Joulun odotus

 

Jouluna sitä odottaa jotain ihmeellistä tapahtuvan.  Varsinkin lapsena joulu oli jotain kaunista ja ihmeellistä.  Silloin ei tietenkään saanut herkkuja joka päivä, eikä varsinkaan lahjoja.  Piparkakut ja muut leivonnaiset olivat harvojen päivien herkkuja.  Kun niitä sai, silloin tuntui juhlalliselta ja makealta.  Varmaan niiden päivien innoittamana rustasin jokunen vuosi sitten pienen joulusadun. 

Joulun taika

Kylmä tuuli puhalsi yli lumisen kummun. Pirpana kahlasi syvässä lumessa uupuneena. Sitä itketti. Itku värisytti Pirpanan pehmeää olemusta.

Joulun taika oli saanut Pirpanan heräämään eloon. Pirpana muisti miten se oli luotu ruskeasta taikinasta muotin avulla. Mummi oli tehnyt sille valkoiset koristeet pölysokerista ja vedestä.

Nyt Pirpana oli pudonnut mummin korista lumeen. Mitä pieni piparkakku Pirpana nyt voisi tehdä?

Pirpana oli kuullut mummin sanovan vaarille menevänsä Annin luokse. Anni on mummin lapsenlapsi, sydänkäpynen.

Pirpana kapusi kummun päälle, kurkotti varpailleen, nähdäkseen minne mummi oli mennyt. Himmeänä näkyi vielä heijastimien kimmellys katulamppujen valossa.

Pirpana laski kummun alas, kapusi seuraavan yli ja jatkoi sinnikkäästi matkaa. Kahlasi ja kiipesi mummin jalanjäljissä.

Pirpana näki mummin lähestyvän porrasaskelmaa. Pirpana antoi kaikki voimansa ja hyppäsi koriin. Lopen uupuneena Pirpana näki Annin odottavan hymy huulilla mummin tuomisia. Joulun taika onnistui taas.

Mietiskelyä joulusta on tullut kirjoitettua ennenkin:

Joululahjat ja unelmat

Kotona alkaa olla kuin viikkoa ennen joulua. Jouluihminen en ole, mutta kuitenkin…. Ostoksilla ollessa muidenkin ostoja silmäillessä, näkee toisilla olevan enemmän rahaa käytettäväksi lahjoihin ja ruokaan. Lasten lahjalistat ovat pitkiä ja lahjatoiveet unelman kaltaisia. Tosin, jos minäkin lahjalistan kirjoittaisin, niin olisi siinäkin toiveina kaikenlaisia unelmia. Voisin haluta esim. isomman asunnon, rahaa, paremman kunnon, muutaman kilon laihemman olemuksen ja saada paljon muitakin unelmia täytetyksi. Jouluna saisi olla kymmenen senttiä lunta ja pakkaskeli.

Unelmia on hyvä olla. Kaikkea ei aina saa eikä pidäkään. Unelmien tavoittelu on eri asia.

Jouluna parasta on lasten ilo. Sitäkin näin eilen roppakaupalla, kun olin katsomassa Sun tanssistudion esitystä Promenadissa. Tarinaa vietiin eteenpäin kertoen, musiikilla ja tanssilla. Kenenkään ei tarvinnut jäädä takariviin koko ajaksi, vaan kaikki pääsivät esittämään osaamistaan. Joukossa oli monta lahjakasta tanssijaa, joista kuullaan varmaan jatkossa isommilla areenoilla.

Jouluna ei jaksaisi huolehtia koko maailman huolista ja suruista, mutta se on vaikeaa, kun televisiosta tunkee sotakuvia ja lasten hätää. Siinä olisi kaikkien unelmien täyttymys jos sodat saataisiin vältettyä. Unelmaksi sekin jää.