Siirry pääsisältöön

Porinaa ja valokuvia Porista

 


Porin  puistoihin on istutettu paljon syksyisin värikkääksi tulevia puita.  Kävin niitä valokuvaamassa ja mietin minulle tärkeitä paikkoja kotikaupungissani.  Ei sitä tule usein miettineeksi mikä minnekin vetää.  Usein kysellään porilaisilta, mitkä ne Porin hienoimmat paikat ovat.  Hienoimmiksi usein mainitaan Yyteri, Kirjurinluoto ja Kallo.  Ovatko  ne sitten tärkeimpiä paikkoja itse kullekin.  



On hienoa, että keskustassa on paljon puita.  Ei keskusta saa olla pelkästään katuja ja korkeita taloja.  Viihtyvyys on avainsana.







Kirjurinluto on ollut kaupungin ulkoilijoille hyvä paikka.  Sinne on kesäisin tullut ehkä liikaakin tapahtumia. Kaupunkilaiset, jotka eivät tapahtumista välitä, on siirretty laitamille.  

Sauna sinne sopii ihan hyvin.  Siihen ainakin tottuu ajan mittaan.





Uimahalli on ollut minulle tärkeämpi paikka, kuin Yyteri, Yyterissä voin käydä kävelemässä syksyisin nauttimassa syystuulista, mutta uimahallissa käyn uimisen takia.  En ole auringosta nauttiva.








Maauimalakin on paikoista kymmenen joukossa ja Isomäen metsä.  Kirjasto taitaa olla kärjessä.  Harmi oli lähikirjastoni sulkeminen.  Pääsen minä vielä pääkirjastoonkin.  Mitä selllaisella kirjastolla tekee johon voi vain tilata haluamiaan kirjoja.  Minä haluan kulkea hyllyjen välissä ja löytää yllätyksiä kirjojen muodossa.


Tärkeät paikat minulle Porissa kodin lisäksi
- Kirjasto
- Uimahalli
- Ruosniemi
- Maauimala
- Porin metsä
- Kirjurinluoto
- Kokemäenjoki
- Teatteri
-  Tori







Ruosniemen metsä lähimetsänä houkuttelee enemmän.  Ihmettelen välillä miksi sinne ei satsata enempää kuntoilijoille ja ulkoilijoille.



Pori on hieno paikka, on merta, on metsää.  Vähän tasaistahan maasto on.  On silti vastatuulta tarpeeksi, kyllä se pienen mäen rasitusta vastaa.








Pyörällä jaksaa kulkea, kun ei ole mäkiä.  samoin kävellen.  Linja-autokyydeistä minulla ei ole paljon kokemusta.  Joko ne kulkevat väärään aikaan tai väärään paikkaan.  On tämä sen verran iso kaupunki, vaatii oman kulkuneuvon kulkemiseen.




Runo kirjastani Kaipaus


Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua

ei voi kääntää

vai voiko.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.