Puutarhapolun varrelta

Jatkoin kukkamaani täydentämistä syksyisillä kukkasilla.  Ne juurtuvat niin kauan kun maa ei ole jäässä.  Syysleimu oli yksi lajeista.  Suomi on viljelymaa.  Se on aina varmempaa kuin muualla viljelty.  Niillä on paremmat edellytykset selviytyä.  Pari taimea sain täydennykseksi.  Kukkamaa on aina parempi, mitä täydempi se on.  Siinä ei ole niin paljon rikkaruohojen kitkemistä.  Jos ja kun saa kukkamaan siihen malliin, että se on täynnä ja aina on joku kukassa, niin se upeata.

Tarhapäivänlilja tuli jakoikään.  Olin istuttanut sen liian ahtaaseen rakoon ja nyt se on pakko siirtää.  Samalla jaoin sen.  Vien toisen puolen mökin kukkapenkkiin.  Tämä jako olikin helppo homma.  Seuraavaksi yritin ojanpenkalle istutetun Iiriksen jakoa.  Siinä meinasi mennä henki ja terveys.  Kukka oli ankkuroitunut penkkaan vahvasti, luovutus oli jo lähellä.  Hiki virtasi ja sain kuntoliikuntaa.  Kyllä yksi paakku irtosi.  Seuraavan kaivaa kyllä joku muu.   Vielä on aikaa tänä syksynä istuttaa perennoja.  Ostinkin muutaman taimen.  Kyläkurjenpolvi ja pari muuta perennaa saavat uuden kodin.