Puutarhapolun varrelta

 Olen aina rakastanut kuvia, sekä valokuvia, että kortteja.  Ei ole mikään ihme, että haluan valokuvata ja kerätä kortteja.  Niitä katsellessa muistan tunnelman ja jotain siitä mitä olen ajatellut juuri sinä kuvaamisen hetkenä.  Tätä kukkaa katselin kauan.  En muistanut istuttaneeni sitä ja kun se vihdoin avautui syyskuun puolessa välissä.  Ihastelin sitä ja olin mielissäni, kun näin sen kukkivan. Lilja sopii hyvin tähän kohtaan.  Syksyn tyhjentämä puutarha sai vähän lisää väriä. Kävelin metsissä ja puolukat punersivat kypsinä.  Suomen luonnon parasta antia.  Tämä on se syksy, kun tein puolukoista tuoremehua sitruunahapon avulla.  Hyvää tuli. Marjaomenapensaan marjat ovat houkuttelevan värisiä, mutta eivät kelpaa ihmisille, eikä eläimille.  Ihmettelen usein miksi ne eivät kelpaa linnuille.  Ne eivät kuulemma ole myrkyllisiä. Olen jäsenenä postcrossissa ja saan usein kortteja puutarhoista ja maatöistä.  Se on mielestäni mukavaa.  Olen maininnut siellä pitäväni puutarhasta ja jo senkin t

  Syksyiset päivät puutarhassa kuluvat haravoiden ja muita syystöitä tehden.  Meidän mökkipihamme on metsän ympäröimä ja lehtiä rittää haravoitavaksi.  Puut, kun ovat erilaisia lehtien irtoamisen suhteen.  Haavoista lehdet irtoavat  aikaisin ja koivut seuraavaksi.  Tammi pitää lehtensä pitkälle syksyyn, osan talveen saakka.  Kaikkia lehtiä ei saa haravoitua eikä tarvitsekaan, osan lehdistä voi jättää haravoimatta tai siirtää niitä pensaiden alle.  Mökkipihastamme lehtiä saa haravoida n. 10 peräkärryllistä, joka on myönnän, ihan sairasta.  Onneksi minun ei tarvitse haravoida siitä, kuin ehkä yksi peräkärryllinen. Samalla, siivoillessani pihaa, katselen monivuotisten  pensaiden ja puiden kuntoa.  Yllättävää kyllä,  isot sateet ovat auttaneet osaa pensaista ja puista virkistymään. Pieni kanadan hemlokki on jonkun verran kasvanut, se onsinnitellyt aiemmin vuosia kuivassa paikassa auringossa.  Ehkä se selviää.   Myös kanukka virkistyi sateesta ja kasvoi pöyheämmäksi. Metsäpolulla olevat alp

 Olen monasti ihmetellyt itseäni, mikä tänne blogiin vetää kirjoittamaan.  Osaltaan varmaan se, että en tekisi puutarhassa tai kotona senkään vertaa, mitä nyt teen.  Kirjoittaminen on minulle tärkein juttu. Tekemisestä keksii aina uutta sanomista.  Tietysti pidän puutarhan uudistamisesta ja istuttamisesta.  Kutsun itseäni somehäärääjäksi.  Jotain tehtyäni, on suorastaan pakko jakaa se jossain.  Kai tämä päivittäminen antaa jotain muistoja niistä kaikista askareista, joihin olen ryhtynyt.   Ansaitsemismielessä ei kannata julkaista yhtäkään tekstiä.  Siihen täytyy olla muita tavoitteita.  Harjoitusmielessä kirjoittaminen on yksi tavoite.  Päiväkirjamainen ote on toinen syy.  Niissä on tavoitetta kylliksi.  Ilo puutarhasta ja joskus onnistumisista kasvatusten suhteen antaa paljon. Hienoja tapahtumia tämäkin kesä on tuonut tullessaan.  Kaikkea ei voi julki tuoda, eikä tarvitsekaan.   Nämä olivat ensimmäiset julkaisemani kuvat tässä blogissa vuonna 2012.  Silloin iloitsin kauniista tulppaan

  Laitettiin sipulit pussissa tikun nokkaan nauttimaan lämpimästä auringosta, ennen kuin ne siirretään johonkin lämpimän paikkaan sisälle.  Nyt on ollut aika kosteata ja kuivaaminen ulkona ei onnistu ja sisälläkin on hankalaa jos sipuleita on paljon.  Meillä ei ole, kuin tuo pussillinen, josta siitäkin riittää moneksi kuukaudeksi.  Lämpimän pesuhuoneen lattialle ne toivottavasti kuivuvat hyvin. Kuivaaminen on hyvä tapa säilyttää elintarvikkeita.  Seuraavaksi on aikomus opetella sienien kuivausta.  Suppilovahverot ovat siihen hyviä niiden ohuuden takia.  Ne kuivuvat huoneenlämmössä 3-4 päivässä ja säilyvät kauan lasipurkeissa tai muovipurkeissa.  Kuivaaja olisi hieno laite, mutta laitteita alkaa olla jo likaa. Siinä ne ovat perattuina kuivumista odottamassa. Pakastin on nimittäin niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään.  Aina pitää ottaa jotain pois jos aikoo sinne jotain laittaa.  Se on silti pakastuksen tarkoituskin.  Kaikilla pakasteilla on oma säilymisaikansa, jolloin maku alkaa kärsi

  Olen taas lähtemässä myymään kirpparille vanhoja kamojani.  Vaikka vielä puoli vuotta sitten pyhästi päätin, että nyt saa jäädä tämä homma.  Kirpputorihomma on jotenkin mennyt hinnoitteluhommissa liian arvokkaasti.  Kukaan sillä ei rikastu, silti yritetään laittaa kovin kalliita hintoja.  Se tietysti vaikuttaa, kuinka kallis on vuokrattava hylly.  Kirpputorit ovat vähän vähentyneet täällä päin.  Yksi erittäin suosittu paikka ottaa vielä 5% provisiota myynnistä 18 € vuokran päälle.  Sitä minä en oikein ymmärrä.  Suurimmalla osalla myyjistä ei ole myyntiä kovinkaan monen kympin arvosta.  Se johtaa siihen, että hintoja yritetään korottaa ja tavarat jäävät myymättä hinnan takia.  Tulipa oikein taas purnattua. Minä en aio hintaa hinata kovin ylös, koska en tuo tavaroita takaisin.  Suurin osa tavaroistani on alle 3€.  Pari keräilytavaraa on enemmän.  Enkä vie niitä siihen provisiokauppaan, vaan muualle.  Joka on vielä halvempikin.  Onneksi on vielä valinnanvaraa. Täällä Porissa kukoistaa R

  Pitkään sai odottaa ennen kuin perhoset alkoivat isommassa määrin lennellä lähistöllä.  Samoin kimalaisten, mehiläisten ja muiden pölyttäjien lennot olivat vähissä.  En osaa sanoa mista se kaiken kaikkiaan johtui.  Tänä kesänä sen oikein jotenkin huomasi.  Hyttysiä en kaipaisi lainkaan, paitsi ne ovat tärkeitä vähän isommille siivekkäille ystäville.  Hämähäkki pääsi saalistamaan perhosia.  Hämähäkitkin ovat taatusti tarpeellisia tässä elämän kierrossa.   Perhosista pidän kaikkein eniten.  Tietysti sen takia, että ne ovat niin kauniita ja ne eivät pistä eivätkä pure.  Kaikkia perhosia en tunnista, tavallisemmat vain.   Talvehtivilla perhosilla, joita ovat ainakin Neitoperho ja Nokkosperhonen, on aika pian mennä missä sitten talvehtivatkin.  Talvehtivia perhosia on paljon enemmän mitä ajattelin.  Luin niitä olevan 30. Kimalaiset ja mehiläiset ovat ihmisten kannalta tärkeitä.  Mitä voisi tehdä jos niitä ei olisi.  Olisi turha toivoa marjoja ja hedelmiä, kun niitä ei kukaan pölytä.  Ei o

  Kahlattuani viikon metsissä mökillä sieniä poimien ja vähän pihassakin multaa tonkien, tuli ruuanlaittohalu.  Ensimmäinen ruoka oli Fetalla maustetut porkkana - kesäkurpitsapihvit.  Ruuanlaitto usein ryöstäytyy käsistä ja teinkin monikertaisen annoksen.  Tein noin kolminkertaisen annoksen ja lisäsin siihen vielä mausteeksi fenkolia.  Vähän liian löysäksi jäi taikina, mutta hyviä olivat. https://yhteishyva.fi/reseptit/fetalla-maustetut-porkkana-kesakurpitsapihvit/recipe-3742?gclid=Cj0KCQjw_5unBhCMARIsACZyzS38t9sGSvaspZuRoHnP1uYh4HtV-tCBKCrigB0lXly1JKpW1tRTWxEaAnaLEALw_wcB Seuraavaksi tein sienipiirakkaa kantarelleista.  Mikään kasvisruoka mitä teen, ei ole varsinaisesti terveysruokaa.  Niihin lisätään surutta kermaa, voita ja paistetaan voissa. Itse tein taikinan johon lisättiin perunamuusijauhoja, se maistuu niin paremmalta.   Pakkaseen laitoin molempia seuraavaa syöntiä varten.  On sitten valmista ruokaa, kun haluaa jotain tuollaista.  Toisinaan tekee enemmän ja pääsee välillä helpo

  Ilonhetkiä löytyy, kun ei vaadi mahdottomia.  Löytyy kolmas korillinen keltavahveroita, näkee hienon hämähäkinseitin tai bongaa vihdoin perhosia.  Nyt ne löytävät mettä elokuun kukista.  Oma ilonhetkeni koin  myös kaupungin kirjastossa, kun vihdoin mietekirjani ilmestyi hyllyyn.   Maaseutukylässä järjestetään välillä tapahtumia, jollaisiin ei tule kaupungissa lähdettyä. Kävimme tutustumassa Hanna Marnon taideateljeehen.  Hän tekee ainakin puusta taidetta.  Osa niistä on ollut näyttelyissä esillä. Viime vuonna istuttamani Kultapallo kasvoi puolet isommaksi, kuin viime vuonna.  Hienoa, että jotkut kasvit viihtyvät puutarhassamme. Perunoistakin on iloittu ja syöty niitä vatsat täyteen.  Sipulit nostettiin ja laitettiin kuivumaan.  Jotain saadaan, vaikka kovalla työllä.  Ei täällä mökillä eikä oikein missään osaa olla jouten, joten hyvä näin.

  Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina.  En varmasti tiedä mikä on syynä.  Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on.  Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa.  Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin.  Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut.  Siitä sain lannoitettua multaa.   Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon.  Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta.  Laitoin vielä  ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut. Tässä on alkutilanne.  Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää.  Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit. Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee.  Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä.   Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä.  Kaikke

 Minulle ovat metsät ja yksittäiset puut olleet aina tärkeitä.  Jo lapsena muistan leikkineeni metsässä kiipeillen ja juosten metsäpolkuja.  Nytkin viihdyn mielelläni metsässä.  Ihan vain kävellen tai marjoja ja sieniä poimien.  Tuttuja polkuja kulkiessa huomaa jos tulee muutoksia. Löytää parhaat marjapaikat ja sienipaikat, osaa sanoa jo tuleeko satoa vai ei. Metsässä tuntee olevansa turvassa, samoin kuin metsän eläimet.  En tunne siellä pelkoa, koska eläimet pelkäävät minua enemmän. Seinillä olevat vähät taulutkin ovat usein metsäaiheisia. Kenties metsät ja rauhallisuus vetoavat yksinolemisen takia.  En tunne yksinäisyyttä, kuin joskus.  Mieleni vaeltelee ja katseeni liikkuu etsien hienoja ja yllättäviä kohteita. Pitempiä polkuja kulkiessa on mukava jos kaveri on vieressä kulkemassa.   Puutkin kuolevat aikanaan ja niitä on pakko kaataa, mieluummin ennen kuin ne kaatuvat itsestään tuulissa.  Metsää on katsottava puutarhurin silmillä.  Silloin, kun ne eivät voi hyvin, lehdistö harvenee,