Olen aina tehnyt ruokaa, mutta nyt eläkkeellä on vielä enemmän aikaa puuhastella keittiössä. Yleensä teen niin paljon ruokaa, että sitä riittää pakastettavaksikin. Se on omaa einesruokaa. Eineksiä ostan kaupastakin silti silloin tällöin. Itse tehdyt ruuat ja leivonnaiset ovat omaan makuun maustettuja ja voi olla, että niistä tulee jonkun verran säästöäkin. Tänään leivoin hiivaleipää tai satakuntalaisittain kakkoa. Netissä on hyviä ohjeita, voi vaihdella, ei tarvitse aina tehdä samaan tapaan.
Tein vain kahden kakon taikinan. Niistä täytyy laittaa toinen pakasteeseen. On mukavampi syödä tuoreen oloista. Minä syön kaiken mikä ei ole homeista. Lämmitän mikrossa lämpimäksi ja laitan voita päälle, ai että on hyvää.
Olen koittanut opetella uusia taitoja tai muistella vanhoja hyviä ruokia. Kokeilin tehdä ruismarjapuuroa. Siinä tuli vähän kaikkia kommelluksia. Laitoin levyn pienelle ja vahdin koko ajan lähistöllä. Olin laittanut tyhmyyksissäni kannen päälle, ylihän se tuli. Onnneksi ei kaikki, jatkoin keittämistä. Jatkuvasta hämmentämisestä huolimatta puuro otti pohjaan kiinni. Sain sen vaikeuksista huolimatta valmiiksi, määrä oli pienempi kuin piti, mutta kuitenkin.
Joistakin tavaroista ei vaan voi luopua.
Ihailen aina teitä, jotka pidätte ruuanlaitosta. Itselleni ruoka on vain energiansaantia, ja ruuanlaitto välttämätön paha. Lapset ja perhe kyllä tykkäävät ruuistani, mutta itse sanon, että teen vain "äidin sotkuruokia", joka tarkoittaa, että en käytä lainkaan reseptejä, vaan raaka-aineet ovat niitä, joita sattuu sillä hetkellä olemaan saatavilla. Puutarhailuani haittaa, että en ole lainkaan innostunut resepteistä. Kasvattaisin mielelläni vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi tutustua uusiin resepteihin ja käyttää kasvatettu sato satoaikaan.
VastaaPoista