Siirry pääsisältöön

Kasvimaa aloittaa kasvuaan

 Mökin puutarhan kasvimaa on laitettu seuraavalle asteelle. Perunat ja sipulit on laitettu mullan alle.  Toivottavasti nousevat aikanaan maan pinnalle ja tuottavat satoa.  En ole moneen vuoteen ostanut tarkastettuja siemenperunoita.  Olen idättänyt ne 25 perunaa, jotka istutin kahteen penkkiin.  Muutama peruna jää aina jääkaappiin.  Hyvin niistä on saatu uudet perunat maistiaiseksi.  Ei ole tarkoituskaan enempiä kasvatella.  Perunat ovat niin halpoja ja hyviä Suomessa, ettei kannata.


Kuten kuvasta huomaa, myös tillit ja persiljat on ostettu taimina.  Ne kun levittää laveammalle, kesän tarve on katettu.  Persiljaa riittää yleensä pakkaseenkin, koska se kasvaa uudestaan leikkauksen jälkeen.  Ostin kokeeksi pari tomaatintaimea.  Viime vuonna sain muutaman tomaatin, nyt voisi onnistua paremmin.  Yöpakkaset eivät ole tervetulleita.

Vielä on tarkoitus laittaa papuja ja herneitä. Salaattia pieni rivinpätkä on myös laitettu. Ruohosipuli ja lipstikka kasvavat muualla.  Siinä on ihan hyvä kattaus.  


Perhoset ja muut lentäväiset kaipaavat kukkivia kasveja niitäkin on istutettu.   Voikukat ja muut luonnonkukat riittävät siihen saakka.  Kuusikin on pukenut punaiset helmat päälleen.


Kevään säät ovat olleet keikkuvaiset.  Vähän saatiin hellettäkin, nyt on ollut sateista ja vähän viileääkin.  Ei haittaa, sade pitää yöpakkaset loitolla.  Aina välillä on riittävästi poutaakin,  pääsee pihalle ja puutarhaan.  Koitan olla positiivinen, ei voi vaatia mahdottomia.



Kommentit

  1. Minä tein myös kaikki kylvöt ja laitoin loputkin perunat multaan, saapa nähdä, oliko onnistunut päätös.
    Varhainen sato ja ylipäätään kesäkauden sato on niin kiva juttu, että mielummin on ajoissa kun tähtää kellariin kasvattamiseen.
    Onnea sinun kasvimaan sadolle!

    VastaaPoista
  2. Ihana puutarha sinulla. Minä tein kylvötyöt myös keväällä. Ainut ongelma on, että puutarha osoittautui todella vaikeahoitoisekesi, nyt kun terveyskin on hieman vaakalaudalla. Olen harkinnut, että etsisin kattavan puutarhapalvelun avukseni. Meillä tuota pihaa kuitenkin riittää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen