyt innostuin siitä taas ja lähetin jo ensimmäiset postikortit matkaan.  Kaivelin laatikoitani ja huomasin säilyttäneeni kortteja aikaisemmalta kierrokselta.  Olen aina halunnut saada postia ja nyt korttien lähettäminen on yleisesti vähentynyt.  En enää itsekään lähettele tutuille, eivätkä he minulle.   Olen huomannut hakevani harrastuksia, joita voi suorittaa kotona. Tämä on yksi sellainen.  Pitää vain taas ottaa sanakirja käyttöön.  En hallitse englantia niin hyvin, että se kävisi noin vain.  Kenties puhumalla, mutta kirjoittaminen on eri juttu.  Eihän korttiin paljon tarvitse kirjoittaa, mutta jotain kuitenkin.  Niitä voi lähettää niin harvoin kuin haluaa, ettei tule liian kalliiksi.  2,05€ on merkin hinta ulkomaille.  Kortteihin saa tietysti menemään palj