Siirry pääsisältöön

Ei se iso sato, vaan matka kohti tavoitetta

 Lämpö on saanut vihdoin täällä kolealla tontilla kasvit kehittämään kukkia. Tämä piha-alue ei suojaa tuulelta, hallalta eikä auringolta, kuin yhdestä suunnasta.  Toki puitakin on paljon, mutta ne imevät itseensä kosteuden muilta kasveilta.  

Nyt näyttäisi, että voisin saada muutaman luumun, luumupuu kukkii.  Pieni omenapuuni, lobo, teki muutaman kukan.



Puutarha, varsinkin huonolla maalla, vaatii paljon parannusta.  Uutta multaa joka vuosi.  Kompostista ja apulannasta voimaa.  Kasvuvoimaa ei ole näissä kivikoissa tarpeeksi.  On ihme, että näin karulla seudulla voi kasvattaa yleensä mitään.  Monet on ne kivikasat ja kiviaidat, peltojen vierillä.  Joka kesä peltoja pitää kivetä.  

Eri asia niillä seuduilla, joissa on hyvää mustaa multaa.  Niihin melkein riittää, kun heittää siemenet, niin ne kasvavat silmissä.

Hertta vuorenkilvet kurkottavat kukkiaan kohti aurinkoa. Kuin sotamiehet lehtien yläpuolella.  Herttoja välillä halveksutaan, mutta ne ovat karujen ja kivikkoisten puutarhojen ydinjoukkoa.  Ne pärjäävät missä vaan ja levittäytyvät koko voimallaan, mihin niiden annetaan levitä.
Kalliokielo kukkii samaan aikaan kuin metsäkielokin.  Tämä on luonnossakin kasvava harvinaisempi kielolaji.

Omenamarjapensas on runsaassa kukassa.  Sen pienet marjat eivät ole syötäviä.


Kannattavuus  ei ole kotipuutarhurin ensimmäinen tavoite.  Täytyy vain ajatella mistä tulee hyvä mieli puutarhan hoidossa.  Minulle se on istutuksen ihanuus.  Keväällä on mukava nuuhkia mullan tuoksua maata käännellessä.  Seurata nouseeko pinnalle mitään ja iloita joka marjasta ja hedelmästä, minkä saa kasvamaan.  

Ei se iso sato, vaan matka kohti tavoitetta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen