sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kesäkauden valmistelua

Kevättyöt on polkaistu vähitellen liikkeelle ja parin viikon päästä ollaan jo täydessä vauhdissa.  Puutarhamyymälät on koluttu ja suunnitelmia tehty mielessä.  Omenapuun oksia katkottiin pari viikkoa sitten.  Yhdessä kesässä ne kasvavat oksia sinne tänne kuin pajut konsanaan.  Ei kovin isoja leikkauksia uskalla joka kesä tehdä.  Pitäisi katkoa ylöspäin kasvavat, sisäänpäin kasvavat ja rungosta kasvavat oksat.  Latvuston läpi täytyisi mahtua heittämään vaikka kori.  Siinä sitä on tekemistä.  Rivitalopihassa ei oikein voi kasvattaa kovin isoa puuta, joten katkomme latvoistakin aikalailla, ettei naapurin puutarha pimene kokonaan.


 Lavankaulukset siirsin suosiolla nyt mökkipihaan.  Siellä niillä on enemmän tilaa.  Vielä ei sinne ole istutettu mitään, mutta maata olen jo hiukan kääntänyt.  Istutusaikataulu on vuosien varrella aikaistunut.  Ennenvanhaan perunat istutettiin vasta 6.6, nyt niitä on alettu istuttamaan jo heti toukokuun alusta.  Tästä linkistä pääsee katsomaan paremmin perunan istutusta.  Sen mukaan perunoita voi istuttaa aikaisinkin.  Perunan varret eivät kestä pakkasta.  http://www.energiapaju.fi/palstaviljely/istutus.htm 
 
 Minun listaani tulee tänä kesänä kuulumaan perunat (itse idätetyt), sipuli, pensaspapu,avomaan kurkut, persilja ja salaattia ainakin.  Myöhemmin päätän kuinka paljon tulee lisää.  Lista elää ja riippuu kasvimaan koostakin mitä saan mahtumaan.  Siihen apuna on nyt sitten lavankaulukset.
Maaseudun viljelijät ovat pian saaneet pellot kasvukuntoon.  Niitä on mukava katsella.  Heillä on apuna koneita ja laitteita.  Minulla vain kaksi kättä ja lapio. 
 
 
Viime vuonna pystytetyssä voimistelukatoksessa voin sitten venytellä kipeitä hartioitani ja selkääni.
 
 
 

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Onko ruuanlaitto mökillä hankalaa?

Ruuanlaitto mökkiolosuhteissa on välillä hankalaa.  Juoksevan veden puuttuessa vesi on nostettava kaivosta, lämmitettävä se joko saunan padassa tai hellalla.  Sähköhella helpottaa jonkun verran.  Puuhellalla tehdään myös ruokaa jos on pidempikestoisia ruokia. On vielä sanottava, että on mietittävä kuinka monta levyä pistää päälle sähköhellassa, ettei mene sulake.  Puut ovat suojassa pihalla josta ne on haettava.  Ne on ensin haettu metsästä, pilkottu ja kuivattu.


Haudutettavat ruuat tehdään leivinuunissa, kesällä sähköuunissa.  Ei ole entisaikaan olleet helppoja keittiötyöt, kun ei ollut sähköä.  Joka kahvinkeittotippaan oli laitettava hellaan tuli.  Meillä harrastetaan paljon astia kerrallaan tiskaamista.  Jos sitä ei tee, tiskiä kertyy aika paljon.  Silloin on kannettava tiskivesi saunan padasta tai vietävä tiskit saunalle.  Näitä kaikkia kannattaa miettiä mikäli on mökin ostoaikeissa.

Tätä pyöritystä on jatkettava joka päivä. Mikähän ihmisiä ajaa mökkielämään?  Monella alkaa olla täysin varustetut mökit kaikilla mukavuuksilla.  Ihan vanhoihin mökkeihin ei kannata laittaa kaikkia mukavuuksia.  Tulee todella kalliiksi vetää vesijohto ja viemäri muutaman kilometrin päästä.  Saunaan pitäisi rakentaa ties kuinka monta kaivoa jos sinne laittaa veden tulemaan putkesta.  Kun on kantovesi saunaan ja mökkiin, ei tarvitse miettiä jäteasetuksia sen suhteen.  Kompostoiva huussi on pihan perällä, sen verran ollaan satsattu jätejärjestelmään.

Kesällä on mukava siirtyä grillin viereen.  Siinä valmistuvat kesäherkut jokaisen oman ruuanlaittotaidon mukaan.  Onko se sitten grillimakkara vai siankylki perunanyytin kanssa ja salaattia lisukkeeksi.  Uuninpohjalettujakin on mukavampi paistella ulkona kuin sisällä käryyttäen.  Mukavia asioita löytyy mökiltä eikä vain tylsiä. 


Kun pääsee kaikkien näiden vaikeuksien yli, mökkeily on mukavaa.  Väillä ainakin.  Positiivisia asioita on luonnon läheisyys, rauhallinen elämä, voi lähteä suoraan metsään pihasta.  Tarjolla ovat marja- ja sienimetsät, lenkkipolut ja parin kilometrin päässä järvi.  Paljon enemmän kasvimaata ja puutarhaa jos haluaa puuhastella ulkona.

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Maaseutu kutsuu

Maaseutu kutsui  pääsiäiseksi mökille ja ajellessani ensimmäinen tuoksahdus maaseutua tuli jo autoon sisäälle.  Puusaunan lämmityksen tuoksu, tunnistettava, tuo mieleen kesäillan, lapsuuden saunamatkat.  Jostain syystä mieleen tulee koivuvihta, vaikka on aikainen kevät, eikä koivuissa ole lehden lehteä.  Tuoksu on niin ainutkertaisen tuttu ja turvallinen.
Tuoksumuisti on erilainen, kuin muut muistamiset.  Se tuo mieleen tunnelmat ja ihmiset, jotka siihen liittyvät.  Voi olla, kun lapsuudesta on jäänyt joku tuoksu mieleen, sitä ei syrjäytä jälkeenpäin nuuhkaistut tuoksut, vaikka tilanne olisi sama.
 Maaseudulla on aina rauhallisempaa, kuin kaupungissa.  Nyt tilanteen takia on vielä rauhallisempaa.  Ei näkynyt ihmisistä vilahdustakaan, kun kävin kävelemässä metsätiellä.  Juuri sataneessa lumessa näkyi vain pienten eläinten jälkiä, omien jälkieni lisäksi.  Lumi suli iltapäivään mennessä.

 



 
Onko tämä sitten takatalvea vai ei.  Usein säiden vaihdellessa tähän aikaan sataa lunta.  Suomessa voi sataa lunta keskikesällä, eikä se aiheutä ihmetystä.  Harmittaa kylläkin.  Minä ehdin nähdä vielä monta aurinkoista päivää, joten satakoon lunta.

Nyt olen kierrellyt mökkipihaa ja suunnitellut tekemisiäni.  Tuumaustunti on aina pitempi kuin työtunti.  Vanhoja kasveja olen tarkkaillut miten ne jaksavat.  Vanha omenapuukin tekee joka kesä lehtiä, suuri läpi menevä reikä rungossa.  Vielä nesteet virtaavat ulkokuoressa. 

 

 Talvisuojat poistin, kenties rusakot ja muut löytävät jo luonnosta syötävää ilman minun vähäisiä kasvejani.  Mökkipuutarha on luultavasti tänä kesänä tärkeämmässä roolissa kuin kaupunkipuutarha.  

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Kevät sai minut muistelemaan kirjoittamiani juttuja keväästä.  Aina kevät on minua kiehtonut.  Kevät on heräämisen aikaa.  Kevät on huumaantumisen aikaa.  Tänä keväänäkin  minulla on mielessä hienoja tulevia juttuja.  Tällä hetkellä on vielä vaisua ja odottelua tilanteen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee.

 
 


Puutarha- ja  kevätaiheisia ajatuksia


Yritän muokata maata ja lannoittaa, luonto ja säät antavat päätöksen, mikä kasvaa ja kukoistaa.

Keväiset lehtipuut ovat kuin taideteoksia, patsaita. Ilman lehtiä niiden veistoksellisuus tulee esiin. Puiden oksat kääntyilevät joka suuntaan.  Ne näyttävät sormilta, jotka koukistelevat nivelvaivaisina kohti taivasta.  Toisten puiden oksat ovat kääntyneet kohti maata.

Ruusun kasvatus on vaikeaa.  Piikikäs kukka on puutarhan valtias, se ei anna anteeksi huonoa kohtelua.

Suomen kesä on nopea kuin rusakon hyppy ojan yli.

Keväinen päivä on palkinto pitkästä, kestetystä talvesta.

Kesä näyttää välillä kyntensä, hellettä odotellessa, pilvet viipyvät taivaalla.


Ajatukset kirjasta Lyhyttavaraa
Kirjoittanut Raili Parkkinen

 
Vihannesten kapina

Kaalit olivat tärkeän näköisiä pyöreine päineen jaisoine lehtineen.  Porkkanoiden hennot lehdet eivät voineet kilpailla kaalinlehtien kanssa, mutta maan sisältä löytyi voimaa.  Sipulit kilpailivat hajullaan, perunat taas joukkovoimalla.  Mukuloita saattoi olla kymmenen samassa varressa.  Lantturivistö seisoi sotilaallisest suorissa riveissä.  Niillä lanttu leikkasi.  Tillit ja persiljat olivat vain koristeina porukassa.

- Miksi me joudumme olemaan täällä ulkona kuumassa auringonpaisteessa, kun kurkut ja tomaatit saavat olla kasvihuoneessa, kiljui yksi kaaleista.
- Niin, miksi? Kysyivät muut kaalit.
- Eihän sinne nyt kaikki mahdu, lantuilla jälleen leikkasi.
- Siellä ne hienohelmat punastelevat kypsyessään, eikä meikäläisistä piitata, kaali vielä yritti.
- Emmehän me täältä mihinkään voida mennä, kun juuret pitävät maasta kiinni, porkkanat valittivat.

Syksyn tullessa niitä tultiin keräämään ja ne olivat vielä voimissaan, kun tomaatit ja kurkut oli jo syöty.
- Kyllä kapina auttoi, nyt mekin päästään sisälle, kaali kuiskasi muille vihanneksille.

Tämä pieni tarina on kirjasta Tarinoita taivaan alta
Kirjoittanut Raili Parkkinen


Pajunkissojen aikaan

Pajujen lapset
pienet kissanpennut
tupsahtavat maailmaan
maalishuhtikuussa

ihmetellen
kurkistellen
yltyvät ne kukkimaan
maalishuhtikuussa

aika keväinen
aika auringon
pistää kollit nauramaan
maalishuhtikuussa

Runo on kirjasta Kissanunta
Kirjoittanut Raili Parkkinen


Kevätluritus

Kevätriemu raikukoon
juhlalaulu kaikukoon
kevät tullu Suomeen on

talvikamppeet nurkkaan heitän
sääret polvisukilla peitän
näen aurinkoisen päivän


pääskyset kun jälleen nään
silloin varmaan huomaan tään
kevät sekoittanut on mun pään.



Keväällä kuulen
lumen sulavan
talitintin rähinän,
huomaan
perhosen porraskivellä.

Runot kirjasta Taikuri Trambolinon runosäkki
Kirjoittanut Raili Parkkinen





tiistai 7. huhtikuuta 2020

Vanhat tekstiilit uusiokäyttöön

Vanhojakin tekstiilejä voi uusiokäyttää kaikenlaisiin pikkutöihin.  Ompelin fleesefiltistä nojatuolin selkänojaan pussimaisen päällisen,joka ei liiku paikoiltaan.  Se suojaa nojatuolikangasta ja siihen voi tehdä varalle useamman ja erivärisiä.  Pienestä filtistä saa ainakin kaksi päällistä.




 Filtistä jäi vielä hiukan jäljelle ja sain niistä lisävahvistusta patakintaaseen, jonka tein vanhasta esiliinasta.  Se kangas oli jo n. 40 vuotta vanha.  Se on ensimmäinen ompelemani ja vielä jäi kehitettävää, peukalon pitäisi olla isompi.    Siinä on neljä kerrosta, sisäpuoli on samaa kangasta ja välissä filttikerros, joten tilaa olisi ollut hyvä olla lisää.



Leikkasin vanhat farkkuni palasiksi odottamaan seuraavaa ideaa.  Ei kaikkia kangaspalasia voi säästää, mutta kauneimmat ja käyttökelpoisemmat.  Kaikenlaisia kangaskappaleita on myynnissä kirppareille.  Monituiset ovat ne kerrat, kun olen tehnyt niistä tyynyliinoja koristetyynyihin. Vanhat verhot, joista ei enää piittaa, ovat hyvää materiaalia.  Ainakin puuvillaiset.  Pitsikangasta en ole käyttänyt kuin leikkaamalla niistä sopivan kokoisia verhoja mökin huussiin ja saunakamariin. 



 Kangasta tarvitaan tyynyliinoihin valmismitaksi 50*60 cm, Saumanvarat ja 25-30 cm lisämittaa pituusmitaksi, joka käännetään nurjalle puolelle, että tyyny pysyy sisällä.  En enää laita sitomanauhoja. Ne ovat helppoja ommella, eikä sisäsaumojen ole oltava niin siistejä, kun itselle tekee.  On oltava armollinen itselleen.  

Maailman sivu on vanhat tekstiilit käytetty loppuun, joko tehden niistä jotain erilaista tai leikkaamalla ne matonkuteiksi.  Matonkutomisen taitajia on varmaan paljon, minä en kuulu niihin.  Olen nähnyt pehmeitä kuteita virkattavan matoiksi tai koreiksi.  Se on mielestäni liian työlästä.  Oikein innokkaille on kaikenlaisia ohjesivuja netissä.  Voi vaikka ommella tilkkupeiton tai jotain pienempää.


Sisäpuuhailun välillä on mukava käydä välillä haistelemassa raikkaita tuulia.  Keuhkot tykkää ja mieli valaistuu.  Ei tarvita mitään erikoista retriittiä vaan luonto hoitaa kuntoa ja mieltä.