tiistai 26. marraskuuta 2019

Kissani Vilperi

Kissani on aina mukana kaikissa puuhissa mitä teenkin.  Tietysti sillä on sisäkissana tylsää ja kaikki, mikä poikkeaa tavallisesta puuhasta, on hienoa.  Aina se ei ole meikäläisestä mukavaa jos on leipomassa tai jotain muuta, mihin kissankarvat eivät sovi.  

Olen koittanut keksiä sille mielenkiintoista tekemistä silloin tällöin.  Sille on jätetty pahvilaatikoita rikottavaksi, nakin palasia jahdattavaksi ja paljon muuta.  Omista leluistaan se ei oikein välitä.  Kun heittää pallon, se juoksee sen perään ja odottaa, että minä tulen heittämään pallon uudestaan.  Kissa ei ole siis tyhmä, ihminen on kissan palvelija.

Kissani, joka nimi on Vilperi, nukkuu suuren osan ajastaan, mutta kaipaa hereillä ollessaan leikittäjää ja hyvän pitäjää.






Makuualustana olen myös hyvä.  En tiedä hakeeko se lämpöä vai läheisyyttä.  Televisioita katsoessa se retkottaa sylissäni autuaana ja on närkästynyt jos nostan sen pois.  Television edessä saatetaan viettää aika paljon aikaa yhdessä.




Vilperi ulkoileekin kyllä, taluttimen kanssa ja häkissä.  Mieluusti se ulkoilisi enemmänkin, mutta emännän laiskuuden takia harvemmin.




Ei se minun mielestäni ole kärsinyt muuten sisällä olosta.  Painoa voi olla liikaa.  Kyllä kai kissankin voi lihottaa liian lihavaksi, varsinkin, kun se on perso makupaloille.

Selällään olo ilmentää mielestäni rentoutta ja hyvää oloa.  Vatsan näyttäminen on kissalta luottamuksen osoitus.




Toisinaan se seuraa televisiota jos siellä näytetään eläimiä.



Varsinaisesta lenkistä ei voi puhua kissan kanssa.  Se on nuuhkimista ja puskissa kaivautumista.  Taluttimet voisivat olla helpommin puettavissa.  Vilperi antaa hyvin laittaa taluttimet päälleen, mutta pois ottaminen on välillä hankalaa.  Useampi raapale on tullut käsiin.  Täytyy antaa kissan rauhoittua vähän ja houkutella makupaloilla, niin se onnistuu.


https://www.mustijamirri.fi/kissat-ulkoilevalle-kissalle

Eri mallisia valjaita löytyy. Ehkä helpompia kuin tämä, mikä meillä on käytössä.







tiistai 19. marraskuuta 2019

Kirpputorien historia ja nykyisyys

Kirpputorit kuuluvat melkein jokaisen kaupungin katukuvaan.  Ne täyttävät usein tyhjäksi jääneet tilat.  Olen huomannut ostavani nykyisin aika paljon kirppareilta.  Niissä alkaa olla niin hyvää tavaraa, että voisi aivan hyvin vaatettaa itsensä ja kalustaa kotinsa niiden tuotteilla.  Myyjät ovat silti hintatietoisia, eivätkä myy halvalla, kuin tilanteessa, jossa tavarasta on pakko päästä eroon.  

Kuvassa on Porin Harmaalinnan Retrokirppis, jonka hyllyt aivat pursusivat tavaraa.  Hinnat olivat aika kalliita.  Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.  Minä olen vähän pitänyt  5€ ylärajana.  Ainoastaan, jos löydän jotain aivan upeata, saatan maksaa enemmän.  



Facebookiin on tullut roskalavasivuja, joissa tavara ei maksa mitään, kunhan ne vaan hakee pois.  Tavaraa on kaikilla niin paljon, niistä halutaan eroon, jotta saadaan ostettua lisää.

Kirpputorien historia ulottuu parin sadan vuoden päähän.  Ne alkoivat Pariisista.


Porissa on jo monta kirpputoria ja Ulvila siihen vielä päälle.  En ole käynyt kaikissa.  Vanhat tavarat viehättävät minua, kierrätysaate, vanhojen esineiden historia ja se hintakin joissakin houkuttelee.  Aina ei tarvitse ostaa mitään.  Niissä on vain mukava kierrellä ja katsella minkälaista tavaraa ihmiset ovat ostelleet itselleen.  Tavaroissa on monen ihmisen historia parilla hyllyllä.  Ainakin niissä hyllyissä, joiden pitäjät eivät ole bisnesmielessä asialla.


Aina löytyy meitä, jotka käyvät kirppiksillä ja huutokaupoissa, hamstraavat toisten hylkimiä tavaroita ja iloitsevat vielä niistä.  Toivottavasti kaikki kirppikset eivät mene nettiin.  Meille jäisi hypistelemisen ja löytämisen ilo.







torstai 14. marraskuuta 2019

Smoothieta pikkunälkään ja aamiaiseksi

https://www.maitokolmio.fi/reseptit/piimasmoothie/Raaka-aineet


4 dl Maitokolmion piimää
2 kpl banaania
250 g marjoja makusi mukaan (mustikka, mansikka, viinimarja)
2 rkl hunajaa

Valmistus

Paloittele kuorittu banaani. Lisää banaani ja muut aineet tehosekoittimeen. Sekoita tasaisesti, kaada kuppeihin ja tarjoile.





Syksyisenä päivänä tai muulloinkin kaipaa jotain piristystä päivään ja ruokavalioon.  Sekaan voi laittaa oman makunsa mukaan mitä haluaa.  Minä aion lisätä mukaan kermaviilin, vähentää piimän määrä ja marjoiksi laitan mansikkaa ja puolukkaa.  Vitamiineja tulee juotua kuin huomaamatta.  Teen valmiiksi laseihin tai mukeihin useamman annoksen, ne  on helpompi ottaa juotavaksi jääkaapista.  Valmiiksi tehty smoothie säilyy jääkaapissa ainakin pari kolme päivää.

En tiedä keventääkö smoothiet ruokavaliota, mutta ihan kivaa vaihtelua ne antavat aamiaiselle tai välipalaan.  Minun pakastemarjoissani on ainakin välillä liikaa sokeria, ettei tarvitsisi lisätä hunajaa ollenkaan, hunaja antaa kuitenkin hyvän säväyksen makuun ja on terveellistä näin talvella.

Smoothiella voi korvata vähän ruokaakin jos ei ehdi syödä.  Vihersmoothiet antavat potkua päivään.  Minä en ole niitä kokeillut, eivätkä ne näytä oikein herkullisilta, mutta ehkä ne ovat hyviä.  Pitäisi vaan uskaltautua kokeilemaan.






perjantai 1. marraskuuta 2019

Luonnon eläinten ihailua

Vaikka asun vain muutaman kilometrin päässä kaupungista, olen onnellisessa asemassa, saadessani välillä seurata muitakin eläimiä kuin naapurien kissoja.  Villimmät eläimet ovat niin arkoja, ettei niitä pääse kuvaamaan kuin ikkunan läpi.  Parin vuoden ajan pihapuussa on viivähtänyt ja vieraillut tikli.  Luulin aina sen olevan pelkästään muuttolintu.  Osa niistä jää Suomeen koko vuodeksi, osa menee kovimpien pakkasten aikaan vähän etelämmäs.  Se on mukavan näköinen väritykseltään.  Aika pienen kokoinen, mutta värityksen takia sen huomaa paremmin.


Peuratkin ovat alkaneet viihtyä viereisellä pellolla ja pienellä metsätilkulla pellon takana.  Lienevätkö huomanneet olevansa  turvassa metsästäjiltä.  Ne ovat paljon lisääntyneet ja niitä näkee melkein joka pellolla ja metsässä.  Kaupunkilaistuneet nekin ovat, samoin kuin kettu.  Fasaaneita näkee myös paljon kaupunkialueilla.  Suomalaiset elävät luonnon keskellä kaupungeissakin.


Talviruokinta linnuille voi pian alkaa. Linnut löytävät kyllä ruokaa muutenkin.  Niitä on vain hauska seurata ja kissallakin on silmänruokaa.  Pyydystää se ei niitä voi, koska on sisäkissa.



Aika pienin keinoin pääsee tutkailemaan luonnon elämää.  Sen kuin vain istuu ikkunan vieressä.  Jos ulkona yrittää päästä niitä lähelle kuvaamaan ja katsomaan, se ei oikein onnistu.  Se vaatisi paljon enemmän kärsivällisyyttä, mitä minä omaan.  Hyvä silti näinkin, huomaa ettemme ole yksin tässä maailmassa.   Meillä on paljon helpompaa kuin eläimillä.  Ne joutuvat etsimään ruokansa luonnosta, meidän ei tarvitse muuta kuin kävellä jääkaapille.