Puutarhapolun varrelta

Puutarha ja kasvit ovat hyviä kuvattavia, kun ne eivät liiku ja ne ovat aina kauniita.  On vain siitä kiinni miten kuvaaja onnistuu.  Olenkin joutunut hävittämään monia kuvia tai kätkemään ne tietokoneen uumeniin, kun ne eivät vain ole sitä mitä mitä tarkoitin.  Harjoittelen uutterasti, ehkä joskus saan onnistumaan sen parhaan kuvan, jota kaikki ihailevat. Puutarha muuttuu vuoden aikan paljon, joten kuvattavaa riittää.  Valoa on osan vuodesta liikaakin ja toisen puolen aika voi olla synkkää ja ikävää.  Siitäkin ajasta voi noukkia parhaat palat kameraansa.  Minä pidän eniten syksystä valokuvissa.  Kesän kukat ovat kuolleet, syysvärin saavat kasvit loistavat oranssinpunaisina.  Odotan syksyäkin malttamattomasti, vaikka kesää on vielä jäljellä ja kukat kukoistavat. Viime vuonna maahan jätetty kesäkukka,neilikka, yltyi kukkimaan kauniisti.  Vesisatellakin värit hehkuvat.

Kaikkea saa kaupasta, eikä mitään tarvitsisi säilöä, MUTTA kun se on ollut tapana minulla ainakin lapsuudesta saadun esimerkin takia.  Rahallista arvoakaan sillä ei kovin paljon saavuta.  Positiivista säilömisessä on: kotona on aina jotain mistä voi ottaa ruokapöytään, ne ovat oman maun mukaisia ja puuhaaminen keittiössä on hauskaa. Mansikoiden pakastamisesta ja hilloamisesta se yleensä alkaa.  Hillo on keitetty ja mustikoita on noukittu pakastimeen. Kanttarellejä on kerätty, laitettu pakastimeen ja yksi piirakka paistettu. Seuraavaksi olisi yleensä ollut mehustaminen, mutta se jätän tänä vuonna väliin.  Seuraava metsäkierros antaa toivottavasti lisää sieniä, mustikoita ja metsävadelmia. Pakastimeen laitettavaksi on ehdottomasti keitettävä iso kattilallinen hernekeittoa ja pellillinen kaalikääryleitä.  Ne ovat sen verran isotöisiä ja pitkän laittoajan vaativia, niitä on sitten helppo ottaa syötäväksi valmiina pakastimesta. Omenat vielä unohtuivat.  Niitä on