Puutarhapolun varrelta

Kissani on aina mukana kaikissa puuhissa mitä teenkin.  Tietysti sillä on sisäkissana tylsää ja kaikki, mikä poikkeaa tavallisesta puuhasta, on hienoa.  Aina se ei ole meikäläisestä mukavaa jos on leipomassa tai jotain muuta, mihin kissankarvat eivät sovi.   Olen koittanut keksiä sille mielenkiintoista tekemistä silloin tällöin.  Sille on jätetty pahvilaatikoita rikottavaksi, nakin palasia jahdattavaksi ja paljon muuta.  Omista leluistaan se ei oikein välitä.  Kun heittää pallon, se juoksee sen perään ja odottaa, että minä tulen heittämään pallon uudestaan.  Kissa ei ole siis tyhmä, ihminen on kissan palvelija. Kissani, joka nimi on Vilperi, nukkuu suuren osan ajastaan, mutta kaipaa hereillä ollessaan leikittäjää ja hyvän pitäjää. Makuualustana olen myös hyvä.  En tiedä hakeeko se lämpöä vai läheisyyttä.  Televisioita katsoessa se retkottaa sylissäni autuaana ja on närkästynyt jos nostan sen pois.  Television ede...

Kissanpentumme on ottanut urakakseen tuhota kaikki sisäkukkani ja on siinä melkein onnistunut.  Aina ei voi olla vieressä vahtimassa ja oli pakko keksiä jotain.  Verkko oli viritettävä hyllyn eteen.  Eihän se mikään kaunistus ole, tilanne oli  sellainen, oli pakko tehdä jotain.  Ja kyllä, olen laittanut kissalleni kasvamaan ohraa.  Siitä se ei ollut niinkään kiinnostunut.  Kissa  repi kaikki heinät yksitellen lattialle multineen.  Kissani on nyt puoli vuotta ja toivon sen rauhoittuvan vuoden iässä.  Muutenhan lemmikkini on aivan ihana.  Siinä unohtuu moitteet, kun se tulee syliin nukkumaan ja siliteltäväksi. Kukista ei ole paljon jäljellä.  Jotkut kukat eivät enää tokene hyökkäyksistä.  Tulee siinä sitten uusittua koko valikoima.  Olemme vielä ottaneet sitruunamehuruiskauksen lisäkarkoitteeksi.   Kukantuhoojani tässä viattoman näköisenä makailee.