Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Lavankauluksien pystytys

Kuva
Nyt alkoivat keväthommat rivitalon takapihalla.  Ne alkoivat kauluksien pystytyksellä.  Hankin vähän pienempiä kauluksia, etteivät ne peitä pientä pihaa kokonaan.  Tähän niiden paikan suunnittelin jo aikaisin keväällä.  Vähän piti tehdä lapiohommia saadakseni maanpintaa suoremmaksi.   Pienelläkin pihalla on hauska kasvattaa jotain syötävää.  Kauluksia kun laittaa kaksi päällekkäin niin on mukavampi asento työskennellä. Katekangas ensin alle, ettei rikkaruohot hyökkää ensimmäisenä pintaan.   Siinä se on ensimmäinen pystyssä.  Eivät työt tähän lopu.  Myyjä kehotti laittamaan muovia sisäreunoille ja suojaus ulkopuolelle.  Ne kyllä muuttavat väriä, kun ovat sään armoilla.  Kestävät suojauksen avulla useamman suven.  Niihin menee paljon multaa, joten pohjalle voisi laittaa kiviä tai jotain muuta korottamaan pohjaa. Lavat ovat 60*80 cm ja 20*80 cm.  Hyvä, että pienipihaisemmatkin pääsevät kasvien viljelyn makuun.   Vielä on l

Kevättä rinnassa

Kuva
Kevättä rinnassa on ainakin linnuilla, ne hakevat kumppania, täyttävät äänillään luonnon ja alkavat suunnitella pesäntekoa.  Tämä vilkas aika ei kestä kauaa.  Juhannuksen jälkeen hiljenee pihapiiri ja oksistot.  En tunnista kovin hyvin lajeja äänestä, mutta onhan muuttolintuja  mukava kuunnella omien talvilintujemme vierellä. Peipposen näin lentelevän ja kirkkaasti laulelevan.  Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän...  Näinhän se runoili jo Immi Hellen kauan sitten.    Kaunis lintu on punertavine rintahöyhenineen. Mustarastas on alkanut viihtyä enevässä määrin Suomessa talvellakin.  En tiedä mitä ne talvella syövät, mutta kesälle ne ovat ahkerasti puutarhamarjojen kimpussa. Saavat ne minun puolestani puutarhamarjojani syödä, en kuitenkaan jaksa kaikesta mehua tehdä.   Kevät etenee pitkin askelin, kun lämmintä vain riittäisi.  Aikuisena talvehtivia perhosia näkyy aikaisin keväällä.  Minä en ole nähnyt kuin neitoperhosen.

Kevät on salarakkaani

Kuva
Kaikki vuoden ajat ovat ystäviäni, syksy on rakastettuni, mutta kevät on sykäyttävä salarakas.  Ensinnäkin äänimaailma on suloinen, lintujen sirkutus tuo kevääseen erilaisen tunnun.  Varsinkin varhaiskevät, kun luonto heräilee pikkuhiljaa lumipeitteen alta ja paljastaa sulonsa.   Tämä kollaasi on muutaman vuoden takaa samalla päivämäärällä kuin nyt 10.4.  Nyt ollaan vähän myöhässä pakkasjakson takia, mutta kevät voi edetä nopeastikin.  Hienoa, että saatiin sadetta, se auttoi jo paljon. Kukkasipulilähetys on saapunut, lavankauluksia on osteltu, mullan ostoa harkitaan.  Kaikki kevään merkit on olemassa jo mielessäni.  Suunnitelmat puutarhojen osalta valmistuvat kohta pian.   Kaikki on vielä onnistumisen puolella.  Varmaa ei ole mikään, jännitys nousee, kaikki voi onnistua loistavasti tai mennä mönkään totaalisesti.  Näinhän se on aina salarakkaan kanssa.   Pajut ovat ensimmäisiä kasveja, jotka heräävät kevääseen.  Enimmäkseen ne ovat vihollia, jotka valtaavat

Maaseudun ladot ja muut rakennukset

Kuva
Maaseudun vanhat rakennukset ovat kauniita.  Riihet, ladot ja autiotalot ovat vuosikymmenien aikana jääneet kayttämättömiksi.  Osa ladoista toimii jonkunlaisina varastoina.  Toisiin on jäänyt vanhat tavarat kuin aikakapseliin.  Heinäseipäät, maatilan työkalut tai vanhat autot.  Siellä ne odottavat uutta tulemista, jota ei koskaan tule.  Ne romahtavat ladon mukana, kun on sen aika. Harmaat hirret kestävät yllättävän hyvin aikaa.  Sellaiset rakennukset, joiden katto on pellitetty, kestävät paremmin.  Ei minullakaan ole mitään viisastenkiveä, miten niitä voisi hyödyntää.  Säälittää vaan kun ne seisovat hylättyinä peltojen ja metsien laidoilla.  Niiden rakentamiseen on käytetty tunti jos toinenkin. Ne olivat tuiki tarpeellisia vuosikymmeniä.  Heinät säilyivät talven yli kuivina.  Nyt pitää olla muovit ja kemikaalit paalien ympärillä.  Hevosille kai pitää olla nykyisinkin kuivaa heinää. Vanha lato on viimein romahtanut. Pan