Siirry pääsisältöön

Lunta tuli edes vähän

 Lunta on pikkuhiljaa sadellut näillekin seudulle.  Ei paljon, mutta nimeksi.  Vielä ei pääse hiihtämään, pelloilla ja muuallakin voi käydä ihailemassa lumen kauneutta. Piipahdimme mökillä muutama päivä sitten ja pysähdyimme Lankosken kahvilaan Köffiin.  Käväisimme rannassa, koskea ihailemassa.  Vielä ei ollut jäitä, eikä se jäädykään kokonaan koska on niin kova virta. 




Tänään kävin lähiluonnossa Tervaselän kalliolla.  Se on kovin vaikeakulkuinen ja sen takia siinä kauriit, rusakot ynnä muut eläimet viihtyvät.  Saavat olla rauhassa ihmisiltä.  Ei niitä nyt tietenkään näkynyt.  Poluilla näkyi paljon jälkiä. Kapusin tasapainoillen ylös liukasta kalliota, enkä kaatunut kuin kerran ylös menessä.  Tapani mukaan otin katajaan lujan otteen ja sain pidettyä itseni ylämäessä.  Olin pukenut päälleni liukkaat housut ja olisin mennyt pyllymäkeä pidemmällekin.

Polut ovat kapeita ja puut ovat kasvattaneet oksansa polkujen poikki.  Sitä ei kukaan hoida.  Onko se vain jätetty luonnontilaan.



Kallio on aika jyrkkä eikä se sovi huonojalkaisille.  Kaunista siellä on lumen peittämillä poluilla.

Sinne eivät ole osuneet laskettelijat tai pulkkailijat.  Johtuen osittain jyrkistä kallioista.  Tien toisella puolella on Ruosniemen laskettelumäki, jossa on turvallisemmat mäet.


Lunta vähän vieläkin sateli ja osa kuvista on hämärämpiä.  Mukava oli tallustella pakkaslumessa.  Pelloillakaan ei ollut liikaa lunta.  Raikas ilma ja pakkanen, mikä sen mukavampaa.


Puiden monimuotoisuutta on mielenkiintoista katsella.  Puu voi kasvaa toista ihan vieressä tai muodosta mutkan ja jatkaa kasvamista.  Kun puut jätetään selviytymään niin jotkut selviytyvät, toiset eivät.  Onkohan tämä sitä monimuotoisuutta.  

On ihan hyvä, että on kaikenlaisia metsiä.  Isoja metsiä kaupalliseen käyttöön ja pieniä alueita puiden ja eläimien käyttöön..






Heinätkin jaksavat kantaa päällään pienen määrän pakkaslunta.

Olen oikein virkistynyt lenkin jälkeen.




Kommentit

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.