Kesä kukkii

 Rivitalon takapihallakin kukat kukoistavat.  Ruusu (ehkä Valamon ruusu) ja kärhö loistavat kukkineen aurinkoisessa säässä.  Kuuma ilma ei ole niitä kovin kiduttanut.  En ole niitä kastellutkaan.  

Ruusu on kova tekemään taimia ympäri nurmikkoa.  Taimia putkahtelee milloin minnekin.  aika pitkällekin pääkasvista.  Niitä leikkurilla ajellaan, joten ei niistä sen enempää haittaa ole.  Eteläpuolinen piha asettaa kuumana kesänä hankaluuksia kasveille, jotka eivät kestä aurinkoa.  Niitä on turha sinne istuttaakaan.

Paljon kaikenlaisia kukkia olen yrittänyt pihassa kasvattaa, mutta perinteiset kukat viihtyvät parhaiten.  Nyt ole löytänyt muutaman perennan, jotka tuntuvat viihtyvän kuumassa.  Malvikki on yksi niistä.  Se ei vielä kuki tällä hetkellä.

 Terassihortensia kestää ihmeen hyvin lämpöä, sitä tulee kyllä kasteltuakin.  Pelargonia ja samettikukka kestävät myös hyvin.  

Perhosista pitävänä haluaisin paljon sellaisia kukkia pihaani, jotka kiehtovat niitä.  Usein ne ovat vaatimattomia medenantajia, kuten oregano.  Jalostetut kukat eivät niitä oikein kiinnosta.

Näkymiä

 Jokapäiväisiä näkymiä ei aina huomaa, miten ne ilahduttavat.  Kenties sen takia, että ne ovat niin tavallisia.  Monena aamuna mökillä herätessä vilkaisen kuistille ovesta, joka saa näin kesällä olla auki.  Näkymästä huomaa hetkessä minkälainen sää on ulkona.  Valoisa kuistikin on ilo silmilleni.  

Unen höyryisin silmin kampean itseni ylös.  Ulkohuusiin meno on mökillä sellainen matka, jota en niin rakasta.  Kesällä kauniilla ilmalla se vielä menettelee, kun linnut laulavat ja sää on aurinkoinen.  

Seuraava näkymä odottaa kulman takana.  Humalat ovat kasvaneet navetan seinustalle melkein koko seinän matkalta.  Ei niitä raatsi katkoakaan.  Ensi kesänä ne taas alkavat kipuamisensa korkeuksiin.  Huusi on navetan vieressä.

Tuvan portailla pitää aina vilkaista kasvimaalle päin, onko siellä tapahtunut jotain muutoksia.  Ensin ne eivät tunnu kasvavan ollenkaan.  Nyt ne ovat jo niin isoja, että pitää kohta miettiä, koska saadaan uusia perunoita omasta maasta.

Aamutoimet tehtyäni kierrän puutarhan päivän  jatkosuunnitelmia varten.  Onneksi on vara valita mitä teen vai teenkö mitään.  On se aika kesästä, on lepohetkiä, työhetkiä, lukuhetkiä.  Voi vaihtaa tekemisen tai levon välillä ja ihailla kättensä töitä.  Nurmikon ajosta minun ei tarvitse huolehtia.  Ahkera mies on naisen onni.  

Uutta ja vanhaa mökin puutarhassa

 Ryhdyin sanoista tekoihin herukkasadon kasvattamiseksi.  Ostin kaksi taimea ja ne istutettiin muiden pensaiden keskelle.  Vielä ei kaivettu pois vanhojakaan, vaan annettiin niille vielä pieni mahdollisuus.  Voi olla,että ne saavat vielä kasvualustan saunan takaa, jossa on tilaa huonommillekin kasveille. 

Vanha pensas on jo näin harva, eikä marjoja ole paljon.  Jätin ne rastaiden ruuaksi.

Kokeiluni karhunvatukan kanssa on ollut vähän hankalaa.  Ensimmäisenä talvena pensas jäi suojaamatta ja jotkut elukat, rusakot tai peurat kalusivat ne maata myöten.  Nyt ne ovat saaneet kasvaa, mutta kypsymisessä on vähän ongelmia.  En tiedä ovatko ne liian varjossa vai kypsyvätkö ne paljon myöhemmin kuin metsävadelmat.  En ole niitä nyt muutamaan päivään nähnyt, joten toivon niiden kypsyneen tällä välillä. Vihreinä ne vielä viimeksi möllöttivät.

Toiset kasvit viihtyvät hyvinkin, toiset taas eivät.  Puutarhan harrastaminen on koko ajan kokeilua, ilahtumisia ja pettymyksiä, niin kuin elämäkin.  Aina uutta kohti, se on minun mottoni.

Luulin elämänlangan tai karhuköynnöksen valtaavan oitis pyörän ja puun, mutta mitä vielä.  Kärhö etupyörässä tuntuu vahvemmalta kestämään kovaa elämää.

Kannus navetan seinustalla tekee aina muutaman kukan kesässä, hyvä edes sekin.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/japaninruttojuuri

Japanin ruttojuuri ja kotkansiivet tuntuvat viihtyvän mökin takana varjossa.

Puutarha vihreämmästä suunnasta kuvattuna.  Puutarha voi olla eri näköinen joka suunnalta.  Olen puutarhaa paljon kuvannut ja aina se osaa yllättää minut.

Kesäkauden valmistelua

Kevättyöt on polkaistu vähitellen liikkeelle ja parin viikon päästä ollaan jo täydessä vauhdissa.  Puutarhamyymälät on koluttu ja suunnitelmia tehty mielessä.  Omenapuun oksia katkottiin pari viikkoa sitten.  Yhdessä kesässä ne kasvavat oksia sinne tänne kuin pajut konsanaan.  Ei kovin isoja leikkauksia uskalla joka kesä tehdä.  Pitäisi katkoa ylöspäin kasvavat, sisäänpäin kasvavat ja rungosta kasvavat oksat.  Latvuston läpi täytyisi mahtua heittämään vaikka kori.  Siinä sitä on tekemistä.  Rivitalopihassa ei oikein voi kasvattaa kovin isoa puuta, joten katkomme latvoistakin aikalailla, ettei naapurin puutarha pimene kokonaan.

 Lavankaulukset siirsin suosiolla nyt mökkipihaan.  Siellä niillä on enemmän tilaa.  Vielä ei sinne ole istutettu mitään, mutta maata olen jo hiukan kääntänyt.  Istutusaikataulu on vuosien varrella aikaistunut.  Ennenvanhaan perunat istutettiin vasta 6.6, nyt niitä on alettu istuttamaan jo heti toukokuun alusta.  Tästä linkistä pääsee katsomaan paremmin perunan istutusta.  Sen mukaan perunoita voi istuttaa aikaisinkin.  Perunan varret eivät kestä pakkasta.  http://www.energiapaju.fi/palstaviljely/istutus.htm 

 

 Minun listaani tulee tänä kesänä kuulumaan perunat (itse idätetyt), sipuli, pensaspapu,avomaan kurkut, persilja ja salaattia ainakin.  Myöhemmin päätän kuinka paljon tulee lisää.  Lista elää ja riippuu kasvimaan koostakin mitä saan mahtumaan.  Siihen apuna on nyt sitten lavankaulukset.

Maaseudun viljelijät ovat pian saaneet pellot kasvukuntoon.  Niitä on mukava katsella.  Heillä on apuna koneita ja laitteita.  Minulla vain kaksi kättä ja lapio. 

 

 

Viime vuonna pystytetyssä voimistelukatoksessa voin sitten venytellä kipeitä hartioitani ja selkääni.

 

 

 

Maaseutu kutsuu

Maaseutu kutsui  pääsiäiseksi mökille ja ajellessani ensimmäinen tuoksahdus maaseutua tuli jo autoon sisäälle.  Puusaunan lämmityksen tuoksu, tunnistettava, tuo mieleen kesäillan, lapsuuden saunamatkat.  Jostain syystä mieleen tulee koivuvihta, vaikka on aikainen kevät, eikä koivuissa ole lehden lehteä.  Tuoksu on niin ainutkertaisen tuttu ja turvallinen.

Tuoksumuisti on erilainen, kuin muut muistamiset.  Se tuo mieleen tunnelmat ja ihmiset, jotka siihen liittyvät.  Voi olla, kun lapsuudesta on jäänyt joku tuoksu mieleen, sitä ei syrjäytä jälkeenpäin nuuhkaistut tuoksut, vaikka tilanne olisi sama.

 Maaseudulla on aina rauhallisempaa, kuin kaupungissa.  Nyt tilanteen takia on vielä rauhallisempaa.  Ei näkynyt ihmisistä vilahdustakaan, kun kävin kävelemässä metsätiellä.  Juuri sataneessa lumessa näkyi vain pienten eläinten jälkiä, omien jälkieni lisäksi.  Lumi suli iltapäivään mennessä.

 

 

Onko tämä sitten takatalvea vai ei.  Usein säiden vaihdellessa tähän aikaan sataa lunta.  Suomessa voi sataa lunta keskikesällä, eikä se aiheutä ihmetystä.  Harmittaa kylläkin.  Minä ehdin nähdä vielä monta aurinkoista päivää, joten satakoon lunta.

Nyt olen kierrellyt mökkipihaa ja suunnitellut tekemisiäni.  Tuumaustunti on aina pitempi kuin työtunti.  Vanhoja kasveja olen tarkkaillut miten ne jaksavat.  Vanha omenapuukin tekee joka kesä lehtiä, suuri läpi menevä reikä rungossa.  Vielä nesteet virtaavat ulkokuoressa. 

 

 Talvisuojat poistin, kenties rusakot ja muut löytävät jo luonnosta syötävää ilman minun vähäisiä kasvejani.  Mökkipuutarha on luultavasti tänä kesänä tärkeämmässä roolissa kuin kaupunkipuutarha.  

Kuivana aikana kasvu on maltillista

Tämä viikonloppu meni kukkien ja luonnon ihailuksi mökillä.  Ei ollut mitään uutta istutettavaa ja on ollut niin kuivaa, ettei edes rikkaruohot ole kasvaneet.  Kanukan lehdet ovat melkein kauniimmat kuin kukat.  Tai ainakin ne jäävät lehtien peittoon, kun ovat niin vaatimattomat.

Marjaomenapuu kukkii valkoisena.  Niidenkään marjoja ei kukaan syö.  Ainakaan minä en tiedä kenelle ne kelpaisivat.

Mesimarjojen kukintaa kävin ihastelemassa metsässä.  Ne eivät tee marjoja kuin poikkeuksena.  Mahtavatko kaikki olla nais- tai miespuolisia.  Niitä minä söisin halulla jos niitä ilmaantuisi.

Vielä kukkii maaseudulla kurjenpolvikin, vaikka laitumet ovat hävinneet.  Laitumien mukana on hävinnyt moni muukin kasvi ja eläin.

Kasteluvesi on kortilla, kun ei ole satanut moneen viikkoon.  Kaikki vesivarastot on käytetty, eikä kaivovettä raatsi ihan helposti käyttää kasteluun.  Tässä alkaa toivoa, kuten maaviljelijätkin, sateita.  Pian alkaa kärsiä kasvimaatkin, eikä vain viljelykset.