Maaseutu kutsui pääsiäiseksi mökille ja ajellessani ensimmäinen tuoksahdus maaseutua tuli jo autoon sisäälle. Puusaunan lämmityksen tuoksu, tunnistettava, tuo mieleen kesäillan, lapsuuden saunamatkat. Jostain syystä mieleen tulee koivuvihta, vaikka on aikainen kevät, eikä koivuissa ole lehden lehteä. Tuoksu on niin ainutkertaisen tuttu ja turvallinen.
Tuoksumuisti on erilainen, kuin muut muistamiset. Se tuo mieleen tunnelmat ja ihmiset, jotka siihen liittyvät. Voi olla, kun lapsuudesta on jäänyt joku tuoksu mieleen, sitä ei syrjäytä jälkeenpäin nuuhkaistut tuoksut, vaikka tilanne olisi sama.
Maaseudulla on aina rauhallisempaa, kuin kaupungissa. Nyt tilanteen takia on vielä rauhallisempaa. Ei näkynyt ihmisistä vilahdustakaan, kun kävin kävelemässä metsätiellä. Juuri sataneessa lumessa näkyi vain pienten eläinten jälkiä, omien jälkieni lisäksi. Lumi suli iltapäivään mennessä.
Onko tämä sitten takatalvea vai ei. Usein säiden vaihdellessa tähän aikaan sataa lunta. Suomessa voi sataa lunta keskikesällä, eikä se aiheutä ihmetystä. Harmittaa kylläkin. Minä ehdin nähdä vielä monta aurinkoista päivää, joten satakoon lunta.
Nyt olen kierrellyt mökkipihaa ja suunnitellut tekemisiäni. Tuumaustunti on aina pitempi kuin työtunti. Vanhoja kasveja olen tarkkaillut miten ne jaksavat. Vanha omenapuukin tekee joka kesä lehtiä, suuri läpi menevä reikä rungossa. Vielä nesteet virtaavat ulkokuoressa.
Talvisuojat poistin, kenties rusakot ja muut löytävät jo luonnosta syötävää ilman minun vähäisiä kasvejani. Mökkipuutarha on luultavasti tänä kesänä tärkeämmässä roolissa kuin kaupunkipuutarha.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.