Siirry pääsisältöön

Itse tehtyä ruokaa

 Olen aina tehnyt ruokaa, mutta nyt eläkkeellä on vielä enemmän aikaa puuhastella keittiössä. Yleensä teen niin paljon ruokaa, että sitä riittää pakastettavaksikin.  Se on omaa einesruokaa.  Eineksiä ostan kaupastakin silti silloin tällöin.  Itse tehdyt ruuat ja leivonnaiset ovat omaan makuun maustettuja ja voi olla, että niistä tulee jonkun verran säästöäkin.  Tänään leivoin hiivaleipää tai satakuntalaisittain kakkoa.  Netissä on hyviä ohjeita, voi vaihdella, ei tarvitse aina tehdä samaan tapaan.


Tein vain kahden kakon taikinan.   Niistä täytyy laittaa toinen pakasteeseen.  On mukavampi syödä tuoreen oloista.  Minä syön  kaiken mikä ei ole homeista.  Lämmitän mikrossa lämpimäksi ja laitan voita päälle, ai että on hyvää.

Olen koittanut opetella uusia taitoja tai muistella vanhoja hyviä ruokia.  Kokeilin tehdä ruismarjapuuroa.  Siinä tuli vähän kaikkia kommelluksia.  Laitoin levyn pienelle ja vahdin koko ajan lähistöllä.  Olin laittanut tyhmyyksissäni kannen päälle, ylihän se tuli.  Onnneksi ei kaikki, jatkoin keittämistä.  Jatkuvasta hämmentämisestä huolimatta puuro otti pohjaan kiinni.  Sain sen vaikeuksista huolimatta valmiiksi, määrä oli pienempi kuin piti, mutta kuitenkin.








Tässä kohtaa se näytti vielä hyvältä.   Minulla on vatkaamiseen perintönä saatu, kunnossa oleva käsivatkain.  DDR on valmistusmaa, joten voi päätellä sen olevan vanha.  Hiukan kuumenee käytössä, mutta hyvin toimii.






Joistakin tavaroista ei vaan voi luopua.









Kaiken hosumisen jälkeen oli mukavaa ottaa pakasteesta itse tehtyä hernekeittoa syötäväksi.  Teen hernekeiton jauhelihasta, joka on tietysti itse jauhettua.  En pidä isoista möykyistä sopassa.



Kommentit

  1. Ihailen aina teitä, jotka pidätte ruuanlaitosta. Itselleni ruoka on vain energiansaantia, ja ruuanlaitto välttämätön paha. Lapset ja perhe kyllä tykkäävät ruuistani, mutta itse sanon, että teen vain "äidin sotkuruokia", joka tarkoittaa, että en käytä lainkaan reseptejä, vaan raaka-aineet ovat niitä, joita sattuu sillä hetkellä olemaan saatavilla. Puutarhailuani haittaa, että en ole lainkaan innostunut resepteistä. Kasvattaisin mielelläni vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi tutustua uusiin resepteihin ja käyttää kasvatettu sato satoaikaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...