Puutarhapolun varrelta

Kaikki siemenet on saatettu multiin.  Viimeisinä avomaan kurkut ja kesäkurpitsa.  Odottelen mitkä nousevat ja mitkä eivät idä. Laitoin viimeisille lämpimän paikan aitan taakse auringon paisteeseen.  Siellä ne saavat aurinkoa yllin kyllin.  Vesisaavikin on lähellä josta voi ropsauttaa kosteutta.                     Laitoin ruukkuun pari neilikkaa ja murattia.  Ne eivät olleet yöhallasta moksiskaan.  Ruukkukin   tietysti suojaa. Mökille pitää valita sellaisia kasveja, että ne tulevat toimeen melkein itsestään. Purjot saivat oman laatikkonsa.  Tusinan laitoin maahan.  Apulantaa oli pakko laittaa, koska multa on tavallista puutarhamultaa, eikä siitä riitä voimaa koko kesäksi.  Välilläkin on hyvä lisätä voimaa kasvuun.   On ollut todella kylmä toukokuu.  Lämmittää on saanut päivittäin mökkiä.  Ei aina uunia, mutta hellassa on poltettu klapeja.  Tuulisella säällä mökki viilenee nopeasti.  Satavuotias mökki ei ole niin tiivis pitääkseen enää tuulet ulkona.  Osan

Kävely luonnossa, erityisesti metsässä, paljastaa ihmisen pienuuden.  Korkeat puut ja salaperäiset kivien loukot, polveillen kulkevien polkujen vierillä, saavat tuntemaan hyvän olon lisäksi pientä jännitystä.  Metsässä ei ole yksin vaikka ketään ei näy. Luontopolku  Siikaisten entisen  pappilan takana, 2,5 km päässä kirkon pihasta vie lintutornille ja luontopolulle.  Melkein koko matkan pääsee autolla.  Nyt oli jo lintujen muutot ohi, näin yhden pesivän joutsenen kaukaa.  Ketään muita ihmisiä en nähnyt.  Vieraskirjan mukaan siellä joitakin poikkeilee katsomassa.  Iloinen yllätys oli kiikarit tornissa.  Sain paremmin katseltua näkymiä tornista Itäjärvelle.   Polku kulki kuusikkojen keskellä.  Se oli hyvä käveltävä metsäpoluksi.  Polku ei haarautunut mihinkään, pysyi hyvin reitillä.  Reitin sivussa oli kylttejäkin, joissa kerrottiin metsästä ja sen asukkaista.  Osassa kylteistä oli raamatunlauseita,  onhan polun nimikin Raamattupolku.   Siellä oli vielä erikseen Hiljaisuuden polku, joka

Haluan ensin esitellä pienestä runokirjastani yhden runon.  Kirjoittaminen on yksi tavoistani käsitellä tekemisiäni ja elämää.    Kirjoittaminen on terapiaa ja ajankulua.  En tavoittele suurta yleisöä, vaikka haluankin välillä jakaa kirjoituksiani muille.   No niin, sitten pääasiaan, eli puutarhaan.  Pääsin vihdoin aloittamaan jotain pienellä takapihallani.  En laita sinne tänä kesänä kovin paljon mitään, mutta vähän sentään on pakko.  Poistin vaatekaapistani koritelineen, enkä tiennyt mihin sen laittaisin.  Korit menivät käyttöön varastoon.  Hoksasin, että voisin käyttää sitä parvekelaatikkotelineenä yrttejä ja kukkia varten.  Nyt se ei ole mikään kaunistus, mutta kun kasvit kasvavat niin ehkä se on jotenkin somempi.     Siinä ne ovat laatikoissaan siemenet.  Ylimmäisissä pensasköynnöskrassi Golden Globe, jonka toivon kasvavan ikään kuin verhoksi rumalle kehikolle.  Muissa laatikoissa on tilliä, salaattia ja pinaattia.  Ruukkuihin laitoin taas toiveikkaana paprikaa ja tomaattia.  Sein

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Kuusi, mänty, kataja ja koivu vastaavat puiden koostumuksesta mökkipihalla ja lähistöllä.  Koska mökki on alunperin maalaistalo pihoineen, on se saanut olla siinä kuosissa.  Olen vuosikymmeniä istuttanut pihaan monenlaisia puita.  Osa on menestynyt, osa ei.  Paikka on tuulinen, eikä sovi hallanaroille kasveille. Isot puut ovat imeneet kasvuvoimaa muilta puilta.  Multapeite on ohut, siinä on haasteita saada mitään kasvamaan.  Se vaatisi niin kovan työn, että olen mennyt strategialla: Se selviää, joka on vahva, muut menehtykööt.  Koivu ja kuusi ovat keskellä pihaa, niiden juuret vetävät aika paljon vettä ja ravinteita muilta kasveilta.  Koivu on vähän halkeillut ja voi olla, että sen ura puuna katkeaa jonkun vuoden kuoluttua.    Tontin ympärillä on pääosin mäntymetsää, kaunis puu sekin.  Ympäristo on kuivaa kangasmetsätyyppistä.  Siellä on hyvä kävellä. Koivu, mänty, kuusi, kataja ja pihlaja ovat suomalaisia kestäviä puita.  Tuomi ja raita löytyvät pihan laitamilta.  Minun istuttamiani o