Yrttien kasvatus ja kuivaus

 Minulla on ihan rivitalon takapihalla muutamien yrttien kasvatusta.  Välillä onnistuu, toisinaan ei.  Lipstikkaa ja ruohosipulia olen jo säilönyt.  Ruohosipulin napsuttelin palasiksi ja pakastin.  Lipstikan kuivasin ja nyt on menossa basilika. Lipstikka kuivui saunan lauteilla viikossa parissa rouhittavaksi.  Basilikaa en ole kokeillut vielä kuivata .  Se kasvoikin ihan hyvin parveke laatikossa kasvihuoneessa.  Tämä ei ole saunavihta vaan basilika huuhdeltuna ja leivinpaperin päällä. En tiedä miten tässä käy, mutta rohkeus on valttia.

Timjami kasvaa vähän hitaammin ja sen onkin seuraavaksi vuorossa.  Oreganon jätän tänä vuonna ihan vaan kukkimaan.  En tiedä miksi, mutta se ei ole niin maistuvaa, kuin kaupasta ostettu kuivattu oregano.  Kenties se on eri laatua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kimeirami  

Oregano houkuttelee perhosia, joten se on hyvä puutarhakasvinakin, monivuotinen ja kestävä.

Mausteyrtit säilyvät hyvin, kunhan ne vaan kuivaa hyvin ja säilyttää pusseissa tai purkeissa kuivassa paikassa.  Sieltä niitä on hyvä heitellä keitoksiin.

Takapiha on pieni, siellä voi kasvattaa, ei nyt ihan mitä vaan, mutta vaihtelen kasvatettavia melkein vuosittain.  Silloin säilyy mielenkiinto.

Sato - odotuksia

 Olkoon puutarha tai kasvimaa pieni tai vielä pienempi, niin sato - odotuksia on luultavasti kaikilla. Ei kukaan varmaan heittele siemeniä tai taimia kasvimaalle ja sano: kasvakoon jos haluavat.  Kesät ovat alkaneet olla ongelmallisia tavalliselle harrastajalle. On liian kuivaa tai liian märkää.  Mahdollisesti ammattitaidoton kasvattaja.  Nyt kiertelin kasvimaata ja puutarhaa katsellen sillä silmällä tulisiko tänä vuonna edes himpun verran satoa.  Sipulit ovat aina onnistuneet, kilon laittaa kasvamaan niin syksyllä saa kuivattaa n. 4 kg.  Ei paljon tarvitse ostaa kaupasta talven aikana.

Pensaspapu ainakin kukkii nätisti.  Sekin on ollut hyvä kasvi antamaan satoa.  Pienestäkin maasta riittää moneen wokkiin tai muuhun ruokaan.

Tomaattikin kukkii, mutta raakileita ei paljon ole vielä tullut.  Tämän on nyt toinen kesä kun koitan kasvattaa tomaattia ulkona.  Vähän niitä täytyi alkukesästä peitellä ja kuumina päivinä kastella.  Toivottavasti tulee pitkä ja lämmin syyspuoli, että ehdin saamaan siitäkin satoa.

Peruna on alkanut kukintansa.  Meillä ei ole kuin pari pientä sänkeä, että saadaan muutama kerta omasta maasta keittää.  En edes osta siemenperunoita vaan idätän kaupasta ostetuista.  Ihan hyvin ne ovat antaneet satoa.  

Joskus väitettiin etteivät ne idä, mikä on pötypuhetta.

Mustat vadelmat ovat jo kasvattaneet marjan alkuja.  En ole varma syövätkö rastaat näitä, mutta varmuuden vuoksi laitetaan verkko.  Jos edes hiukan saisi pakkaseen.

Nyt ne pitäisi olla jo hyvin kotiutuneet.  Ensimmäisenä talvena varret syötiin kokonaan.  Verkko auttoi seuraavana talvena ja viime kesänä sain jo hiukan maistaa.  Nyt olisi tulossa enemmän.

Mangoldit alkavat olla jo jonkun kokoisia.  Käytin jo yhden kerran lehtiä salaattiin.  Olivathan ne lisänä muiden joukossa, mutta aika mauttomia.

Persiljaa en nyt paljon laittanut.  Sekin on kasvanut aina hyvin.  Persilja kasvaa vielä toisen kerran jos sen nyt leikkaa.  Tillin kasvatus meni mönkään.  Laitoin siemenet maahan ja ne kasvoivat ihan hyvin, kunnes joku ihme ötökkä tai mato alkoi niitä syödä ja viikossa ne olivat ruskeana.  Nyhdin kaikki pois, etteivät ne hyökkää jonkun muun kimppuun.

Tätä kasvia on nypitty irti joka käänteessä.  Se ei lopu vaikka vähenee.  Virallinen nimi on pihatähtimö.  Kutsutaan myös muroksi tai maltaksi.  Voi kuulemma käyttää myös salaattina.  Oikea maanvaiva kasvimaalla.  Vaikka mikään muu ei kasva, tämä kasvaa.  En halua kasvimaata myrkyttääkään, joten ne on vain nypittävä.

Tammi on jo keski-iässä ja voisi alkaa tehdä kunnollisia terhoja, eikä tällaisia minikokoisia palleroita.

Hieno puu se on vaikka hidaskasvuinen.  

Onneksi näiden kasvaminen on alkanut ja jos sateet jatkuvat ja lämmintä riittää, kanttarelleja kerään ison kopallisen.  Nämä kasvavat ihan mökin pihapiirissä.  Ilman kasvattamatta, kun vain säät suosivat.  

Takapihan kukkaset

 Kukkivat kasvit saavat mielen aurinkoiseksi.  Pienellä takapihallani kaupungissa monet kukat ovat auenneet tai aukeamassa.  Niitä pitää käydä tarkastamassa ja ihailemassa joka päivä.  Olen enemmän satoon satsaava, eli säilöön laittaja, kukat ovat kuitenkin ihastuttava välimuoto.  En voisi kuvitella puutarhaa ilman  kukkivia kasveja.  Lumipalloheisi ja humala ovat vierekkäin.  Tänä vuonna heisi kärsi mustista kirvoista, kun emme ennättäneet myrkyttää toiseen kertaan.  Onneksi kukat olivat jo tulossa ja saimme estettyä suuremmat vauriot.

Japanin akileija on kukkimisvaiheessa.  Mielestäni viherkasvi ja kukkiva kasvi vierekkäin tasapainottavat näkymää.  Pallotuija  on sopivan pieni havukasvi pieneen rivitalon pihaan.

Kesäkukkasetkin ovat kauniita. En ole aiemmin ostanut terassihortensiaa.  En tiennyt, että se muuttaa väriä.  En tiedä ovatko ne kukkasia vai terälehtiä.  Istutin samettiruusuja siemenistä ja ne ovat vielä taimia.  Jos niistä sitten on iloa pitempään

Varrellinen mustaviinimarja näyttää antavan hiukan satoa.  Ei niin paljon kuin iso pensas, mutta se vie vähemmän tilaa.  Aina pitää ajatella sitäkin, että mahtuu kulkemaan.

Matotkin tuli pestyä hellepäivien aikana, kuivuivat hienosti.  Osan pesin pressun päällä pihalla, isommat matot pesupaikalla joen rannassa.  Kaikki on siis mallillaan juhannuksen lähestyessä.

Uutta ja vanhaa mökin puutarhassa

 Ryhdyin sanoista tekoihin herukkasadon kasvattamiseksi.  Ostin kaksi taimea ja ne istutettiin muiden pensaiden keskelle.  Vielä ei kaivettu pois vanhojakaan, vaan annettiin niille vielä pieni mahdollisuus.  Voi olla,että ne saavat vielä kasvualustan saunan takaa, jossa on tilaa huonommillekin kasveille. 

Vanha pensas on jo näin harva, eikä marjoja ole paljon.  Jätin ne rastaiden ruuaksi.

Kokeiluni karhunvatukan kanssa on ollut vähän hankalaa.  Ensimmäisenä talvena pensas jäi suojaamatta ja jotkut elukat, rusakot tai peurat kalusivat ne maata myöten.  Nyt ne ovat saaneet kasvaa, mutta kypsymisessä on vähän ongelmia.  En tiedä ovatko ne liian varjossa vai kypsyvätkö ne paljon myöhemmin kuin metsävadelmat.  En ole niitä nyt muutamaan päivään nähnyt, joten toivon niiden kypsyneen tällä välillä. Vihreinä ne vielä viimeksi möllöttivät.

Toiset kasvit viihtyvät hyvinkin, toiset taas eivät.  Puutarhan harrastaminen on koko ajan kokeilua, ilahtumisia ja pettymyksiä, niin kuin elämäkin.  Aina uutta kohti, se on minun mottoni.

Luulin elämänlangan tai karhuköynnöksen valtaavan oitis pyörän ja puun, mutta mitä vielä.  Kärhö etupyörässä tuntuu vahvemmalta kestämään kovaa elämää.

Kannus navetan seinustalla tekee aina muutaman kukan kesässä, hyvä edes sekin.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/japaninruttojuuri

Japanin ruttojuuri ja kotkansiivet tuntuvat viihtyvän mökin takana varjossa.

Puutarha vihreämmästä suunnasta kuvattuna.  Puutarha voi olla eri näköinen joka suunnalta.  Olen puutarhaa paljon kuvannut ja aina se osaa yllättää minut.

Maailma ilman kukkia olisi paljon harmaampi

Kukat tuovat iloa ja kauneutta elämäämme.  Pihat ja puistot ilman kukkia ja puita olisivat ankeampia.  Paljon rahaa käytetään puutarhoihin.  Ne pitävät liike-elämää käynnissä omalta osaltaan, puutarhojen osuus oli kasvinviljelystä 45% vuonna 2013 puutarhasanomien mukaan.  Aika paljon.  Puutarha-ala pitää tosiaan kasvinviljelyäkin pystyssä. 

https://puutarha-sanomat.fi/arkistot/13910

Omassakin puutarhassa menee muutama sata euroa joka vuosi.  Eikä ne ole hukkaan heitettyä rahaa.  Toisista kukista riittää iloa moneksi vuodeksi.  Niitä seuraan keväisin nousevat ylös vai ovatko kuolleet talven aikana.  Suuri ilo on jos ovat säilyneet hengissä.  En kauaa valita niiden menehtymistä vaan suuntaan askeleeni puutarhamyymälään ja ostan toisen.  Olen vuosikymmenien aikana tottunut siihen, toiset ovat vahvempia.

Tässä kukkasatoa tältä vuodelta.  

Perennat ja yksivuotiset kukat kasvavat sulassa sovussa.  Japanin akileija ja särkynyt sydän ovat olleet monivuotisina kasveina hyviä kestämään kaikenlaisia talvia.  

Samettikukat ovat kestäviä yksivuotisia kukkia.  Ne kestävät jonkun verran kuivuutta, vähän pakkasta ja kukkivat koko kesän. Oikeastaan aika unelmakukkia.

Lumipalloheisi ei ole pettänyt koko olemassaolonsa aikana.  Tänä vuonna ei ole edes tuholaisia, mistä on joinakin vuosina ollut haittaa.

Oma lukunsa on tietenkin luonnonkukat, jotka kasvavat meistä huolimatta.  Kielo on ensimmäisiä kukkia keväällä.  

Kaikki muutkin kukat luonnossa rypsähtävät kasvuun, kun lämpötila ja kosteus ovat kohdallaan.

Niitä voi keräillä ilahduttamaan hetkeksi aikaa.  Kauniimpia ne ovat luonnossa, mutta minkäs teet.  Niitä haluaa hamuta lähemmäksi.

Onneksi niitä on niin paljon luonnossa, ettei siitä ole haittaa jos niitä vähän keräilee.

Raparperia ja muuta mukavaa

Sadon korjuu alkaa raparpereista.  Muhkea pensas on antanut satoa jo muutaman viikon.  Olen tehnyt smoothieta, piirakkaa, kiisseliä, rarperirahkaa ja jälleen piirakkaa.  Vielä pitäisi tehdä hilloketta.  Näin alkukesästä raparperi on parhaimmillaan.  Makeudeksi rahkaan ja smoothieen laitan hunajaa ja banaania, muihin sokeria.

Kirpeitä raparpereita voi käyttää niin kuin marjojakin, tarvitaan vain enemmän makeutta ja ehkä muita hedelmiä joukkoon.

Tämä on kuva jonkun vuoden takaa.  Tänä vuonna raparperit kasvoivat muhkeammin, kun lisäsin syksyllä juurelle voimakasta multaa.  Ne tarvitsevat kasvaakseen vahvan maan.

Muutakin olen jo käyttänyt puutarhasta.  Ruohosipulia ja tänään otin pienen nipun salaattia, joka oli kasvanut ehkä 7 sentin mittaiseksi.

Omaa puutarhaa on hauska käyttää ruuan lisävarastona.  Halpaa se ei ole, mutta lähellä.  Erityisesti oma puutarha antaa silmille iloa.

Siirsin pionin kolme vuotta sitten takapihalta etupihalle ja se on tehnyt pelkästään muutaman lehden joka vuosi.  Tänä vuonna se yltyi kukkimaan, teki kolme kukkaa.  Ilahduin suuresti.