Aikaa on harrastaa

 Vuodessa on 365 päivää ja 52 viikkoa. Vaikka nukkuisi sen suositellun 8 tuntia vuorokaudessa niin aikaa jää ihan hirmuisesti, kun ei tarvitse käydä enää töissä.  Eläkeläisen ei tarvitse enää huolehtia työasioista, lasten kasvatuksesta tai lapsenlapsien hoidosta.  

Tilalle ovat tulleet harrastukset, jotka olivat kauan säästöliekillä. Lukeminen ja kirjoittaminen ja kirjoittamisen suunnittelu vievät aikaa ja nyt niihin voi uppoutua mielin määrin. Puutarha vaatii puolet vuodesta työntekijää, kasvattajaa ja suunnittelijaa.  Harrastukseni lisääntyivät vapaa-ajan lisääntyessä.  Olen jo vaihtanutkin kokeiltuja harrastuksia.  Missään harrastuksessa ei tarvitse roikkua jos se ei tunnukkaan hyvältä

Sain säilöttyä syksyn ruskaa ikkunakoristeen läpi, joka on muutenkin hienosti tehty ja ilhduttanut minua monen vuoden ajan.

Nyt eletään sitä aikaa, kun kynttilöitä laitetaan lyhtyihin pimeyden vastaiskuksi.  Sieltä ne kajastavat sisällekin, tuovat lämpöä kylmään mieleen.

Joka päivä mietin mitä laittaisin ruuaksi, mitä kohtaa kodissa kohentaisin ja miten pidän itseni kunnossa kaiken ikää.  Kunnossa pitäminen on helppoa jos löytää mukavia  liikuntamuotoja.  Kuntojumppa, uinti ja lenkit ovat hyvän kunnon salaisuus.

Välillä voi loikoa sohvalla kissan lailla, jalat kohti taivasta.  Siinä voi mietiskellä seuraavaa siirtoa elämässä.   

Eläkkeellä oleminen on ihan mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Mökkiretki

Piipahdimme mökillä ns. retkellä.  Eväät mukana ja lasti sinne jäävää tavaraa.  Sinnehän on hyvä viedä, mitä ei kotiin mahdu tai kotona tarvita.  Tällä kertaa lumettomuus ei haitannut, päästiin pihaan saakka ajamaan.  Emme vietä siellä talvella enää lomia tai viikonloppuja.  Lieneekö syynä mukavuudenhalu.  Mökin lämmittäminen vie muutaman päivän, eikä siihen ole oikein halua.  

Aurinko sentään paistoi ja saatiin ovikin auki, se oli kosteuden takia turvonnut piukaksi.  Hellaan laitettiin tuli makkaranpaistoa varten ja termospullosta kahvit päälle.  Ihan retkeltä se tuntui.  Puita oli jemmattu kuistille seuraavaa käyttöä varten.

Pieni kävelylenkki raikkaassa ilmassa ja pihan tarkastelua.  Vihreätä oli, mutta kalseaa.  Ei ihan keväältäkään vielä tuntunut vaikka aurinko paistoi.  Välillä on hyvä käydä mökillä ihan vaan tarkastuskäynnillä, ei koskaan tiedä kuka on tullut käymään ilman lupaa.  Naapureihin on hyvä olla hyvät yhteydet, että he ilmoittelevat jos tapahtuu jotain odottamatonta.

Sauna ja mökki olivat paikoillaan, samoin kaikki muutkin paikat.  Matkalla piti katsoa tutut näkymät ja kierrellä kylällä.  Naapurin lihakarja vartoili ruokaa tai vettä tai olivat vaan muuten kokoontuneet ryhmäksi.

Ison tienvarren koskikin kuohui vapaana.

Kesä ja lisääntyvä vapaa-aika

Tällä hetkellä alkaa mieli jo siirtyä kevättä kohti, kun tuo talvikaan ei oikein ole ollut  mukava.  Sadetta on tullut joka muodossa, maahan vain ei ole jäänyt mitään.  Toisaalta se on hyvä, kun ei ole ollut liukasta.  Lämmintä säätä luvataan vielä nyt helmikuullakin.

Siemeniä on tietysti tilattu ja vähän suunniteltukin.  Viime kesäisiä kuvia olen katsellut ja mietiskellyt mitä vielä kukkapenkkeihin mahtuisi.

Värikkäitä kuvia katsellessa mielikin keventyy.  Tuleehan se kesä sieltä muutaman kuukauden kuluttua.  Se onkin ensimmäinen kesä eläkkeellä.  Aikaa on vaikka mihin.  Liikaa tekemistä en halua suunnitella.  Antaa ajan kulua ja teen sitten mitä haluan ja mihin voimat riittävät.

Mökkeiltyä tulee varmaan enemmän mitä työssä ollessa, kesän ajan ainakin.  Vapaa-aikaa on yllinkyllin.  Olen huomannut, että eläkeläiset ovat kovin kiireisiä.  Minkähän takia?  Onko heillä ja kohta myös minulla, kiire tehdä ja harrastaa kaikkea mikä on jäänyt ajan puutteen takia tekemättä.  En haluaisi siihen leikkiin mukaan.  Kun on vuosikymmeniä elänyt kelloa vilkuillen, haluaisin ainakin jonkun aikaa vain lekotella ja mietiskellä.  

Harrastuksiahan minulla riittää, pyöräilystä puutarhan hoitoon ja kirjoittamisesta kirjojen lukuun.  Vielä on paljon asioita ja harrastuksia kokeilematta.  Mielenkiinnolla odotan mitä on edessä.  Elämä menee kiitolaukkaa eteenpäin ja on hyvä välillä seisahtua miettimään mitä haluaa tehdä.

Leivon ja paistan

Innostava leipominen sai taas vallan minussa.  Vaikka joku kommentoi leivontaani: Satsaat varmaan makuun enemmän kuin ulkonäköön.  ( ei tässä blogissa) Näinhän se on.  En ole kondiittori vaan tavallinen kotileipuri.  Leivonnaisista tulee tekijänsä näköisiä, pieniä ja pyöreitä ja joskus vähän lysähtäneitä.

Jauhelihapiirakkaa ruuaksi.  Se maistui nälkäisen suussa ihan hyvältä.  Joulusta jääneet juustot 

kruunasivat maun.  Ei siis mitään terveyspiirakkaa.

Kanelipullia perinteisellä reseptillä ja omenapiirakkaa samaan taikinaan.  Pullia tulee leivottua erittäin harvoin.  Ne maistuvatkin silloin hyvältä, kun harvoin saa.  

                                                                                                                                                                             Muurinpohjalettujakin tehtiin valurautapannulla..  Kaamea käry siitä  lähti, ihme ettei palohälytyin lauennut soimaan.  Kenties seuraava paisto on tehtävä kesällä ulkona. 















Ulkoiluakin on tullut jonkun verran harrastettua, vaikka kelit ovat olleet täällä rannikolla välillä aivan surkeita.




Harjavallan voimalan kivet näkyivät, mutta ne ovat jotenkin taiteellisen näköisiä.