keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Mökillä oleilua kissan kanssa

Kaikki siemenet on saatettu multiin.  Viimeisinä avomaan kurkut ja kesäkurpitsa.  Odottelen mitkä nousevat ja mitkä eivät idä. Laitoin viimeisille lämpimän paikan aitan taakse auringon paisteeseen.  Siellä ne saavat aurinkoa yllin kyllin.  Vesisaavikin on lähellä josta voi ropsauttaa kosteutta.
          

         Laitoin ruukkuun pari neilikkaa ja murattia.  Ne eivät olleet yöhallasta moksiskaan.  Ruukkukin   tietysti suojaa. Mökille pitää valita sellaisia kasveja, että ne tulevat toimeen melkein itsestään.




Purjot saivat oman laatikkonsa.  Tusinan laitoin maahan.  Apulantaa oli pakko laittaa, koska multa on tavallista puutarhamultaa, eikä siitä riitä voimaa koko kesäksi.  Välilläkin on hyvä lisätä voimaa kasvuun.  



On ollut todella kylmä toukokuu.  Lämmittää on saanut päivittäin mökkiä.  Ei aina uunia, mutta hellassa on poltettu klapeja.  Tuulisella säällä mökki viilenee nopeasti.  Satavuotias mökki ei ole niin tiivis pitääkseen enää tuulet ulkona.  Osansa siinä on kissalla, joka haluaa oleskella kuistilla ja väliovea on pidetty auki, kun herra ja hidalgo kulkee siinä edestakaisin.

Oleilua mökillä on paljonkin.  Ulkona voisi muuten ihan istuskella jos tarkenee.  Nyt on ollut pakko keksiä jotain tekemistä saadakseen olla ulkona.  Kissaa olen ulkoiluttanut valjaissa.  Sitä ei ole päästetty vapaaksi.  Pihassa on käärmeitä ja kissamme on niin utelias ja peloton, että kohtaaminen olisi varmaa.  En ole huomannut kissan kärsivän valjaissa ulkoilemisesta.



Kissan kanssa voi harrastaa eläinten tarkkailua.  On ihmeellistä miten hiljaa se voi tarkkailla vaikka tikkaa, joka on omissa puuhissaan.  Oravia kissa pitää vertaisenaan ja takaa-ajettavana.  Kolme oravanpoikasta on juoksennellut pihassa ja puissa muutaman päivän.  Sain niitä kuvattuakin.





Mökin oven kanssa saa olla tarkkana, se pitää painaa hyvin kiinni.  Kissa on oppivainen, kun ovi on höllemmässä se rynkyttää ovea alhaalta niin kauan, että ovi aukenee.  Ei kissa pitkälle mene, mutta varovaisuus on parasta.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Muille poluille kävi tieni

Kävely luonnossa, erityisesti metsässä, paljastaa ihmisen pienuuden.  Korkeat puut ja salaperäiset kivien loukot, polveillen kulkevien polkujen vierillä, saavat tuntemaan hyvän olon lisäksi pientä jännitystä.  Metsässä ei ole yksin vaikka ketään ei näy.

Luontopolku  Siikaisten entisen  pappilan takana, 2,5 km päässä kirkon pihasta vie lintutornille ja luontopolulle.  Melkein koko matkan pääsee autolla.  Nyt oli jo lintujen muutot ohi, näin yhden pesivän joutsenen kaukaa.  Ketään muita ihmisiä en nähnyt.  Vieraskirjan mukaan siellä joitakin poikkeilee katsomassa.  Iloinen yllätys oli kiikarit tornissa.  Sain paremmin katseltua näkymiä tornista Itäjärvelle.


 
Polku kulki kuusikkojen keskellä.  Se oli hyvä käveltävä metsäpoluksi.  Polku ei haarautunut mihinkään, pysyi hyvin reitillä.  Reitin sivussa oli kylttejäkin, joissa kerrottiin metsästä ja sen asukkaista.  Osassa kylteistä oli raamatunlauseita,  onhan polun nimikin Raamattupolku.

 



Siellä oli vielä erikseen Hiljaisuuden polku, joka vei ristinjuureen.  En tiedä pidetäänkö siellä tilaisuuksia, vai onko se vain tarkoitettu hiljentymiseen.  Erikoinen yllätys.

 
 
 



Metsä oli kaunis sammalpeitteineen.  Polun kävelee puolessa tunnissa jos ei pysähtele ihailemaan luonnon kauneutta.  Ei kannata luontoon lähteä kiireen kanssa.  Siellä voi rauhoittaa mieltä liiasta kiireestä ja istahtaa vaikka kannon nokkaan kuuntelemaan lintujen konserttia. 

perjantai 15. toukokuuta 2020

Takapihan pienet istutukset

Haluan ensin esitellä pienestä runokirjastani yhden runon.  Kirjoittaminen on yksi tavoistani käsitellä tekemisiäni ja elämää.


  
Kirjoittaminen on terapiaa ja ajankulua.  En tavoittele suurta yleisöä, vaikka haluankin välillä jakaa kirjoituksiani muille.

 
No niin, sitten pääasiaan, eli puutarhaan.  Pääsin vihdoin aloittamaan jotain pienellä takapihallani.  En laita sinne tänä kesänä kovin paljon mitään, mutta vähän sentään on pakko.  Poistin vaatekaapistani koritelineen, enkä tiennyt mihin sen laittaisin.  Korit menivät käyttöön varastoon.  Hoksasin, että voisin käyttää sitä parvekelaatikkotelineenä yrttejä ja kukkia varten.  Nyt se ei ole mikään kaunistus, mutta kun kasvit kasvavat niin ehkä se on jotenkin somempi.


 
 
Siinä ne ovat laatikoissaan siemenet.  Ylimmäisissä pensasköynnöskrassi Golden Globe, jonka toivon kasvavan ikään kuin verhoksi rumalle kehikolle.  Muissa laatikoissa on tilliä, salaattia ja pinaattia.  Ruukkuihin laitoin taas toiveikkaana paprikaa ja tomaattia.  Seinusta on lämmin kuin kasvihuoneessa.  Oregano ja ruohosipuli kasvavat penkissä.  Ne ovatkin jo lähteneet alkuun.
 
 
 
Nyt on ollut kovin kylmää ja kesän säistä ei tiedä mitään.  Ihan on sattumaa miten siemenet lähtevät itämään ja miten kasvavat.  Sitähän se silti on ollut aina minun puutarhahommissani. 

maanantai 11. toukokuuta 2020

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon.

Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän.

Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.


 
 
 
Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihenkään mennyt kuin pari tuntia.  Pienen mukavan lisän sain, kun löysin puukasasta sisisliskon, joka oli aivan kohmeessa kylmän takia.  Siirsin sen aurinkoon lämmittelemään.  Siinä se makaili pitkän aikaa, ennen  kuin poistui suojaan.  Kylmä kevät on kaikille eläimille hankalaa, varsinkin perhosille.  Ei ihme, ettei kasvitkaan lähde kasvuun, kun lämpötila on +5 - +10 astetta.  Minäkin kuljin vielä paksut vaatteet päällä, kun vielä tuuli kylmästi.

 
Kevät on upeaa aikaa.  Linnut tulevat taas tänne kylmään pohjolaan perhettä jatkamaan.  Laulu raikaa ja siivet viuhuvat.  Koko luonto herää ja tuntuu kuin ihmisetkin heräisivät talven jälkeen.  Nyt on ollut vielä tautinen kevätkin.   Onneksi olen itse ja lähipiiri ollut terveenä.
 

 
 

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Mökkipihan puusto

Kuusi, mänty, kataja ja koivu vastaavat puiden koostumuksesta mökkipihalla ja lähistöllä.  Koska mökki on alunperin maalaistalo pihoineen, on se saanut olla siinä kuosissa.  Olen vuosikymmeniä istuttanut pihaan monenlaisia puita.  Osa on menestynyt, osa ei.  Paikka on tuulinen, eikä sovi hallanaroille kasveille.

Isot puut ovat imeneet kasvuvoimaa muilta puilta.  Multapeite on ohut, siinä on haasteita saada mitään kasvamaan.  Se vaatisi niin kovan työn, että olen mennyt strategialla: Se selviää, joka on vahva, muut menehtykööt.  Koivu ja kuusi ovat keskellä pihaa, niiden juuret vetävät aika paljon vettä ja ravinteita muilta kasveilta.  Koivu on vähän halkeillut ja voi olla, että sen ura puuna katkeaa jonkun vuoden kuoluttua.


 
 Tontin ympärillä on pääosin mäntymetsää, kaunis puu sekin.  Ympäristo on kuivaa kangasmetsätyyppistä.  Siellä on hyvä kävellä.

Koivu, mänty, kuusi, kataja ja pihlaja ovat suomalaisia kestäviä puita.  Tuomi ja raita löytyvät pihan laitamilta.  Minun istuttamiani ovat Serbiankuusi, Korean pihta, mongolianvaahtera, hemlokki ja pylväshaapa sekä viimeisimpänä pylvästuija.
 
Mongolianvaahtera

Pylvästuija

Serbiankuusi

Koreanpihta


Puksipuu voi olla selviytyjien sukua.  Istutin sen nelisen vuotta sitten.  Ei se kyllä kasvanutkaan ole, mutta ei kuollutkaan.










Paljon muitakin puita löytyy tontilta.  Leppä, tammi, omenapuu, luumupuu ja lehtikuusi, hevoskastanjaakin yritin, mutta se ei menestynyt meillä.  Se paleltui ja halkesi kuorestaan, eikä korjaantunut enää. Puut ovat hienoja ja antavat elämyksiä.  Linnut kiittävät puista ja niiden antamasta turvasta ja ruuasta.