Siirry pääsisältöön

Kokemäenjoki, maisemani

 Kotipaikkakunnalla kaikilla on joku paikka tai osatekijä, mihin palaa aina uudestaan.  Minulla se on Kokemäenjoki.  Porissa ei voi asua tai olla jos ei näe jokea, sen yli mennään monesta paikkaa tai sen rannalla asutaan.  Minä en ole asunut ihan rannalla koskaan, mutta näen sen joka päivä, kun lähden jonnekin.  Ei ikään ihme, että laitoin runokirjaanikin Kaipaus ensimmäiseksi runon joesta.

Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua

ei voi kääntää

vai voiko.



Olen kuvannut sitä silloin tällöin.  Aina joki on ollut minulle tärkeä.  Olen oppinut uimaan joessa, joten se tuo mieleeni lapsuuden.  Isälläni oli paatti, jonka kyydissä sain ihailla jokea myös sieltä käsin.

Aikuiselämässä olen ylittänyt siltoja monen monta kertaa, töihin mennessä ja kotiin tullessa.  Virtaava vesi tuo mieleen jatkuvuuden.  Ilman virtaavaa vettä, olemme hukassa.



Jossain vaiheessa joki oli niin saastunut, että uimista kehotettiin välttämään.  Onneksi päättäjät tulivat järkiinsä ja aloittivat vaatimaan puhdistavia toimenpiteitä.  Nykyisin joessa voi kalastaa ja uida ja sitä käytetään paljon huviveneilyyn.  Enemmänkin mahtuisi.  Länsitien yli tehtiin aikoinaan niin matala silta, ettei siitä kovin korkeat veneet mahdu tulemaan mereltä.  


Kokemäenjoki on helmiketju Porin ja Satakunnan maisemassa.  Se on elämän ja kaupungin suoni.  Jos siitä ei huolehdita, niin saastuu ja kuivuu ihmistenkin elämä.

  

Joki uomassaan

ihminen elämässään

samaa rataa

kohti sulautumispistettään

joki mereksi

ihminen maaksi.






Kommentit

  1. Kokemäenjoki on upea myös ylävirran suuntaan veneellä kuljettaessa. Todellinen kulttuurimaisema.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...