Puutarhapolun varrelta

 Rustailen runoja silloin tällöin omaksi huvikseni.  Olen niitä julkaissutkin omakustanteisesti.  Runokirjat eivät ole rahasampo kenellekään, varsinkaan sunnuntairunoilijalle.  Joskus on vain pakko saattaa ajatuksensa runomuotoon.  Nämä muutama runo on uudempia tuotoksia.   RUNONI Ovi tulevaisuuteen on vielä raollaan avaan oven epäröin kynnyksellä uskaltaudun ulos sankariteko oman mielen vapauttamisen tärkeys paluu menneisyyteen onnistuu ilman hankaluutta aina Aurinkoinen päivä marraskuussa lepohetki harmaudesta. Rakastan tuulen kohinaa, tempoilua lumettomissa oksissa varisten tepastelua kävelyretken ihanuutta liedellä valmistuvaa kasviskeittoa tämä oli hyvä päivä Se on hän, joka nojaa seinään yksin suuressakin porukassa se on hän, jolle ei kerry ystäviä vuosienkaan kuluttua se on hän, jota kukaan ei tunnista nimeltä, tuskin kasvoistakaan se on hän, jonka puuttumista joukosta ei kukaan h...

Haluan ensin esitellä pienestä runokirjastani yhden runon.  Kirjoittaminen on yksi tavoistani käsitellä tekemisiäni ja elämää.    Kirjoittaminen on terapiaa ja ajankulua.  En tavoittele suurta yleisöä, vaikka haluankin välillä jakaa kirjoituksiani muille.   No niin, sitten pääasiaan, eli puutarhaan.  Pääsin vihdoin aloittamaan jotain pienellä takapihallani.  En laita sinne tänä kesänä kovin paljon mitään, mutta vähän sentään on pakko.  Poistin vaatekaapistani koritelineen, enkä tiennyt mihin sen laittaisin.  Korit menivät käyttöön varastoon.  Hoksasin, että voisin käyttää sitä parvekelaatikkotelineenä yrttejä ja kukkia varten.  Nyt se ei ole mikään kaunistus, mutta kun kasvit kasvavat niin ehkä se on jotenkin somempi.     Siinä ne ovat laatikoissaan siemenet.  Ylimmäisissä pensasköynnöskrassi Golden Globe, jonka toivon kasvavan ikään kuin verhoksi rumalle kehikolle.  Muissa laatikoissa on tilliä, salaattia ja pin...

Sateinen päivä ja vapaapäivä, siinä pulma.  Mieli tekisi mennä pihalle vähän rapsuttelemaan.  Ei ole kuitenkaan niin paljon intoa, että sadevatteet päällä haravoisi.  Silloin on hyvä mennä tietokoneelle ja katsella kauniita ja vähemmän kauniita kuvia arkistojen kätköstä.  Kenties niille löytyisi vielä käyttöä.  Kuvista voi rakennella kollaasioita tai tehdä niistä pikkuisia diaelokuvia.  Niitä voi jakaa toisten mieliharmiksi ja ehkä huviksi facebookissa, instagramissa, twitterissä ja monessa muussa somen kanavassa. Perhosia Kuvaus on yksi osa puutarhaharrastuksessa.  Eihän niitä kaikkia istutuksia ja tekemisiä muista vuosien varrelta jos niitä ei kuvaa tai kirjoita ylös.  Niistä voi sitten ottaa oppia mitä ei kannata istuttaa seuraavana vuotena tai mikä onnistui yllättävän hyvin.   Ruska ainakin on ollut mahtava tänä vuonna.  Tein siitä pienen diasarjan.  Näitä diasarjoja on mukavampi katsella kuin entisiä, joita jo...

Leikittelen välillä kuvien kanssa tietokoneella ja luon omia videoitani kuvaamistani näkymistä.  Siinä tulee muisteltua paikkoja ja kukkia.  Ne eivät ole ammattilaisen tasoa, mutta mitä sen on väliä. Erehdysten kautta jotain saan aikaiseksi.  Tämä tietokoneen räplääminen onkin minulla se ajankäytön suursyömäri.  Viihdyn tietokoneella vähän liiankin hyvin.  Täytyy silti mennä välillä uloskin kuvaamaan, jotta saa taas leikkiä kuvien kanssa. https://youtu.be/E173MVt6Sys Puutarhatyöt alkavat olla vähissä, jouluun on vielä aikaa.  En ole mikään perinteinen askarteluihminen, vaan askartelen kuvien ja tietokoneen kanssa.  Jokaisella on omat mielenkiinnon kohteensa.   Onneksi luonto on aina erilainen.  Sieltä löytää uusia kuvaukohteita. Muutama kuva vielä syksyiseltä Riikan matkalta.

Kirjojen rakastajana rakastan myös puutarhakirjoja.  Niitä tulee useimmiten hankittua hetken mielijohteesta.  Melkein aina alennuskoreista.  En ole koskaan varta vasten mennyt kirjakauppaan tietty kirja mielessäni.  Minulle kertyy kirjoja aika paljon, vaikka yritän vältellä ostamista, kirjoja on muistakin aiheista tietenkin kuin puutarhasta.  Niitä on hauska selailla näin talvisin, kun suunnittelee seuraavaa kesää.  Kirjastostakin tulee laahattua kotiin kirja poikineen.   Keittiöpuutarha kirjassa on kauniita kuvia.  Minun kasvipuutarhani ei ole koskaan näyttänyt niin kauniilta.    Rakentaa en osaa mitään, tai minulla ei ole siihen kiinnostusta.  Haen pihan rakennuskirjoista ideoita joita rakentava siippani voisi toteuttaa pyynnöstäni.    Kotipuutarhurin käsikirja taitaa olla katsotuin kirjani.  Siinä on selkeitä ohjeita tavalliselle harrastajalle.  Muutkin Suomessa tai suomalaisille tarkoi...

Kesä alkaa olla jo pitkällä, kohta heinäkuu.  Täällä Satakunnassa ainakin, kaikki kasvu on viivästynyt.  Hallaa ei ole meidän seuduilla näkynyt.  Juhannusaattona tosin satoi rakeita.  Uutisista kuulin, että 30 vuotta sitten viimeksi oli näin kylmä juhannus.  Nyt on kyllä ollut niin pitkä kylmä kausi, etten minä ainakaan muista olleen tällaista kesää.  Huonot asiat  painuvat mielessä unholaan.  Muistelee vain niitä kauniita kesäpäiviä.   Kukat kestävät kylmää paremmin, ainakin perennat.  Salaatit värjöttelevät kylmässä tuulessa ja sateessa pieninä, puhumattakaan kesäkurpitsan taimista, jotka viimein olen saanut kasvatetuksi vaikeuksien kautta.  Heinäkuun helteet voivat muuttaa kaiken.  Kasvit ovat selviytyjiä.    Ihmisillä tässä on vaikeuksia.  Sateella ei viitsi puutarhassa puuhastella.  On ikävää kun vesi valuu niskaan ja märkä multa tarttuu joka paikkaan.  Innokkaimmat harrastajat tekevät puu...

Syksyn työt jatkuivat tällä kertaa rivitalon pihassa.  En ymmärrä miksi kasvit täytyisi jättää katkaisematta. Tietysti niistä kasvimaa saa lannoitetta uuden kasvun aloittamiseen keväällä. Minua häiritsevät ruskeat lehdet, jotka viruvat elottomina.  Kukkamaa on kyllä hetken aikaa tyhjän näköinen katkaisemisen jälkeen, mutta pian siihen lisätään havuja.  Elävyyttä saa laitttamalla kanervia tai joitain muita värikkäitä kasveja tilalle.  Syksy on ollut muutenkin niin harmaa.    Pian on kynttilälyhtyjenkin aika. Käytän mieluummin elävää tulta.  Pitkään palavia kynttilöitä, ei tarvitse joka päivä vaihtaa.  Ainakin 5 päivää palavia on tarjolla.  En voisi laittaa koskaan amerikkalaistyyppisesti valaistua puutarhaa ja taloa.  Sähköäkin siinä kuluu liikaa.   Joutsenet suuntaavat etelää kohti vaikka vielä on syksyä jäljellä.   

Jatkoin kukkamaani täydentämistä syksyisillä kukkasilla.  Ne juurtuvat niin kauan kun maa ei ole jäässä.  Syysleimu oli yksi lajeista.  Suomi on viljelymaa.  Se on aina varmempaa kuin muualla viljelty.  Niillä on paremmat edellytykset selviytyä.  Pari taimea sain täydennykseksi.  Kukkamaa on aina parempi, mitä täydempi se on.  Siinä ei ole niin paljon rikkaruohojen kitkemistä.  Jos ja kun saa kukkamaan siihen malliin, että se on täynnä ja aina on joku kukassa, niin se upeata.

Puutarha muuttaa muotoaan kesän edetessä.  Metsäisen polkuni vierustat näyttivät kesällä tältä.  En tiedä mikä kukkasen nimi on, kaunis se on kun metsänpohja on sitä täynnä.  Ei sitä raaski poiskaan ajaa.  Ne kuolevat omia aikojaan ja antavat tilaa muille kasveille.  Olen muokannut metsäpolkuani pari vuotta ja se alkaa muistuttaa jo metsäpuutarhaa.  Metsänpohja on ollut rankkaa muokata kivien ja juurien paljouden takia.  Polkua on sen verran trampattu, että kanttarellejä on tullut polulle lisää. Kasvimaallani purjot kasvavat ihan komeasti.  Onneksi edes ne.  Kyssäkaalit jäivät vähän pieniksi.  Saan niistäkin sentään kasviskeittoihini lisuketta. Kesä on kohta mennyt ja on sadonkorjuun aika.  Vaikka puutarhani ei kovin runsassatoinen olekaan niin aina jotain jää varastoon.  Metsästä löytyy lisää laarin pohjalle.

Harrastelijapuutarhurilla on kasvien runsaudessa valitsemisen vaikeus.  Mitä uusia kasveja kannattaisi istuttaa? Suomeen tuodaan jatkuvasti erilaisia kukkia, pensaita ja puita, jotka eivät pärjää kuin eteläisimmässä Suomessa. Hinnat ovat sitä luokkaa, ettei ole halua kokeilla epävarmoja kasveja.  Minä ainakin olen onnistunut tappamaan muutaman kasvin tähän mennessä. Kestävimpiä kukkia ovat olleet minun käsittelyssäni liljat esim. Tarhapäivänlilja, Varjoliljat.  Kieloa ei saa millään hävitettyä.  Iirikset ja Siperiankurjenmiekatkin viihtyvät vähällä hoidolla.  Yliveto on tietysti monien vihaama Hertta-vuorenkilpi.  Vielä voisi helpoiksi, tai suorastaan hyvin helpoiksi kukkasiksi mainita Vuohenjuuri ja Lehtoakileija. Puiden kanssa olen onnistunut paremmin.  Niillä voi olla vahvemmat juuret millä imeä kasvuvoimaa.

Sinisiipi Jos olisin pessimisti niin voisin sanoa kesäkukkasten ja perhosten ajan olevan ohi.  Onneksi en ole ja  Leijonankidat kukoistavat täydellä terällä.  Ostin keväällä kahdessa vaiheessa olevia Leijonankitoja, toiset olivat jo kukassa ja nämä toiset vasta pieniä taimia, joten ne kukkivat myöhemmin.  Tietysti on hienoa kun kukat ovat heti valmiita, mutta odottaminenkin kannattaa. Pian alkavat syyskesän toimet.  Voi alkaa taas istuttamaan uusia kasveja ensi kesää varten. 

Saan kauniita kukkakortteja ympäri maailmaa, kun liityin postcrossaajiin.  Niitä on jokaisella kätköissä kotona.  Oman maan kansalliskukkaset ovat lähetetyimpiä. Hibiscus kukkii Kanadassa.  Niitä on 200 lajia Wikipedian mukaan.  Suomalaiset tuntevat sen Kiinanruusuna. Autraliasta tuli Wattle, en ole vielä selvittänyt suomenkielistä nimeä. Alimmaisena oleva muistuttaa sinivuokkoa  Itsellänikin on varastossa monia kukkakortteja.  Nyt voin niitä hyödyntää lähettämällä suomalaisia kukkakortteja maailmalle.