Siirry pääsisältöön

Istuinpaikkoja moneen makuun

 Kun ilmat lämpenevät niin pihalla voi olla päivät pääksytysten.  Iso piha vaatii silloin istumispaikkoja levähtämiseen.  Niitä onkin siroteltu joka puolelle pihaa.  Osa niistä kannetaan talveksi suojaan ja taas keväällä pihalle.  Meillä niitä ei tarvita suurien ihmismäärien takia vaan ihan omaksi iloksi ja tarpeeseen.  Vanhuus ei ole ilo vaikka se välillä naurattaisi.

Tämä on tänä keväänä uudistettu.  Vanhoihin takorautaisiin päihin kiinnitettiin kestopuulaudat huonojen lautojen tilalle.  Tässä penkissä nautitaan iltapäiväauringosta.



Terassilla istuskellaan sateen sattuessa ja silloin, kun on oikein helteinen päivä.  Sinne on asetettu vanhat nojatuolit mukavampaa istumista ajatellen.  

Terassi rakennettiin aitan eteen, koska se ei sopinut varsinaisen mökin eteen.  Aittarakennuksessa on tiloja yöpymiseen ja musiikin kuunteluun.

Se on tavallaan asumismökin mökki.  Voi siirtyillä tiloista toiseen mielenkiinnon mukaan.



Grillin vieressä on hyvä olla pöytä ja penkit.  

Saunan vieressä pieni vilvoitteluterassi on mukava.  Siinä on monet kerrat istuttu saunan jälkeen kuuntelemassa lintujen viserrystä ja musiikkia, joka kuuluu pihan toiselta terassilta.  Joka tilanteeseen oma istuinpaikka.


Tämä kaksipaikkainen puutarhaistuin on mielipaikkani.  Se on koivun katveessa.  Siinä voi istuskella kirjoittamassa tai vain katselemassa.  Se katsantosuunta on tielle päin.  Siitä näkee kuka on tulossa tai kulkee vain ohi.


Seuraavat penkit ovat nopeaa istahtelua varten.  Tai voihan niihin laskeutua oikaisemaan selkäänsä puutarhatyön lomassa.  



Tähän penkkiin laitettiin vielä jämälaudoista noja.  Se on vähän erikoisen näköinen.  Se on kaivon vieressä jos vaikka väsyttää veden nostaminen niin voi siinä hetken lepuuttaa jalkojaan.







Vielä on yksi tuoli, jossa myös mielelläni istun.  Se on kevyt korituoli jota voi siirrellä paikasta toiseen.  Tuulensuojassa auringonpaisteessa on mukava joskus istua, varsinkin kylmällä tuulella.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.