Siirry pääsisältöön

Ruukut lisäävät istutusalaa

Ruukkukasvini ulkona ovat menestyneet ihan hyvin.  Niin paljon en saanut istutettua ruukkuihin mitä oli tarkoitus, mutta tämä oli hyvä alku.  Kukat menestyvät parhaimmin.  Onneksi osasin valita kestävimpiä kukkia, petuniat ja samettikukat.  Istusala kasvaa hiukan ruukkujen myötä.  Ruukkuja voi asetelle melkein mihin vaan.


Istutin krassin siemenistä ja tuskastuin jo välillä, kun lehtiä vain tuli ja tuli. Nyt krassi vasta alkaa pukata kukkia.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  Pelargonian istutin taimena, se lakkasi heti kukkimasta.  Onneksi sillä riitti voimia ja kukinta alkoi uudestaan.  Onneksi en heittänyt heti pois.



Siemenistä istutin tämän kukan, Jonka nimi taisi olla kesämalvikki.  Kukka uupui välillä kuumassa, vettä saatuaan virkistyi, joten aika selviytyjä sekin on.


Hyötykasvit ovat vähän hankalampia.  Istutin pensaspapua kahteen ämpäriin ja yllätyksekseni ne ovat viihtyneet aivan mainiosti humalan vieressä.  Kukkiminen on alkanut ja luultavasti saan lisäkettä wokkipannuuni.  Pavut ovatkin mainioita pakastettavia.  Ryöppään niitä vähän ja pakastan erissä.  Sieltä ne on hyvä ottaa lisukkeeksi keittoon tai pannulle.


Kasvilavoista salaatti on syöty ja purjot ovat vielä hyvässä kasvussa.  Kaikenlaista sitä voi pienelläkin pihalla kasvattaa.  Joka vuosi voi koittaa vähän erilaisia kasveja.  Tänä vuonna kokeilin varrellista mustaviinimarjaa ruukussa.  Marjat kypsyivät hyvin, syötyä tuli.  Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että istutan sen tässä loppukesällä maahan.  Se pitäisi suojata niin hyvin talveksi, etteivät juuret jäädy.  Isona kasvina se vaatisi jo isompaa ruukkua.  Kokeiltua sekin sitten tuli.

Varrellinen mustaviinimarja kuvattuna alkuvaiheessa. Lehtiä tuli paljon lisää ja latvusto kasvoi.  Ruukku oli alun alkaen liian pieni.  

Isot ruukut alkavat olla jo varsin hintavia.  Tietysti ne kestävät vuosikausia jos ostaa pakkasen kestävän.  Savi ruukut halkeavat pakkasessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...