Puutarhapolun varrelta

Kevättyöt on polkaistu vähitellen liikkeelle ja parin viikon päästä ollaan jo täydessä vauhdissa.  Puutarhamyymälät on koluttu ja suunnitelmia tehty mielessä.  Omenapuun oksia katkottiin pari viikkoa sitten.  Yhdessä kesässä ne kasvavat oksia sinne tänne kuin pajut konsanaan.  Ei kovin isoja leikkauksia uskalla joka kesä tehdä.  Pitäisi katkoa ylöspäin kasvavat, sisäänpäin kasvavat ja rungosta kasvavat oksat.  Latvuston läpi täytyisi mahtua heittämään vaikka kori.  Siinä sitä on tekemistä.  Rivitalopihassa ei oikein voi kasvattaa kovin isoa puuta, joten katkomme latvoistakin aikalailla, ettei naapurin puutarha pimene kokonaan.  Lavankaulukset siirsin suosiolla nyt mökkipihaan.  Siellä niillä on enemmän tilaa.  Vielä ei sinne ole istutettu mitään, mutta maata olen jo hiukan kääntänyt.  Istutusaikataulu on vuosien varrella aikaistunut.  Ennenvanhaan perunat istutettiin vasta 6.6, nyt niitä on alettu istuttamaan jo heti touko...

Lähtölaskenta kevääseen on alkanut.  Ensimmäiset siemenluettelot ovat tupsahtaneet postilaatikkoon..  Niitä olen katsellut sillä silmällä, mitähän istuttaisin.  Tilaamaan en ole vielä ryhtynyt.  Suunnitelmat itävät jo.   Jos joskus vielä pääsisin ihannetilanteeseen, saisin vain istuttaa kaikenlaista ja joku muu hoitaisi ne loppuun.  Maan kaivelu on minun juttuni.   Kukkalajeja on katalogeissa satoja erilaisia., miten niistä voi valita parhaat.  Tiedän, tiedän, kukat ja muut kasvit pitää valita olosuhteiden mukaan.  Ei ykkösvyöhykkeen kasveja voi istuttaa 3 tai 4 vyöhykkeelle.   Entä sitten vihannekset.  Olisiko tänä vuonna tavallisen perunan vuosi.  Omassa maassa kasvatetut perunat maistuvat makoisilta vaikka ne kasvaisivat vain peukalonpään kokoisiksi.   Kavahdan ajatusta, etten keväällä voisi istuttaa mitään.  Itse istutettu ja kasvatettu taimi on kuin oma kasvilapsi.