tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kävelyllä puistossa

Kauneus on katsojan silmissä.  Totesin vanhan totuuden taas, kun tein kävelylenkin puistoon, Kirjurinluotoon.  Märkää oli ja tossutkin vähän kastuivat, räntää ja vettä vähän sateli.  Puisto elää ja odottelee kevättä kuten minäkin.  Kasvit saavat paljon kosteutta keväisistä sateista.
 
 
Muitakin liikkujia näkyi puistossa, ihastelemassa ja kuntoilemassa.  Kaupunkipuistot ovat kaupunkilaisien ja muidenkin henkireikiä.  Luontoon ei välillä ehdi ja  kaikilla ei ole omaa pihaa, jossa voisi puutarhaistutuksia katsella.  Kaikkea luontoon viittaavaa ei saisi hävittää taajamista.  Vihreys ja eläimet kuuluvat kaupunkiinkin.
 
 
 
Lammikoissa viihtyvät sorsat ja muut linnut.  Ruokkia niitä ei tarvitse, ne löytävät ravintonsa itse.  Väärin on niiden ruokkiminen.  Sorsat ainakin kesyyntyvät herkästi ja jäävät sitten talven armoille.  Ihminen säälii vähän turhaan luonnon eläimiä.  Ne pärjäävät ilman ihmistä.
 
Puita voi seurailla pitkin vuotta, miten ne pärjäävät.  Niistä saa oppii voiko lajin ostaa itselleen.  Koko on ainakin tärkeä.  Oikein isoa puuta ei joka paikkaan voi istuttaa.  Tietysti ne kasvavat hitaasti, mutta 20:ssa vuodessa nekin tulevat melko suuriksi.
 
 
 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevätpuutarhan ilon pilkahdukset

Pienet ilon pilkahdukset saan silmiini, kun näen väriä ja liikettä muuten niin ruskeassa ympäristössä.  Kanukan punaiset oksat ovat mukava näky.  Kunhan se vielä muutaman vuoden kasvaa, niin siitä tulee mainio pihan koristus.
 

Vuorimännyn muhkeat neulaset ovat pörheinä.  Se on kuin vuorenpeikko tukka pystyssä.
 
Linnut ovat heränneet kevätpuuhiin.  aikaisessa on kevät tänä vuonna.  Luulin talvilomalla hiihteleväni keväthangilla, mutta mitä vielä.  Aurinko paistaa ja saan ihailla yli lentäviä kurkia, tilhiparvea, joka vieraili pihan katajissa ja lehtikuusessa.  Se olikin ilmiö, jota en ole aiemmin nähnyt.  Pihlajista marjat ovat loppuneet, kai tilhet syövät muitakin marjoja ja silmuja hengenpitimikseen.
 
 
Mustarastas ja tikka kävivät verottamassa talipötköstä vähän lisäravintoa.  Kaikki varmaan kelpaa jos on nälkä.
 
Talven vaurioita pihakasveissa tarkkailin.  Peurat eivät olleet syöneet puita, vaikka ovat vierailleet läheisellä pellolla usein.  Olin suojannut pienimmät puut ja pensaat.  Hevoskastanja oli jostain syystä vähän haljennut.  Laitoin Cooper- haavasuojaa jos se vähän auttaisi.
 
Suunnitelmat alkoivat taas itää päässäni, kun kiertelin mökkipihaa.  Suunnittelin paikkaa, mihin istuttaisin maa- artisokan mukulat, jotka jo tilasin.
 
Metsäpolkuni kehittely kävi mielessä.  Kiviä löytyy paljon pihan ja metsän reunoilta, niistä voisi tehdä rakennelmia vähän japanilaistyyppistä koristelua.  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
 
 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kevät


Runo keväälle

Kevät
kasvun aika
luonnon taika

kevät
lämmön tuoja
voiman luoja



Kevät on voimakkaiden tunteiden aikaa.  Sieltä ne taas nousevat, kukkaset, ilahduttamaan meitä puutarhaihmisiä.  Ei mene pitkääkään aikaa kun saan taas ihailla narsisseja, tulppaaneita ja muita kevätkukkasia.  Ne näyttävät niin kauniilta ja puhtailta karua ja vielä ruskeaa nurmea vasten.
 
Leskenlehdet poukkaavat maasta kun vain muutama lämmin päivä on peräkkäin.
 

 
Kolme vuotta sitten pääsiäisenä oli niin lämmin, että suruvaippa ilmestyi pihapiiriin.  Se talvehtii aikuisena, joten ei se niin ihmeellistä ollut, mutta kaunis se on.  
 
 
Valkovuokot tulevat toukokuussa.  Silloin voi jo odottaa kesän ilmestyvän.