Puutarhapolun varrelta: huhtikuuta 2018

Lavankauluksien pystytys

Nyt alkoivat keväthommat rivitalon takapihalla. Ne alkoivat kauluksien pystytyksellä. Hankin vähän pienempiä kauluksia, etteivät ne peitä pientä pihaa kokonaan.

Tähän niiden paikan suunnittelin jo aikaisin keväällä. Vähän piti tehdä lapiohommia saadakseni maanpintaa suoremmaksi.

Pienelläkin pihalla on hauska kasvattaa jotain syötävää. Kauluksia kun laittaa kaksi päällekkäin niin on mukavampi asento työskennellä.

Katekangas ensin alle, ettei rikkaruohot hyökkää ensimmäisenä pintaan.

Siinä se on ensimmäinen pystyssä. Eivät työt tähän lopu. Myyjä kehotti laittamaan muovia sisäreunoille ja suojaus ulkopuolelle. Ne kyllä muuttavat väriä, kun ovat sään armoilla. Kestävät suojauksen avulla useamman suven. Niihin menee paljon multaa, joten pohjalle voisi laittaa kiviä tai jotain muuta korottamaan pohjaa.

Lavat ovat 60*80 cm ja 20*80 cm. Hyvä, että pienipihaisemmatkin pääsevät kasvien viljelyn makuun.

Vielä on lapiolla töitä tässäkin puutarhassa. Seuraavaksi on vuorossa marjapensaiden poisto.

Joka vuosi kaipaa jotain uudistusta puutarhaan.

Kevättä rinnassa

Kevättä rinnassa on ainakin linnuilla, ne hakevat kumppania, täyttävät äänillään luonnon ja alkavat suunnitella pesäntekoa. Tämä vilkas aika ei kestä kauaa. Juhannuksen jälkeen hiljenee pihapiiri ja oksistot. En tunnista kovin hyvin lajeja äänestä, mutta onhan muuttolintuja mukava kuunnella omien talvilintujemme vierellä.

Peipposen näin lentelevän ja kirkkaasti laulelevan. Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän... Näinhän se runoili jo Immi Hellen kauan sitten. Kaunis lintu on punertavine rintahöyhenineen.

Mustarastas on alkanut viihtyä enevässä määrin Suomessa talvellakin. En tiedä mitä ne talvella syövät, mutta kesälle ne ovat ahkerasti puutarhamarjojen kimpussa.

Saavat ne minun puolestani puutarhamarjojani syödä, en kuitenkaan jaksa kaikesta mehua tehdä.

Kevät etenee pitkin askelin, kun lämmintä vain riittäisi. Aikuisena talvehtivia perhosia näkyy aikaisin keväällä. Minä en ole nähnyt kuin neitoperhosen.

Se pysähtyi soratielle. Ei uskoisi, että perhosestakin syntyy noin iso varjokuva auringonpaisteessa. Kaunis se on väriltään.

Ojat täyttyvät vedestä, kun metsien lumet sulavat. Pienet jokimaiset ojat ovat vesilinnuillekin hyviä pysähdyspaikkoja, matkalla isommille vesille.

Kasvimaallakin sentään jotain tapahtuu. Syksyllä istuttamani talvivalkosipulit ovat ponkaisseet pintaan. Jää nähtäväksi jaksavatko ne syksyyn saakka kasvaen sipuleiksi saakka.

Kevät on salarakkaani

Kaikki vuoden ajat ovat ystäviäni, syksy on rakastettuni, mutta kevät on sykäyttävä salarakas. Ensinnäkin äänimaailma on suloinen, lintujen sirkutus tuo kevääseen erilaisen tunnun. Varsinkin varhaiskevät, kun luonto heräilee pikkuhiljaa lumipeitteen alta ja paljastaa sulonsa.

Tämä kollaasi on muutaman vuoden takaa samalla päivämäärällä kuin nyt 10.4. Nyt ollaan vähän myöhässä pakkasjakson takia, mutta kevät voi edetä nopeastikin. Hienoa, että saatiin sadetta, se auttoi jo paljon.

Kukkasipulilähetys on saapunut, lavankauluksia on osteltu, mullan ostoa harkitaan. Kaikki kevään merkit on olemassa jo mielessäni. Suunnitelmat puutarhojen osalta valmistuvat kohta pian.

Kaikki on vielä onnistumisen puolella. Varmaa ei ole mikään, jännitys nousee, kaikki voi onnistua loistavasti tai mennä mönkään totaalisesti. Näinhän se on aina salarakkaan kanssa.

Pajut ovat ensimmäisiä kasveja, jotka heräävät kevääseen. Enimmäkseen ne ovat vihollia, jotka valtaavat ojat ja pellon pientareet, mutta keväällä ne antavat ensimmäiset mesihörpyt perhosille ja mehiläisille.

Pian ollaan kesässä ja tunne voi olla tämän runoni kaltainen.

Pilvien vana katoaa

horisonttiin

kesäpäivä leppeimmillään

pääskysten vikerrys,

liito, suihkaus

pihan yllä

suvi suloinen

Maaseudun ladot ja muut rakennukset

Maaseudun vanhat rakennukset ovat kauniita. Riihet, ladot ja autiotalot ovat vuosikymmenien aikana jääneet kayttämättömiksi. Osa ladoista toimii jonkunlaisina varastoina. Toisiin on jäänyt vanhat tavarat kuin aikakapseliin. Heinäseipäät, maatilan työkalut tai vanhat autot. Siellä ne odottavat uutta tulemista, jota ei koskaan tule. Ne romahtavat ladon mukana, kun on sen aika.

Harmaat hirret kestävät yllättävän hyvin aikaa. Sellaiset rakennukset, joiden katto on pellitetty, kestävät paremmin. Ei minullakaan ole mitään viisastenkiveä, miten niitä voisi hyödyntää. Säälittää vaan kun ne seisovat hylättyinä peltojen ja metsien laidoilla.

Niiden rakentamiseen on käytetty tunti jos toinenkin. Ne olivat tuiki tarpeellisia vuosikymmeniä. Heinät säilyivät talven yli kuivina. Nyt pitää olla muovit ja kemikaalit paalien ympärillä. Hevosille kai pitää olla nykyisinkin kuivaa heinää.