Puutarhapolun varrelta

Talvellakin löytää kaunista katsottavaa, jos ei omasta puutarhasta niin laajemmalla sihdillä.  Kaupungeissa koitetaan aina kaunistaa vähän tavallisen oloisia kohteita.  Talojen seiniä erityisesti.  Ne saavatkin hymyn huulille.  On hienoa, että taiteilijat pääsevät esittämään taitojaan suuremmilla pinnoillakin.  En ole niitä kuvannut, mutta puiston penkit sain kuvattua Kirjurinluodolla.  Taideopiskelijat ovat päässeet kirjomaan penkkejä.  Ne olivatkin värikäs lisä vähän kalpeaan talvipäivään. Näitä voisi kotipuutarhassakin harrastaa, ainakin sabluunoiden avulla.  Kun tuota piirrostaitoa ei ole siunaantunut yhtään.  Liiallisuuksiin ei kannata mennä, silloin jää puutarhan päätähdet varjoon. Nyt on suunnittelu jo käynnissä kevään puutarhaan.  Voisiko jostain tämän tapaisesta tulla uusi elementti johonkin kohtaan puutarhassa? Kevääseenkin on vielä aikaa...

Vierailu Kirjurinluodossa Vihertietokeskuksen käytävillä ilahduttaa aina.  Hyvin hoidetut istutukset saavat vähän kateelliseksi.  Tietoa kasvien nimistä ja vähän kasvupaikastakin saa ihan katselemalla.  Loppukesästäkin kukki vielä moni kukka.  Aurinkoinen päivä sai ne loistamaan.  Ihastelin näitä punaisia kukkasia ja tietysti nimi ei erotu, jotta voisin istuttaa niitä omaan pihaani. Puisto on aika laaja, vaikka kukkaistutukset ovat tiiviinä omassa osassaan.  Puita ja pensaita on paljon.  Vihertietokeskuksen opaskeskuksessa en nyt tällä kertaa käynyt.      Puistossa voi istuskella, retkeillä  ja ihailla kukkia.

Kauneus on katsojan silmissä.  Totesin vanhan totuuden taas, kun tein kävelylenkin puistoon, Kirjurinluotoon.  Märkää oli ja tossutkin vähän kastuivat, räntää ja vettä vähän sateli.  Puisto elää ja odottelee kevättä kuten minäkin.  Kasvit saavat paljon kosteutta keväisistä sateista.     Muitakin liikkujia näkyi puistossa, ihastelemassa ja kuntoilemassa.  Kaupunkipuistot ovat kaupunkilaisien ja muidenkin henkireikiä.  Luontoon ei välillä ehdi ja  kaikilla ei ole omaa pihaa, jossa voisi puutarhaistutuksia katsella.  Kaikkea luontoon viittaavaa ei saisi hävittää taajamista.  Vihreys ja eläimet kuuluvat kaupunkiinkin.       Lammikoissa viihtyvät sorsat ja muut linnut.  Ruokkia niitä ei tarvitse, ne löytävät ravintonsa itse.  Väärin on niiden ruokkiminen.  Sorsat ainakin kesyyntyvät herkästi ja jäävät sitten talven armoille.  Ihminen säälii vähän turhaan luonnon eläimiä.  Ne...