Puutarhapolun varrelta

  Kotipaikkakunnalla kaikilla on joku paikka tai osatekijä, mihin palaa aina uudestaan.  Minulla se on Kokemäenjoki.  Porissa ei voi asua tai olla jos ei näe jokea, sen yli mennään monesta paikkaa tai sen rannalla asutaan.  Minä en ole asunut ihan rannalla koskaan, mutta näen sen joka päivä, kun lähden jonnekin.  Ei ikään ihme, että laitoin runokirjaanikin Kaipaus ensimmäiseksi runon joesta. Joki on virrannut ohi elämäni loputtomana ohi hiljenevien tehtaiden ohi Kirjurinluodon virran kulkua ei voi kääntää vai voiko. Olen kuvannut sitä silloin tällöin.  Aina joki on ollut minulle tärkeä.  Olen oppinut uimaan joessa, joten se tuo mieleeni lapsuuden.  Isälläni oli paatti, jonka kyydissä sain ihailla jokea myös sieltä käsin. Aikuiselämässä olen ylittänyt siltoja monen monta kertaa, töihin mennessä ja kotiin tullessa.  Virtaava vesi tuo mieleen jatkuvuuden.  Ilman virtaavaa vettä, olemme hukassa. Jossain vaiheessa joki oli niin saastunut, ett...