Arkipäivän kuvausta

Somekaverit antavat välillä aiheita siitä, mitä voisi laittaa päivityksiin. Lähdin mukaan pyytämättä. Laitoin joka päivä 10 päivän ajan yhden kuvan ilman selityksiä. Oli ihan mukava juttu nähdä itsekin, minkä aiheen laittaisin kuvaan. Samoja juttuja ne olivat, mitkä pyörivät mielessä koko ajan. Koti, ruoka, liikunta, lemmikki ja muut harrastukset.

Liikunta ja lemmikki näemmä olivat ensimmäisenä mielessä. Paljon tulee kuljettua samoja reittejä, eikä niitä sen paremmin ajattele. Tossua toisen eteen vain.

Kissakin on aina ajatuksissa, koska se ei jätä tulematta viereen seisomaan ja pyytämään ruokaa, kun vain lähestyn keittiötä. Sen takia siitä on tullut 7 kiloinen paksukainen. Ei millään voi kieltäytyä antamasta herkkuja, kun maukaisu kuuluu ja silmät ovat kohotettuna vuoroin minuun ja vuoroin ruokakaappiin. Se totta totisesti tietää missä ruokaa säilytetään.

Kukkia pitää kastella viikottain. Niiden nuutumista ei aina huomaa. Onneksi monet kukkani ovat altakasteluruukuissa ja kestävät pitkään. Kukkia ei pidäkään kastella kovin usein näin talvella. Tosin ilma on kuivaa pakkasella. Siinä on tasapainottelemista. Lannoitettakaan ei kannata paljon antaa talvella.

Kirjoitusharrastus on aina voimissaan. Jos ei ole sormet näppäimillä niin on ainakin ajatus siitä, mistä seuraavaksi kirjoittaisi.

Pieni reissu tehtiin uudella Glorialla. Peiton tähti oli hienosti kattovalaisimella kuvastettu peittoon. Hiljaista oli laivalla. Oli joku muutos arkipäivään.

Kotiin tultuani siellä odotti kirjat, jotka painatin Bod kustantamossa. Aiemmin tein siitä vain ilmaisen E-kirjan. Halusin sen myös paperipainoksena. Olen sen verran vanhanaikainen.

Ruokaakin on saatava joka päivä. Saimme mahtavaa kuhaa ostettua tutulta. Kuha ei kaivannut muuta kaveriksi, kuin vähän salaattia.

Kotimainen kala on aika kallista kaupasta ostettuna. Kyllä sitä silti raaskii edes kerran viikossa ostaa, Pidän kotimaisista kaloista, mutta norjalaista lohta tulee syötyä aika paljon.

Lenkilläkin piti taas käydä. Aurinko ilmestyi valaisemaan marraskuun päivää. Hieno pakkaspäivä on aian omiaan ulkoiluun.

Kissa on mukana television katselussakin. Hiihto on hieno laji, jota seuraan, kun sitä vaan televisiosta tulee.

Lunta satoi parin sentin verran valaisemaan. Lumi onkin pysynyt maassa yllättävän kauan. Hienoa. Ikkunasta katsoen lumisade näyttää mukavalta.

Täytyy joskus ottaa uusiksi. Voi tarkastaa onko aiheet vaihtuneet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista