Puutarhapolun varrelta

Olen päässyt pienesti istutuksen makuun.  Välillä odottelu on aivan kamalaa, kun ei voi tehdä mitään puutarhassa.  Järki sanoo, että nyt on vasta maaliskuun puoliväli, eikä näillä leveyksillä mikään kasva ulkona.  Ei se kuitenkaan auta, kuin hetken ja taas olen pohtimassa mitä laittaisi ruukkuun, purkkiin tai lautaselle.   Tulppanit alkavat ponnistaa pinnalle.  Istutin ne viime syksynä tällä kertaa koriin.  Niitä voi nyt siirrellä halunsa mukaan mihin paikkaan tahansa. Tein pari viikkoa sitten koeistutuksen pelargonian siemenillä.  Sirkkalehdet ovat nousseet pintaan.  On arvoitus miten ne jaksavat tästä eteenpäin.  Ne on pakko pitää sisällä, joten ne ovat varmasti liian lämpimässä.  Jätin siemeniä varalle myöhemmäksi.  Istutukset ovat, minulla ainakin, onnenkauppaa.  Joskus ne onnistuvat, toisinaan eivät.  Pääasia on, että pääsee istuttamaan. Tein niin uhkarohkean tempun, että laitoin viisi itänyt...

Valkovuokkojen kukkiessa on käytäva niitä ihailemassa.  Vuosi vuoden jälkeen ne nousevat samoihin paikkoihin ilahduttamaan ihmisiä.  Tänä vuonna ne taisivat tulla vähän aikaisemmin kuin muina vuosina.  Muistelisin, että äitienpäivän aikaan ne yleensä kukkivat.  Hienoa on niitä ihailla, kun ei puutarhassa paljon kukkivia kasveja ole.     Seinään tehdyt kuviot ilahduttavat monena vuonna.  Kestävää taidetta on  minun mielestäni maakellarin oven päälle tehty kuvio.     Pääsinhän minä sentään istutuksen makuun.  Halusin terassilleni puun.  Valitsemani puu on pylväshaapa.  Se on tietenkin väliaikainen ratkaisu.  Syksyllä, jos on hengissä, haapa siirretään maalle.    Istutin puun isoon saaviin.  Pohjalle laitoin ruukunpalasia salaojaksi ja päälle kangasta.  En halunnut rikkoa saavia.  Haavalla ei pitäisi kovin isoja juuria olla.  Kunhan vain muistaisin kastell...