Olen aina tehnyt ruokaa, mutta nyt eläkkeellä on vielä enemmän aikaa puuhastella keittiössä. Yleensä teen niin paljon ruokaa, että sitä riittää pakastettavaksikin. Se on omaa einesruokaa. Eineksiä ostan kaupastakin silti silloin tällöin. Itse tehdyt ruuat ja leivonnaiset ovat omaan makuun maustettuja ja voi olla, että niistä tulee jonkun verran säästöäkin. Tänään leivoin hiivaleipää tai satakuntalaisittain kakkoa. Netissä on hyviä ohjeita, voi vaihdella, ei tarvitse aina tehdä samaan tapaan.
Tein vain kahden kakon taikinan. Niistä täytyy laittaa toinen pakasteeseen. On mukavampi syödä tuoreen oloista. Minä syön kaiken mikä ei ole homeista. Lämmitän mikrossa lämpimäksi ja laitan voita päälle, ai että on hyvää.Olen koittanut opetella uusia taitoja tai muistella vanhoja hyviä ruokia. Kokeilin tehdä ruismarjapuuroa. Siinä tuli vähän kaikkia kommelluksia. Laitoin levyn pienelle ja vahdin koko ajan lähistöllä. Olin laittanut tyhmyyksissäni kannen päälle, ylihän se tuli. Onnneksi ei kaikki, jatkoin keittämistä. Jatkuvasta hämmentämisestä huolimatta puuro otti pohjaan kiinni. Sain sen vaikeuksista huolimatta valmiiksi, määrä oli pienempi kuin piti, mutta kuitenkin.
Tässä kohtaa se näytti vielä hyvältä. Minulla on vatkaamiseen perintönä saatu, kunnossa oleva käsivatkain. DDR on valmistusmaa, joten voi päätellä sen olevan vanha. Hiukan kuumenee käytössä, mutta hyvin toimii.
Joistakin tavaroista ei vaan voi luopua.
Kaiken hosumisen jälkeen oli mukavaa ottaa pakasteesta itse tehtyä hernekeittoa syötäväksi. Teen hernekeiton jauhelihasta, joka on tietysti itse jauhettua. En pidä isoista möykyistä sopassa.