Puutarhapolun varrelta

  Jokapäiväisiä näkymiä ei aina huomaa, miten ne ilahduttavat.  Kenties sen takia, että ne ovat niin tavallisia.  Monena aamuna mökillä herätessä vilkaisen kuistille ovesta, joka saa näin kesällä olla auki.  Näkymästä huomaa hetkessä minkälainen sää on ulkona.  Valoisa kuistikin on ilo silmilleni.   Unen höyryisin silmin kampean itseni ylös.  Ulkohuusiin meno on mökillä sellainen matka, jota en niin rakasta.  Kesällä kauniilla ilmalla se vielä menettelee, kun linnut laulavat ja sää on aurinkoinen.   Seuraava näkymä odottaa kulman takana.  Humalat ovat kasvaneet navetan seinustalle melkein koko seinän matkalta.  Ei niitä raatsi katkoakaan.  Ensi kesänä ne taas alkavat kipuamisensa korkeuksiin.  Huusi on navetan vieressä. Tuvan portailla pitää aina vilkaista kasvimaalle päin, onko siellä tapahtunut jotain muutoksia.  Ensin ne eivät tunnu kasvavan ollenkaan.  Nyt ne ovat jo niin isoja, että pitää kohta miettiä, koska saadaan uusia perunoita omasta maasta. Aamutoimet tehtyäni kierrän puuta

  Innostuin vielä juhannuksenakin istuttamaan yhden kesäkukkasen, kun mietin miten voisin hyödyntää vanhan sterilointiastian.  Ne ovat kestäviä sairaalakäytöstä poistettuja tarvikkeita.  Ahkeraliisa näyttää siinä ihan kauniilta. Puutarha ja kasvimaa ovat kaivanneet sadetta hellejaksolla, kun tänne ei ole sateita osunut.  Nyt juhannuspäivänä sitä hiukan tulee.  Ei ole tänään kastelukannujen päivä.  Sade kastelee paljon paremmin, kuin minä kahden kastelukannun kanssa.   Aatto saatiin viettää upeassa poutasäässä.  Useimmille suomalaisille riittää juhlinnaksi sauna, uinti, grillaus ja pari olutta.  Niin meillekin. Grillinpöydän vieressä olevassa koivussa, pöntössä, kirjosieppopariskunta kasvattaa poikasiaan.  Niiden ruanhankintaa ja poikasten syöttämistä on ollut mukava seurata.  Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin.  Toinen puolisoista eksyi mansikkaverkkoon eikä päässyt irti.  Onneksi toinen puolisoista jaksaa ruokkia pesuettaan.  Pian ne jo lennähtävät pesästä maailmalle.  Pitkä matka A

Juhannusruusua on viljelty 1800 - luvulta saakka ja se kuuluu historiallisiin ruusuihin.  Kaunis ruusu kukkii aina juhannuksen aikaan ja se jatkaa kukkimistaan samaan aikaan vuosikymmeniä.  Kun talot ovat autioituneet ja hajotettukin, juhannusruusu jatkaa kukkimistaan tonteilla. Se ei mielestäni varsinaisesti leviä, se on vain sitkeä kasvun ja kukkimisen suhteen. Juhannusruusu kukkii pihoilla ja pientareilla.  Se ei välitä ihmisten asettamista päivämääristä.  Se kukkii silloin, kun on sen aika.   https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannusruusu Juhannusruusu on mainio lisä karuimmillekin pihoille.  Se ei kalpene kauneudessa upeimmillekaan ruusukaunokaisille.  Kukat eivät ole välttämättä isoja, mutta niitä on paljon. Juhannusruusuun ei ehdi kyllästyä.  Mehiläiset ja muut medenimijät kiittävät puutarhuria juhannusruususta.  

  Kukkivat kasvit saavat mielen aurinkoiseksi.  Pienellä takapihallani kaupungissa monet kukat ovat auenneet tai aukeamassa.  Niitä pitää käydä tarkastamassa ja ihailemassa joka päivä.  Olen enemmän satoon satsaava, eli säilöön laittaja, kukat ovat kuitenkin ihastuttava välimuoto.  En voisi kuvitella puutarhaa ilman  kukkivia kasveja.  Lumipalloheisi ja humala ovat vierekkäin.  Tänä vuonna heisi kärsi mustista kirvoista, kun emme ennättäneet myrkyttää toiseen kertaan.  Onneksi kukat olivat jo tulossa ja saimme estettyä suuremmat vauriot. Japanin akileija on kukkimisvaiheessa.  Mielestäni viherkasvi ja kukkiva kasvi vierekkäin tasapainottavat näkymää.  Pallotuija  on sopivan pieni havukasvi pieneen rivitalon pihaan. Kesäkukkasetkin ovat kauniita. En ole aiemmin ostanut terassihortensiaa.  En tiennyt, että se muuttaa väriä.  En tiedä ovatko ne kukkasia vai terälehtiä.  Istutin samettiruusuja siemenistä ja ne ovat vielä taimia.  Jos niistä sitten on iloa pitempään Varrellinen mustaviinima

  Lämpö on saanut vihdoin täällä kolealla tontilla kasvit kehittämään kukkia. Tämä piha-alue ei suojaa tuulelta, hallalta eikä auringolta, kuin yhdestä suunnasta.  Toki puitakin on paljon, mutta ne imevät itseensä kosteuden muilta kasveilta.   Nyt näyttäisi, että voisin saada muutaman luumun, luumupuu kukkii.  Pieni omenapuuni, lobo, teki muutaman kukan. Puutarha, varsinkin huonolla maalla, vaatii paljon parannusta.  Uutta multaa joka vuosi.  Kompostista ja apulannasta voimaa.  Kasvuvoimaa ei ole näissä kivikoissa tarpeeksi.  On ihme, että näin karulla seudulla voi kasvattaa yleensä mitään.  Monet on ne kivikasat ja kiviaidat, peltojen vierillä.  Joka kesä peltoja pitää kivetä.   Eri asia niillä seuduilla, joissa on hyvää mustaa multaa.  Niihin melkein riittää, kun heittää siemenet, niin ne kasvavat silmissä. Hertta vuorenkilvet kurkottavat kukkiaan kohti aurinkoa. Kuin sotamiehet lehtien yläpuolella.  Herttoja välillä halveksutaan, mutta ne ovat karujen ja kivikkoisten puutarhojen ydi