Jouluruokien jälkikäsittely

 Kuinka ollakkaan, jouluruokia tuli tehtyä liikaa.  Vaikka etukäteen vannotin itselleni etten tekisi näin.  Pikkuhiljaa ruokia tehdessä niitä kertyi pakastimeen ja jääkaappiin paljon.  Piti muka ajatella, ettei pöytä ole tyhjänä sukuvieraille.  Eihän kukaan syö paljon kaikkea vaan vähän joka kipasta.


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi riisipuuro. Viktorian jäkiruokaa tein pari annsota, puuron joukkoon kermavaahtoa, sokeria vähän sekä vaniljasokeria. Puurosta tein myös räiskäleitä.  Lisäsin puuron joukkoon maitoa, pari kananmunaa, jauhoja ja hyppysellisen suolaa.  Ihan hyviä niistä tuli, syötiin hillon kanssa.   Tosin niitäkin tuli liian monta, hohhoijaa.

Sienikastiketta jäi n. 2 dl.  Tein siitä piirakan.  Valmista piirakkataikinaa kaupasta ja kastikkeen joukkoon laitoin vähän rosollia ja persiljaa, päälle juustoraastetta.

Lehtitaikinasta tein pasteijoita, joiden sisältö koostui kinkusta, aladopista ja sulatesinihomejuustosta.


Ei mitään haluaisi heittää menemään.  Kinkkua laitoin palasen pakastimeen myöhemmin käytettäväksi.  Jouluvieraiden kassiin päätyi pala Saaristolaisleipää ja juustoa.  Rosolliakin laitoin pakastimeen kokeilun vuoksi, ehkä sitä voisi laittaa kasviswokkiin tai soseutettuna kasviskeittoon.

Jouluruuat ovat hyviä, mutta ei niitä peräkkäisinä päivinä halua nauttia, kuin muutaman päivän.  Muistaisinkohan nämä jutut ensi vuonna.

Joulusyömistä

 Jouluna haluan valmistaa paljon itse.  Leivon ja kokkaan ympäri vuoden, mutta joulun aikaan kokeilen valmistaa aina jotain sellaista, mitä en tee muuten.  Reseptejä silmäilen lehdistä ja netistä. On mahtavaa löytää uusia reseptejä ja vanhojen muunnelmia.  Täman joulun alusaikana olen jo tehnyt Saaristolaisleipää ja reseptit on odottamassa Palsternakkalaatikon ja perunasalaatin tekoa varten.  Pullamammoja tein ihan huvin vuoksi.  Niistä tuli nin isoja, että ne on pakko syödä viipaleina.



Saaristolaisleipä on säilyvä leipä.  Osan laitoin pakastimeen ja maisteltavaksi yhden puolikkaan.  Viimeisen viipaleen söin siitä yli viikon valmistumisen jälkeen.  Se oli hyvän makuista vieläkin, eikä ollut edes jääkaapissa. En muista oliko resepti juuri täältä, mutta ainekset ovat samat.  Sain siitä kaksi leipää, kun vuokani olivat niin isot.

https://kotiliesi.fi/resepti/saaristolaisleipa-nauvosta/

https://yhteishyva.fi/reseptit/palsternakkalaatikko/3Py3Esoao5c4DQP8A5FgGU

Ruuat ovat jouluna aika kasvispainotteisia, paitsi tietenkin kinkku, joka on pakko paistaa.  Rosollia tehdään iso kulhollinen. Tietysti kalaakin on jonkun verran.  Tänä vuonna ostetaan savukalaa, silliä ja silakkaa.  Minä en pidä sillistä, silakka on minun kalani. Kinkku on hyvää lanttulaatikon tai imelletyn perunalaatikon kanssa.  Paljon ruokaa joka tapauksessa on.  Olen joka joulu koittanut vähentää jotain.  Aina tulee jotain utta tilalle.  Jouluruokaa syödään niin kauan kuin sitä riittää.  Joulun jälkeen näytetään näiltä koristeilta vatsan kohdalta.  Kunhan vaan syöminen ei jatku juhlakauden jälkeen samanlaisesti.



Olen luopunut piparkakkujen teosta, maksalaatikko ei pääse meidän joulupöytään, eikä porkkanalaatikkokaan tänä vuonna.  Ihan liikaa syömistä aina on, se on myönnettävä.  Joulusta pitää nauttia jollain lailla, kun en välitä joulumusiikista tai oikein mistään muustakaan kohinasta.  Syödessä saan keskittyä itseeni ja läheisiini, joita tulee ruokapöytään edes yhtenä päivänä tyhjentämään kaikkea haalittua ja valmistettua ruokaa.

Hyvää Joulua



Lunta tuli edes vähän

 Lunta on pikkuhiljaa sadellut näillekin seudulle.  Ei paljon, mutta nimeksi.  Vielä ei pääse hiihtämään, pelloilla ja muuallakin voi käydä ihailemassa lumen kauneutta. Piipahdimme mökillä muutama päivä sitten ja pysähdyimme Lankosken kahvilaan Köffiin.  Käväisimme rannassa, koskea ihailemassa.  Vielä ei ollut jäitä, eikä se jäädykään kokonaan koska on niin kova virta. 




Tänään kävin lähiluonnossa Tervaselän kalliolla.  Se on kovin vaikeakulkuinen ja sen takia siinä kauriit, rusakot ynnä muut eläimet viihtyvät.  Saavat olla rauhassa ihmisiltä.  Ei niitä nyt tietenkään näkynyt.  Poluilla näkyi paljon jälkiä. Kapusin tasapainoillen ylös liukasta kalliota, enkä kaatunut kuin kerran ylös menessä.  Tapani mukaan otin katajaan lujan otteen ja sain pidettyä itseni ylämäessä.  Olin pukenut päälleni liukkaat housut ja olisin mennyt pyllymäkeä pidemmällekin.

Polut ovat kapeita ja puut ovat kasvattaneet oksansa polkujen poikki.  Sitä ei kukaan hoida.  Onko se vain jätetty luonnontilaan.



Kallio on aika jyrkkä eikä se sovi huonojalkaisille.  Kaunista siellä on lumen peittämillä poluilla.

Sinne eivät ole osuneet laskettelijat tai pulkkailijat.  Johtuen osittain jyrkistä kallioista.  Tien toisella puolella on Ruosniemen laskettelumäki, jossa on turvallisemmat mäet.


Lunta vähän vieläkin sateli ja osa kuvista on hämärämpiä.  Mukava oli tallustella pakkaslumessa.  Pelloillakaan ei ollut liikaa lunta.  Raikas ilma ja pakkanen, mikä sen mukavampaa.


Puiden monimuotoisuutta on mielenkiintoista katsella.  Puu voi kasvaa toista ihan vieressä tai muodosta mutkan ja jatkaa kasvamista.  Kun puut jätetään selviytymään niin jotkut selviytyvät, toiset eivät.  Onkohan tämä sitä monimuotoisuutta.  

On ihan hyvä, että on kaikenlaisia metsiä.  Isoja metsiä kaupalliseen käyttöön ja pieniä alueita puiden ja eläimien käyttöön..






Heinätkin jaksavat kantaa päällään pienen määrän pakkaslunta.

Olen oikein virkistynyt lenkin jälkeen.




Kevät kutkuttaa

  Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta...