Lokakuun ajatuksia ja vähän tekojakin

Toivottavasti sää pysyy näin kauniina, mitä se on nyt.  Aurinko paistaa ja aaamulla oli pieni pakkanen.  Ei paremmasta väliä.  Se on silti turha toive.  Säätiedotus lupaa loppuviikoksi ainakin pilvistä jos ei sateita suorastaan.  Ei se silti oikeastaan haittaa, haravoinnit on suoritettu ja muutkin syystyöt.  Tulppaanit istutettu.  Joten antaa vaan tulla sadetta ja kylmiä säitä.  Kahta sorttia istutin, punaisia molemmat.

https://www.foreca.fi/

Vielä ei ole ensimmäistä räntäsadetta tullut, mutta havut on laitettu hautausmaalle ja kukkapenkkiin.  Kyllä ne samat työt ja ajatukset ovat joka syksy edessä.  Tämä sivu on kirjastani Lyhyttavaraa.

Auton laitoin talveksi seisontaan.  Kyllä yhdellä autolla eläkeläiset pärjää.  Tulee ehkä enemmän käveltyä ja pyöräiltyä, ihmeteltyä kaupunkiluontoa hitaammalla kulkemisella.

 5°4°2°1°0°0°

Itse tehtyä ruokaa

 Olen aina tehnyt ruokaa, mutta nyt eläkkeellä on vielä enemmän aikaa puuhastella keittiössä. Yleensä teen niin paljon ruokaa, että sitä riittää pakastettavaksikin.  Se on omaa einesruokaa.  Eineksiä ostan kaupastakin silti silloin tällöin.  Itse tehdyt ruuat ja leivonnaiset ovat omaan makuun maustettuja ja voi olla, että niistä tulee jonkun verran säästöäkin.  Tänään leivoin hiivaleipää tai satakuntalaisittain kakkoa.  Netissä on hyviä ohjeita, voi vaihdella, ei tarvitse aina tehdä samaan tapaan.

Tein vain kahden kakon taikinan.   Niistä täytyy laittaa toinen pakasteeseen.  On mukavampi syödä tuoreen oloista.  Minä syön  kaiken mikä ei ole homeista.  Lämmitän mikrossa lämpimäksi ja laitan voita päälle, ai että on hyvää.

Olen koittanut opetella uusia taitoja tai muistella vanhoja hyviä ruokia.  Kokeilin tehdä ruismarjapuuroa.  Siinä tuli vähän kaikkia kommelluksia.  Laitoin levyn pienelle ja vahdin koko ajan lähistöllä.  Olin laittanut tyhmyyksissäni kannen päälle, ylihän se tuli.  Onnneksi ei kaikki, jatkoin keittämistä.  Jatkuvasta hämmentämisestä huolimatta puuro otti pohjaan kiinni.  Sain sen vaikeuksista huolimatta valmiiksi, määrä oli pienempi kuin piti, mutta kuitenkin.

Tässä kohtaa se näytti vielä hyvältä.   Minulla on vatkaamiseen perintönä saatu, kunnossa oleva käsivatkain.  DDR on valmistusmaa, joten voi päätellä sen olevan vanha.  Hiukan kuumenee käytössä, mutta hyvin toimii.

Joistakin tavaroista ei vaan voi luopua.

Kaiken hosumisen jälkeen oli mukavaa ottaa pakasteesta itse tehtyä hernekeittoa syötäväksi.  Teen hernekeiton jauhelihasta, joka on tietysti itse jauhettua.  En pidä isoista möykyistä sopassa.

Kaunis syyspäivä

 Kaunis syyspäivä houkuttelee puuhailemaan ulkona.  Vähän kasvien suojausta ja paljon haravointia.  Mökki on puiden ympäröimällä tontilla ja pihassakin on puita, joten lehtiä on paljon.  Tähän mennessä on viety neljä peräkärryllistä lehtiä metsään (omaan). Vielä olisi viimeiset, jotka vielä sinnittelevät puissa.  Suppilovahveroita on kerätty pari kopallista ja vielä aion mennä.  Suppiloilla taitaa olla yhtä hyvä vuosi, kuin keltavahveroilla.

Kaunis ruska antaa silmäniloa vielä jonkun aikaa.  Juhannusruusu ilahduttaa sekä kesällä, että syksyllä

Pähkinäpensas ja kirsikkapensas kiedottiin verkkoon.  Jospa ne tänä talvena saisivat olla rauhassa.  Vaikka emme juurikaan näe eläimiä niin niitä on.  Ajattelen silloin tällöin, että ne tarkkailevat meitä metsästä ja kun silmä välttää tai lähdemme pois, niin rusakot, kauriit ja hirvet ryntäävät sankoin joukoin syömään kaiken elävän ja syöntikelpoisen.

Ei ole mukavaa, kun kasvattaa kalliita taimia, niin joku tulee ja syö suuhunsa.  Ne ovat julmempia kuin verottaja, joka edes jotain jättää jäljelle.

Maaseudulla on aina osattu varautua talveen.  Heiniä säilötään lehmille, puita on hakattu jo edellisenä vuotena lämmityksen takaamiseksi.  En tiedä onko maaeudulla yhtään taloa missä ei olisi puulämmitystä vaikka toisena vaihtoehtona.  Kaupungissa niitä on.  On sellaisiakin asuntoja, ettei ole käytetty uunia vaikka sellainen olisi.  Nyt sen näkee mitä hyötyä on puilla lämmittämisestä.  Täällä mökillä ei ole muuta lämmitystä.  

Aurinko ei enää kovin korkealle nouse, mutta lämmittää vielä jonkun verran. 

Ruskaa ja auringonlaskuja

Olen innokas auringonlaskujen ja ruskan kuvaaja.  Takapihaltani on avoin peltomaisema ja auringon viime hetket näkyvät hienosti sinne.  Kun vain olen kotona niin kiiruhdan kamerani tai puhelimeni kanssa kuvaamaan.  Otan monta kuvaa peräkkäin ja katselen niitä sitten tietokoneelta, mikä olisi kaunein.  Tummat kuvat näyttävät silmiini jotenkin paremmilta.  Ne ovat salaperäisiä ja pilvet tekevät niistä vielä kauniimpia.

 

Vaaleissa kuvissa näkyy tietenkin sininen taivas vielä auringon yllä.  Hämärä on jo laskeutunut  maahan ja on vielä näkyvyyttä.

Ruskassa on jotein samaa kuin auringonlaskuissa.  Samat värit ovat puiden lehdissä.  ne loistavat päivänvalossa, kuin pienet auringonlaskut.  Luonto antaa meille parastaan näin syksyllä.  Väriä ja valoa auringonlaskujen ja ruskan muodossa.  

Kaduilla ja puistoissa kulkiessani pääni pyörii ylös ja sivuille tallentaakseni muistiini sen mitä en huomaa kuvata.  Jotenkin vielä arastelen kameran kanssa kaduilla kuvata.  Jos vaikka ihmiset eivät oikein pidä kuvaamisesta.  Se on kyllä ihan luvallista julkisella paikalla ihmisiäkin kuvata

Omenapuun lehdetkin muuttuivat ihanan kellertäviksi.  Ensin sato sitten värit.  Kun pihlajat eivät tehneet ollenkaan marjoja täälläpäin tänä vuonna niin on mukava, kun muut puut palkitsevat meidät väreillään.