keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ruukut lisäävät istutusalaa

Ruukkukasvini ulkona ovat menestyneet ihan hyvin.  Niin paljon en saanut istutettua ruukkuihin mitä oli tarkoitus, mutta tämä oli hyvä alku.  Kukat menestyvät parhaimmin.  Onneksi osasin valita kestävimpiä kukkia, petuniat ja samettikukat.  Istusala kasvaa hiukan ruukkujen myötä.  Ruukkuja voi asetelle melkein mihin vaan.


Istutin krassin siemenistä ja tuskastuin jo välillä, kun lehtiä vain tuli ja tuli. Nyt krassi vasta alkaa pukata kukkia.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  Pelargonian istutin taimena, se lakkasi heti kukkimasta.  Onneksi sillä riitti voimia ja kukinta alkoi uudestaan.  Onneksi en heittänyt heti pois.



Siemenistä istutin tämän kukan, Jonka nimi taisi olla kesämalvikki.  Kukka uupui välillä kuumassa, vettä saatuaan virkistyi, joten aika selviytyjä sekin on.


Hyötykasvit ovat vähän hankalampia.  Istutin pensaspapua kahteen ämpäriin ja yllätyksekseni ne ovat viihtyneet aivan mainiosti humalan vieressä.  Kukkiminen on alkanut ja luultavasti saan lisäkettä wokkipannuuni.  Pavut ovatkin mainioita pakastettavia.  Ryöppään niitä vähän ja pakastan erissä.  Sieltä ne on hyvä ottaa lisukkeeksi keittoon tai pannulle.


Kasvilavoista salaatti on syöty ja purjot ovat vielä hyvässä kasvussa.  Kaikenlaista sitä voi pienelläkin pihalla kasvattaa.  Joka vuosi voi koittaa vähän erilaisia kasveja.  Tänä vuonna kokeilin varrellista mustaviinimarjaa ruukussa.  Marjat kypsyivät hyvin, syötyä tuli.  Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että istutan sen tässä loppukesällä maahan.  Se pitäisi suojata niin hyvin talveksi, etteivät juuret jäädy.  Isona kasvina se vaatisi jo isompaa ruukkua.  Kokeiltua sekin sitten tuli.

Varrellinen mustaviinimarja kuvattuna alkuvaiheessa. Lehtiä tuli paljon lisää ja latvusto kasvoi.  Ruukku oli alun alkaen liian pieni.  

Isot ruukut alkavat olla jo varsin hintavia.  Tietysti ne kestävät vuosikausia jos ostaa pakkasen kestävän.  Savi ruukut halkeavat pakkasessa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Värikästa aikaa

Nyt on kesässä värikkäin aika, niin puutarhassa, kuin ympäristössä.  Kukat ovat puhjenneet kukkimaan.  Ne tuovat valoa ja ilmettä vihreän sekaan.  Toiset kukkivat suurilla kukilla, toiset pienillä.  Useimmiten suuria on harvassa ja pieniä enemmän, joten niillä on tasapeli kauneudessa.



En valitse kukkia tai kasveja niiden kukinnan vuoksi pelkästään.  Valintaan löytyy monta syytä: 

  • Kuinka isoiksi ne kasvavat
  • Paljonko niitä täytyy kastella
  • Ovatko ne aurinkoisen puolen vai varjon kasveja
  • Riittääkö niille pelkkä kastelu
  • Tarvitsevatko lannoitusta       
Joten aika montaa asiaa täytyy ostaessa huomioida.  Vikatikkejä tulee minulle ainakin, aika usein.  Jos ja kun saa kukat kukkimaan, se on melkein kuin palkinnon saisi.  Suurin osa kunniasta lankeaa kasville itselleen, kun se on taistellut huoletonta hoitoa vastaan ja imenyt vaivaiset vesipisarat itselleen.


Rypsipeltokin on kaunis kirkkaan keltaisessa asussaan.  Hyötykasvitkin loistavat värikkäinä puutarhan rinnalla.


Kärhö kietoutuu omanapuun oksiin omin voimin ja kapuaa korkeuksiin.  Se ei kovin paljon kaipaa tuentaa, ainoastaan suuntaa antamaan.


Puutarha antaa onnistumisen tunteita.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kukat ja perhoset

Kukat ja perhoset ovat tällä hetkellä kauneimmillaan.  Kukat kukkivat aikansa ja perhoset lentelevät aikansa.  Ne alkavat jo valmistella seuraavaa kautta.  Kukaties niitä pitää juuri sen takia kauniina, koska niiden loisto kestää niin vähän aikaa.  Jos kukat kukkisivat aina, niihin tottuisi, eikä pitäisi enää minään.

Paljon olen näitäkin kukkia kuvannut vuosittain.  Toivottavasti niissä on edes tuoreita kuvakulmia.  Ne vain ovat niin kauniita, että on pakko kuvata.





Kesä on hetken vieraanamme ja antaa meille hiukan lämpöä syksyä ja talvea varten.  


Perhoset kuuluvat kesään aivan samoin kuin kukkaset.  En voisi kuvitella kesää ilman perhosia.  Kesä tuntuisi synkältä ilman kukasta kukkaan lenteleviä siivekkäitä.  Ne ovat yhtä tärkeitä kuin mehiläiset.




Maaseutu hengittää peltojensa ja niittyjensä kautta.  Avoimet pellot ovat kauniita ja heinäiset niityt myös.  Niissä kahlatessa tuntee olevansa melkein villieläin savannilla.







keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Saaristoa ihailemassa

Piipahdimme Kuuskajaskarissa Rauman edustalla.  Kallioinen saari on vähän karu, mutta kaunis.  Vähäiset luonnonvaraiset kasvit erottuvat paremmin, kun niillä ei ole liikaa kilpailijoita.  Saari on enää veneilijöiden ja vierailijoiden käytössä.  Armeija lähti ja jätti muutaman rakennuksen, pari tykin raatoa ja polkuja, joissa sotamiehet ovat kulkeneet.Siellä joutuu vähän kiipeilemään kallioilla, kaikille se ei sovi. Kiersimme saaren, polku ei ollut pitkä n. pari kilometriä.  Kahvillekin siellä pääsi, kaunis kahvila oli aika tyhjänä vielä.   

Tuuli taivuttaa kukat oikeaan suuntaan. 


Maksaruoho kasvaa ja kukkii melkein missä tahansa.  Vaatimattomana kasvina se ei paljon tarvitse.  Pienen multapaakun, johon se voi kiinnittyä.

Vihattu kurtturuusukin istui hyvin maisemaan.  Tämä oli ainoa pensas, jonka huomasin. 

Meri oli kaunis ja tuuli raikas.  Meri tuoksuu aivan erilaiselta kuin järvet. Ainakin minun mielestäni.  


Kylmäpihlajan majakka Kuuskajaskarista kuvattuna.  Se tuntui kiinnostavan enemmän muita retkeilijöitä.  Sama alus vie sinnekin.


Nykyisin pääsee pienelle risteilylle purjeveneelläkin.  Ihana sattui purjehtimaan ohi, kun oli Raumalla vierailulla Luvialta.


Meitä kuljetti Apollonia.  Hyvin silläkin päästiin.


Raumalla on meri lähellä kaupunkia. Se antaa etuja esim. Poriin nähden.  Kaiken lisäksi siellä on hoidettu asiaa virkeämmin.