Puutarhapolun varrelta

Ihailen aina kaikenlaisia käsitöitä, joita loihtivat monet käsitöiden ja askartelun ystavät.  Facebookissakin pyörii monta ryhmää, joissa on aiheena kierrätysideat.  Jospa niistä löytyisi minullekin joku käsityö, jonka hallitsisin alusta loppuun.  Ainakaan se ei saisi olla pitkäkestoinen, eikä liian vaikea.  Haahuilen sillä mielellä kirpputoreillakin, katsellen mahdollisia käsityötarpeita.  Tietysti sekin on kierrätystä, että ostaa toisten myymiä käytettyjä tavaroita.  Tutustuin tässä taannoin Satakunnan Syöpäyhdistyksen kirpputoriin Porissa.  Siellä on kaikki niin kauniisti asteltuna.  Halpaa tavaraa hyllyt täynnä. Lankoja olen ostanut, joista olen kutonut ja virkannut pieniä käsitöitä, pannan ja pipon omaan käyttöön.  Patalapun, tiskirievun ja kaulaliinan.  Niihin taitoni riittävät.  Toivon, että taitoni karttuvat vielä.  Koneella ompelu kiehtoo jotenkin.  Kankaat ovat aika kalliita ostaa uutena.  Vanhoista puuvillaverhoista olen ommellut tyynyliinoja ja kasseja.   Nämä ovat kaikki l

 Onkohan muilla tapana keräillä vielä reseptejä paperilappuihin ja säilöä ne pahvilaatikkoon.  Tosin minäkin haen usein uusia tapoja tehdä ruokaa ja leipomisia netistä, mutta vielä on säilössä paperilaput ja vihkot.  En raaski niitä heittää pois.  Muistan keneltä olen ne saanut tai missä olen kirjoittanut muistiin.  Ne ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja jo likaisia.  Tänään valmistui piirakka tai minä sanon sitä masaliisaksi, vaalealla pohjalla. Kuten näkyy, on roiskunut rapatessa.  Muistan ohjeen ulkoa, ainakin pohjaosion.  Kaivan välillä reseptilaatikon esiin, muistan etsiessäni minkälaisella lapulla ohje on.  Ei kaikki tarvitse olla digihommia.  Puhelin esimerkiksi on rasittava lukea leipoessa.  Kuva katoaa nopeasti jos ei ole tehnyt tarvittavia asennuksia.  Paperiresepti pysyy näkyvissä.  Tämän reseptin sain siskoltani 1970-luvulla. On pikkuleipiä, piirakoita,pullaa.  Varsinkin tätä Pikapullaa on tehty usein.  Se on nopea ja helppotekoinen.  Se ei varsinaisesti ole pullaa.  Minä nimit

 Oli niin kaunis aamu ja vielä Aamun päivä, oli pakko mennä takapihalle kameran kanssa, ennen kuin tuuli pyyhkii oksilta lumet.  Pöyheät lumipilvet olivat asettuneet oksille koristeeksi ja aurinko valaisi maisemaa.  On ilo herätä tällaiseen aamuun.   Piha on pieni, onneksi on peltoavaruutta ympärillä.  Voin kuvitella pihan vaikka kuinka suureksi.  Saapastella siinä kuin suurmaan omistaja, ainakin näin talvella. Jopa taloyhtiön  kasvijätteiden keruupaikka näyttää kauniilta.  Onneksi se on tyhjennetty syksyllä. Vielä on lumessa jäljellä  eilisen hiihtolenkin paljastava latu.  tosiasiassa lunta ei ole kovin paljon, varsinkin kun viimevuotisen kuminapellon varret ja talven törröttäjät eivät suostu paiuumaan lumen alle.