Puutarhapolun varrelta

  Jouluna sitä odottaa jotain ihmeellistä tapahtuvan.  Varsinkin lapsena joulu oli jotain kaunista ja ihmeellistä.  Silloin ei tietenkään saanut herkkuja joka päivä, eikä varsinkaan lahjoja.  Piparkakut ja muut leivonnaiset olivat harvojen päivien herkkuja.  Kun niitä sai, silloin tuntui juhlalliselta ja makealta.  Varmaan niiden päivien innoittamana rustasin jokunen vuosi sitten pienen joulusadun.  Joulun taika Kylmä tuuli puhalsi yli lumisen kummun. Pirpana kahlasi syvässä lumessa uupuneena. Sitä itketti. Itku värisytti Pirpanan pehmeää olemusta. Joulun taika oli saanut Pirpanan heräämään eloon. Pirpana muisti miten se oli luotu ruskeasta taikinasta muotin avulla. Mummi oli tehnyt sille valkoiset koristeet pölysokerista ja vedestä. Nyt Pirpana oli pudonnut mummin korista lumeen. Mitä pieni piparkakku Pirpana nyt voisi tehdä? Pirpana oli kuullut mummin sanovan vaarille menevänsä Annin luokse. Anni on mummin lapsenlapsi, sydänkäpynen. ...