maanantai 22. helmikuuta 2021

Kierrätysideoita ja kirpputoreja

Ihailen aina kaikenlaisia käsitöitä, joita loihtivat monet käsitöiden ja askartelun ystavät.  Facebookissakin pyörii monta ryhmää, joissa on aiheena kierrätysideat.  Jospa niistä löytyisi minullekin joku käsityö, jonka hallitsisin alusta loppuun.  Ainakaan se ei saisi olla pitkäkestoinen, eikä liian vaikea.  Haahuilen sillä mielellä kirpputoreillakin, katsellen mahdollisia käsityötarpeita.  Tietysti sekin on kierrätystä, että ostaa toisten myymiä käytettyjä tavaroita.  Tutustuin tässä taannoin Satakunnan Syöpäyhdistyksen kirpputoriin Porissa.  Siellä on kaikki niin kauniisti asteltuna.  Halpaa tavaraa hyllyt täynnä.

Lankoja olen ostanut, joista olen kutonut ja virkannut pieniä käsitöitä, pannan ja pipon omaan käyttöön.  Patalapun, tiskirievun ja kaulaliinan.  Niihin taitoni riittävät.  Toivon, että taitoni karttuvat vielä.  Koneella ompelu kiehtoo jotenkin.  Kankaat ovat aika kalliita ostaa uutena.  Vanhoista puuvillaverhoista olen ommellut tyynyliinoja ja kasseja.  



Nämä ovat kaikki lahjoitettuja tuotteita.  Joillekin ylimääräisiä, toisille voivat olla tarpeellisia.  

Näistä voisi keksiä jotain uuttakin tai käyttää niitä halpoina sisustusesineinä.  




Nämä taulut sain sieltä ilmaiseksi.  En niistä mitään muuta keksinyt.  Onhan ne kauniita seinällä noinkin.




Löysin tällaisen kierrätyssivun, joka antaa jopa ideoita.  Noin yhtäkkiä katsottuna sieltä löytyi muutama idea, jota voisi kokeilla.  Hauskaa ajanvietettä se ainakin on.  Yleensä kaikkien kotona löytyy jotain ylimääräista kangasta tai hylättyjä vaatteita, joita voisi käyttää askarteluun.  Minä käytän yleensä vanhat puuvillavaatteet kappaleiksi leikattuna kertakäyttörätteinä wc:n puhdistukseen.  Voisi niitä käyttää muuhunkin.

 
https://www.kierratyskeskus.fi/myymalat_ja_palvelut/kadentaitopalvelu_napra/oiva-askarteluopas



sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Vanhat reseptit

 Onkohan muilla tapana keräillä vielä reseptejä paperilappuihin ja säilöä ne pahvilaatikkoon.  Tosin minäkin haen usein uusia tapoja tehdä ruokaa ja leipomisia netistä, mutta vielä on säilössä paperilaput ja vihkot.  En raaski niitä heittää pois.  Muistan keneltä olen ne saanut tai missä olen kirjoittanut muistiin.  Ne ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja jo likaisia.  Tänään valmistui piirakka tai minä sanon sitä masaliisaksi, vaalealla pohjalla.


Kuten näkyy, on roiskunut rapatessa.  Muistan ohjeen ulkoa, ainakin pohjaosion.  Kaivan välillä reseptilaatikon esiin, muistan etsiessäni minkälaisella lapulla ohje on. 

Ei kaikki tarvitse olla digihommia.  Puhelin esimerkiksi on rasittava lukea leipoessa.  Kuva katoaa nopeasti jos ei ole tehnyt tarvittavia asennuksia.  Paperiresepti pysyy näkyvissä.  Tämän reseptin sain siskoltani 1970-luvulla.






On pikkuleipiä, piirakoita,pullaa.  Varsinkin tätä Pikapullaa on tehty usein.  Se on nopea ja helppotekoinen.  Se ei varsinaisesti ole pullaa.  Minä nimitän sitä piimäpullaksi.  Keräämäni ohjeet on yleensä leipomuksia, harvoin varsinaisesti ruokaa.  Minä pidän leipomisesta ja se tulee halvemmaksi, kuin kaupasta ostaminen.  Aina ne on syöty.  
Käsialoja on monta.  Joskus kirjoitan ne itse ylös, toisinaan olen saanut valmiiksi kirjoitettuna ja olen ne niin arkistoinut.

Kuka keräilee mitäkin.  

Tätä punajuurisalaattia tein muutaman kerran.  Se on aika iso annos.  Sekin on tavallaan helppo jos on yleiskone, millä saa raastettua.  Puolet vettä ja puolet etikkaa, oli aika etikkaisen makuista.  Voisi joskus kokeilla vähemmällä etikalla.  












Näinkin voi reseptin kirjata ylös.  Ainoa paperi, mikä siinä tilanteessa löytyi, oli valkoinen paperipussi.  Siihen kirjoitin maistuvan Luumurahkapiirakan ohjeen.  Siitä on mainittava, että siinä on vähemmän rasvaa, kuin yleensä murotaikinassa.  Käsialasta ei oikein tahdo saada selvää, en edes minä, joka olen sen kirjoittanut.




Tämä repsottava ja säälittävän näköinen laatikko kätkee sisälleen rakkaimmat reseptit.  Keittiön ylähyllyllä se säilyy ja otetaan esiin, kun haluan muistella ja leipoa.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Aurinkoinen pakkasaamu

 Oli niin kaunis aamu ja vielä Aamun päivä, oli pakko mennä takapihalle kameran kanssa, ennen kuin tuuli pyyhkii oksilta lumet.  Pöyheät lumipilvet olivat asettuneet oksille koristeeksi ja aurinko valaisi maisemaa.  On ilo herätä tällaiseen aamuun.  


Piha on pieni, onneksi on peltoavaruutta ympärillä.  Voin kuvitella pihan vaikka kuinka suureksi.  Saapastella siinä kuin suurmaan omistaja, ainakin näin talvella.



Jopa taloyhtiön  kasvijätteiden keruupaikka näyttää kauniilta.  Onneksi se on tyhjennetty syksyllä.




Vielä on lumessa jäljellä  eilisen hiihtolenkin paljastava latu.  tosiasiassa lunta ei ole kovin paljon, varsinkin kun viimevuotisen kuminapellon varret ja talven törröttäjät eivät suostu paiuumaan lumen alle.