Kevättä rinnassa on ainakin linnuilla, ne hakevat kumppania, täyttävät äänillään luonnon ja alkavat suunnitella pesäntekoa. Tämä vilkas aika ei kestä kauaa. Juhannuksen jälkeen hiljenee pihapiiri ja oksistot. En tunnista kovin hyvin lajeja äänestä, mutta onhan muuttolintuja mukava kuunnella omien talvilintujemme vierellä.
Peipposen näin lentelevän ja kirkkaasti laulelevan. Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän... Näinhän se runoili jo Immi Hellen kauan sitten. Kaunis lintu on punertavine rintahöyhenineen.
Mustarastas on alkanut viihtyä enevässä määrin Suomessa talvellakin. En tiedä mitä ne talvella syövät, mutta kesälle ne ovat ahkerasti puutarhamarjojen kimpussa.
Saavat ne minun puolestani puutarhamarjojani syödä, en kuitenkaan jaksa kaikesta mehua tehdä.
Kevät etenee pitkin askelin, kun lämmintä vain riittäisi. Aikuisena talvehtivia perhosia näkyy aikaisin keväällä. Minä en ole nähnyt kuin neitoperhosen.
Se pysähtyi soratielle. Ei uskoisi, että perhosestakin syntyy noin iso varjokuva auringonpaisteessa. Kaunis se on väriltään.
Ojat täyttyvät vedestä, kun metsien lumet sulavat. Pienet jokimaiset ojat ovat vesilinnuillekin hyviä pysähdyspaikkoja, matkalla isommille vesille.
Kasvimaallakin sentään jotain tapahtuu. Syksyllä istuttamani talvivalkosipulit ovat ponkaisseet pintaan. Jää nähtäväksi jaksavatko ne syksyyn saakka kasvaen sipuleiksi saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.