Arkipäivän kuvausta

Somekaverit antavat välillä aiheita siitä, mitä voisi laittaa päivityksiin. Lähdin mukaan pyytämättä. Laitoin joka päivä 10 päivän ajan yhden kuvan ilman selityksiä. Oli ihan mukava juttu nähdä itsekin, minkä aiheen laittaisin kuvaan. Samoja juttuja ne olivat, mitkä pyörivät mielessä koko ajan. Koti, ruoka, liikunta, lemmikki ja muut harrastukset.

Liikunta ja lemmikki näemmä olivat ensimmäisenä mielessä. Paljon tulee kuljettua samoja reittejä, eikä niitä sen paremmin ajattele. Tossua toisen eteen vain.

Kissakin on aina ajatuksissa, koska se ei jätä tulematta viereen seisomaan ja pyytämään ruokaa, kun vain lähestyn keittiötä. Sen takia siitä on tullut 7 kiloinen paksukainen. Ei millään voi kieltäytyä antamasta herkkuja, kun maukaisu kuuluu ja silmät ovat kohotettuna vuoroin minuun ja vuoroin ruokakaappiin. Se totta totisesti tietää missä ruokaa säilytetään.

Kukkia pitää kastella viikottain. Niiden nuutumista ei aina huomaa. Onneksi monet kukkani ovat altakasteluruukuissa ja kestävät pitkään. Kukkia ei pidäkään kastella kovin usein näin talvella. Tosin ilma on kuivaa pakkasella. Siinä on tasapainottelemista. Lannoitettakaan ei kannata paljon antaa talvella.

Kirjoitusharrastus on aina voimissaan. Jos ei ole sormet näppäimillä niin on ainakin ajatus siitä, mistä seuraavaksi kirjoittaisi.

Pieni reissu tehtiin uudella Glorialla. Peiton tähti oli hienosti kattovalaisimella kuvastettu peittoon. Hiljaista oli laivalla. Oli joku muutos arkipäivään.

Kotiin tultuani siellä odotti kirjat, jotka painatin Bod kustantamossa. Aiemmin tein siitä vain ilmaisen E-kirjan. Halusin sen myös paperipainoksena. Olen sen verran vanhanaikainen.

Ruokaakin on saatava joka päivä. Saimme mahtavaa kuhaa ostettua tutulta. Kuha ei kaivannut muuta kaveriksi, kuin vähän salaattia.

Kotimainen kala on aika kallista kaupasta ostettuna. Kyllä sitä silti raaskii edes kerran viikossa ostaa, Pidän kotimaisista kaloista, mutta norjalaista lohta tulee syötyä aika paljon.

Lenkilläkin piti taas käydä. Aurinko ilmestyi valaisemaan marraskuun päivää. Hieno pakkaspäivä on aian omiaan ulkoiluun.

Kissa on mukana television katselussakin. Hiihto on hieno laji, jota seuraan, kun sitä vaan televisiosta tulee.

Lunta satoi parin sentin verran valaisemaan. Lumi onkin pysynyt maassa yllättävän kauan. Hienoa. Ikkunasta katsoen lumisade näyttää mukavalta.

Täytyy joskus ottaa uusiksi. Voi tarkastaa onko aiheet vaihtuneet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista