keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Vanhat valokuvat

 Tänä talvena, varsinkin joulun jälkeen olen huomannut, että vanhat kuvat kiinnostavat.  Niitä levitetään facebookin sivuilla.  Joissakin esitellään omia kotiseutuja, joissakin menneitä sukupolvia ja yleensä vanhoja kuvia, joista ei tunnnista enää ketään.  Vanhat valokuvat kertovat paljon historiasta, vaatetuksesta ja käyttäytymisestä.  

Aikaa on ollut ja harrastukset alkavat loppua.  Nyt kaivetaan kaapeista kaikki mikä voisi kiinnostaa.  Minä olen muutenkin meidän suvun valokuvien keräilijä, joten minulle on kertynyt paljon suvun historiaa.  Monesta kuvasta ei ole mitään tietoa, on vain kuva, joka jollain tavalla kiehtoo. Tämäkin kuva on aivan hurmaava, tytöstä, joka on ottanut kuvaan mukaan tärkeimmän nukkensa.  Kuvattavana oleminen oli vakava paikka.  Vanhoissa kuvissa ei yleensä paljon hymyillä.


Sotakuvia ei minulla ole.  Tästäkään kuvasta en tiedä kuka hän on ja miltä vuodelta.  Hieno panssarivaunu on istumapaikkana.  

Joskus olisi ollut hyvä istahtaa vanhempien kanssa albumien ja kuvakasojen ääreen ja kysellä niistä.  Ei niistä silti taida minun jälkeeni ketään olla kiinnostunut, kuin kulttuurisyistä.







Tässä on mummoni studiokuvassa pitkässä jakkupuvussa.  Hän on isovanhemmistani ainoa, joka oli vielä elossa minun aikanani.  Studiokuvaus oli vanhaan aikaan suositumpi, kuin ulkokuvat.

Ei näitä vaatteita joka päivä käytetty.  Ne pistettiin päälle tärkeisiin tilanteisiin ja kaupunkireissulle.








Vanhoja paikkakuntakuvia ei oikein näe, kuin vanhoissa korteissa. Niiden keräily onkin minulla harrastuksena.  Yyteri oli paljon kuvattu kohde 1950 luvulta lähtien.


Porin keskusta
 vanhaan hyvään aikaan. Ilmakuvat olivat suosittu tapa kerätä tietoa.  Nykyisinhän ilmakuvat hoidetaan muulla tavoin, silloin lentokoneilla.  (Karhumäen veljekset)



Vielä pari kuvaa .  Hiihtokuva tuntemattomista sukulaisista.  

Viipurin tori postikortissa.

Museot varmaan ottavat jonkun verran vanhoja kuvia talteen, ainakin jos ne ovat jotenkin mielenkiintoisia.  Kuvia ei kannata heittää tuleen tai roskikseen.  Ne kelpaavat vaikka askarteluun jos niistä haluaa luopua.


Isänisä nuorena miehenä.

















lauantai 16. tammikuuta 2021

Meillekin tuli talvi

Kyllä sitä lunta vähän ennätti tulla parissa päivässä.  Nyt vain jännitän, kunka kauan se säilyy.  Muutamaksi päiväksi on luvattu pakkasia.  Paljon ei ole lintuja näkynyt pihassa.  Ovat kai värjötelleet metsän suojassa.  Nyt oli sinitiaisella ainakin kiire.  Se koetti häätää minua pois talipötkön vierestä.  Kova sirkutus oli päällä.




Lunta kertyi jotakuinkin 10 cm.  Pakkaslunta se on, joten jos tulee lämmintä se sulaa aivan hetkessä.  Vielä ei voi edes läheiselle pellolle mennä hiihtämään, kun uppoaa multaan saakka.

Riikinkukkokin on kuin toinen lintu.  En sitä viitsinyt kantaa varastoon.  On se tuonut vähän väriä.  Se voi olla ruosteessa keväällä, mutta eivät tämän lajin koristeet muutenkaan pitkäikäisiä ole.

Lunta tuli tuiskuamalla ja kokosi toisiin paikkoihin enemmän kinosta kuin toisiia paikkoihin.  Puutarhalaatikon ja keinun  päällä näyttää olevan 30 cmm ja muualla 10 cm.
Lumi tekee omia kuvioita ja kinostuu hienosti vaikka mattotelineen ritilöille.  Mattotelinettä tulee muutenkin käytettyä aika harvoin.  En tiedä muiden ihmisten tekemisestä.  Tämäkin on taloyhtiön teline, eikä sitä juuri kukaan käytä.  Minäkin heitän isompia mattoja ja petivaatteita keinun päälle, kun niitä ulkoilutan.  Nyt näiden pakkasten aikaan pölypunkitkin sai hävitettyä (vanha uskomus)  Ei niitä kai enää niin paljon olekaan kuin ennen. 50 vuotta sitten niitä oli paljon enemmän, kun asuttiin ahtaammin.  Eivät ne kuitenkaan sukupuuttoon ole kuolleet.  Imuroimallakin ne lähtevät, ei niitä pakkaseen tarvitse viedä.  Mukava raikas tuoksu niihin tulee, kun tuulettaa pakkasessa.


Vielä näyttää muratti vihreältä.  En ole koittanut pitää aikaisemmin koko talvea ulkona.  Nyt sekin nähdään, miten se pärjää. 
 

maanantai 11. tammikuuta 2021

Vuosi sitten 2020 tammi-helmikuussa

 Lumetonta oli vuosi sitten.  Katselin kuva-arkistoani tietokoneessa ja ei ollut oikein hippuakaan lunta 13.1.2020.  Jos en tietäisi koska kuvat on otettu, en voisi sanoa ajankohtaa.  Oli lumen puolesta surkea talvi.  Tosin sitten meni surkeaksi koronan vuoksi muutenkin, mutta nyt muistelen säitä.  Harjavallan voimala juoksutti vettä kovalla voimalla ja ympäristössä ei ole lunta.





Helmikuussakaan ei ollut lunta vedet virtasivat vapaina.  Hienoahan se on katsella, mutta lunta kaipaavana, ne virtaavat vääränä aikana.


Taimikko oli kasvanut hienosti.  Tämä taimikko istutettiin vuoden 2011 Tapanin myrskyn jälkeen, joka kaatoi paljon puita ja vahingoitti loppuja.  Kun maa ei jäädy, niin puut kaatuvat helpommin talvimyrskyissä.  

Suomen luonto kaipaa suojaavaa lumipeitettä.  Lumi suojaa eläimiä, kasveja myös puutarhakasveja.  Mansikkamaani meni jo yhden kerran lumettomien ja märkien talvien seurauksena.  Kaksi vuotta siten istuttamani mansikat kärsivät viime talvesta.  Toivottavasti ne nyt selviävät, muuten en enää mansikoita istuta.
Nyt vaikuttaa hivenen paremmalta.  Lunta satoi ja aurinko paistaa.  Toivottavasti nämä saat säilyvät pari kuuukautta eikä lumi sulaisi parin päivän jälkeen.
Takapiha auringonpaisteessa.






maanantai 4. tammikuuta 2021

Kukkien sisäkasvatus vaikeaa

Atsalea oli ainoa joulukukkanen, jonka ostin ja sekin pudotti puolet lehdistä parin päivän jälkeen.  En tiedä miten se olikin saatu niin ajoitettua.  No, onneksi siinä on paljon lehtiä ja kukat säilyivät.  Nyt loppiaisen tullessa se vielä ilahduttaa minua värillään.  Ei sen enempää tarvitse kestääkään, kohta korjataan kaikki joulukoristeet pois.  Joulukuusi jo vietiin ulos.


 Talvella sisäkukat kärsivät valottomuudesta ja lämpimästä ja kuivasta sisäilmasta.  Saan joka talven jälkeen heittää kuivettuneita ja kärsineitä kukkia roskiin.  En ole siinä suhteessa pelastushenkinen.  Jos eivät kuki ja kasva, niin pois vaan.  Ihailen aina henkilöitä, jotka saavat minkä kasvin vaan loistamaan.  Olosuhteet ratkaisevat paljon.  Sain sentään joulukaktuksen kukkimaan vähän.  Sen värikkyyttä lisäsi päällysruukuksi laittamani pilkkumi, vanha, jo vähän toiselta reunalta vaurioitunut kulho.  




Tämä ei ole minun kukkani.  Se on kasvihuoneesta, jossa on optimaaliset olosuhteet kasvien kukkia ja kasvaa.  En muista mikä kukka oli nimeltään.  Eksoottiselta näyttää.
Joensuun botaniasta nämä kuvat ovat.  Viime kesäreissulta.  Siellä on hoitajia ja olosuhteet hyvät.



 
Kirjoista saa tietoa ja taas vähän toivoa kasvien hoitoon.  Selaan niitä silloin tällöin.  Omistan niitä joitakin ja lainaan kirjastosta lisää.  Ainakin niissä on kauniita kuvia, joita ihailla.  

Joskus kun onnistuu pitämään jonkun kasvin elossa muutaman vuoden, se antaa onnistumisen tunteen.  Olen kai liian kärsimätön ja toisinaan vähän unohteleva kukkien hoitaja.  Kaikkiin harrastuksiin pitäisi syventyä.  Harrastuksia on toisinaan liikaa ja toiset unohtuvat liian pitkäksi aikaa.  Jos kasvit oppisivat ääntelehtimään kuten kissani, kun nälkä tai jano vaivaa, niin ne selviytyisivät paremmin.  Tai ehkä se on parempi, etteivät osaa huutaa.  Kukkahyllystä kuuluisi jatkuva mökä.