Siirry pääsisältöön

Ilolan taimitarha ja arboretum

 Haeskelin mahdollisia käyntikohteitä päiväretkellemme autolla ja bongasin netistä Ilolan.  Heillä ei ole omaa nettisivua, ainoastaan facebooksivu, mutta moni kävijä kiittelee omissa kirjoituksissaan kauniita näkymiä ja on kovin tyytyväinen.  Ilola on Salossa, Kalkkilantie 1325.

Puhelimen navigaattorin kanssa osasimme sinne ihan hyvin.  Pääsymaksu on 2 €, jonka sai tipauttaa postilaatikkoon ja ottaa vaihtorahat itse jos ei ole ketään paikalla.  Luottamus on hyvä asia.  Paikka on aika syrjässä, johtuen tietysti suuresta metsäalueesta.  Olimme hiukan liian aikaisin liikkeellä, alppiruusut eivät vielä kukkineet.  



Hiekkapolku kiersi lampien ympäri, jossa kaikenlaiset linnut tuntuivat viihtyvän.  Hanhipari poikasineen olivat vähän varuillaan, joten emme niitä pelotelleet.  Luulisin niiden olevan Kanadanhanhia eikä valkoposkihanhia.


Alppiruusuja on paljon ja eri lajeja.  Näyttävä kokoelma.  Paljon havukasveja tietysti, kun Suomessa ollaan.  Vähän harmitti, kun ei näkynyt nimiä, eikä huomattu ottaa esitettä taimistolta.  Kuljettiin ja ihasteltiin.  Kaikki näyttää varmaan erilaiselta parin viikon kuluttua, kun kesä pääsee kunnolla vauhtiin.





Reitti ei ole pitkä jos ei halua lähteä haahuilemaan metsään, jossa ei ainakaan huomattu mitään viitoitusta.  En tiedä koska tämä on perustettu, mutta osa kasveista ja puista olivat aika pieniä.  Joka vuosi kasvavat tietysti.

Reittiin kuuluu kallion kiertävä osuus.  Kuusesta oli paljon erilaisia versioita.  Kuusi on varmaan aika hankala kasvatettava mäntyisessä maisemassa.  Jotkut pärjäävät ihan hyvin.




Pääosa tuloista tulee kenties taimitarhasta, jossa tuntui asiakkaita riittävän.  Puutaimet kenties ovat pääartikkeli, en niihin tutustunut, ei ollut tarkoitus ostaa mitään. Sangen hoidetulta alue näytti.  Kannattaa poiketa jos on liikkeellä siellä päin.




Kommentit

  1. Onpa viehättävä paikka. Niin rauhallista, levollista ja kaunista. Kiva kun olet löytänyt tällaisen paikan.

    VastaaPoista
  2. Kivan näköinen paikka. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen