Lunta tuli edes vähän

 Lunta on pikkuhiljaa sadellut näillekin seudulle.  Ei paljon, mutta nimeksi.  Vielä ei pääse hiihtämään, pelloilla ja muuallakin voi käydä ihailemassa lumen kauneutta. Piipahdimme mökillä muutama päivä sitten ja pysähdyimme Lankosken kahvilaan Köffiin.  Käväisimme rannassa, koskea ihailemassa.  Vielä ei ollut jäitä, eikä se jäädykään kokonaan koska on niin kova virta. 

Tänään kävin lähiluonnossa Tervaselän kalliolla.  Se on kovin vaikeakulkuinen ja sen takia siinä kauriit, rusakot ynnä muut eläimet viihtyvät.  Saavat olla rauhassa ihmisiltä.  Ei niitä nyt tietenkään näkynyt.  Poluilla näkyi paljon jälkiä. Kapusin tasapainoillen ylös liukasta kalliota, enkä kaatunut kuin kerran ylös menessä.  Tapani mukaan otin katajaan lujan otteen ja sain pidettyä itseni ylämäessä.  Olin pukenut päälleni liukkaat housut ja olisin mennyt pyllymäkeä pidemmällekin.

Polut ovat kapeita ja puut ovat kasvattaneet oksansa polkujen poikki.  Sitä ei kukaan hoida.  Onko se vain jätetty luonnontilaan.

Kallio on aika jyrkkä eikä se sovi huonojalkaisille.  Kaunista siellä on lumen peittämillä poluilla.

Sinne eivät ole osuneet laskettelijat tai pulkkailijat.  Johtuen osittain jyrkistä kallioista.  Tien toisella puolella on Ruosniemen laskettelumäki, jossa on turvallisemmat mäet.

Lunta vähän vieläkin sateli ja osa kuvista on hämärämpiä.  Mukava oli tallustella pakkaslumessa.  Pelloillakaan ei ollut liikaa lunta.  Raikas ilma ja pakkanen, mikä sen mukavampaa.

Puiden monimuotoisuutta on mielenkiintoista katsella.  Puu voi kasvaa toista ihan vieressä tai muodosta mutkan ja jatkaa kasvamista.  Kun puut jätetään selviytymään niin jotkut selviytyvät, toiset eivät.  Onkohan tämä sitä monimuotoisuutta.  

On ihan hyvä, että on kaikenlaisia metsiä.  Isoja metsiä kaupalliseen käyttöön ja pieniä alueita puiden ja eläimien käyttöön..

Heinätkin jaksavat kantaa päällään pienen määrän pakkaslunta.

Olen oikein virkistynyt lenkin jälkeen.