keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Kevät sai minut muistelemaan kirjoittamiani juttuja keväästä.  Aina kevät on minua kiehtonut.  Kevät on heräämisen aikaa.  Kevät on huumaantumisen aikaa.  Tänä keväänäkin  minulla on mielessä hienoja tulevia juttuja.  Tällä hetkellä on vielä vaisua ja odottelua tilanteen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee.

 
 


Puutarha- ja  kevätaiheisia ajatuksia


Yritän muokata maata ja lannoittaa, luonto ja säät antavat päätöksen, mikä kasvaa ja kukoistaa.

Keväiset lehtipuut ovat kuin taideteoksia, patsaita. Ilman lehtiä niiden veistoksellisuus tulee esiin. Puiden oksat kääntyilevät joka suuntaan.  Ne näyttävät sormilta, jotka koukistelevat nivelvaivaisina kohti taivasta.  Toisten puiden oksat ovat kääntyneet kohti maata.

Ruusun kasvatus on vaikeaa.  Piikikäs kukka on puutarhan valtias, se ei anna anteeksi huonoa kohtelua.

Suomen kesä on nopea kuin rusakon hyppy ojan yli.

Keväinen päivä on palkinto pitkästä, kestetystä talvesta.

Kesä näyttää välillä kyntensä, hellettä odotellessa, pilvet viipyvät taivaalla.


Ajatukset kirjasta Lyhyttavaraa
Kirjoittanut Raili Parkkinen

 
Vihannesten kapina

Kaalit olivat tärkeän näköisiä pyöreine päineen jaisoine lehtineen.  Porkkanoiden hennot lehdet eivät voineet kilpailla kaalinlehtien kanssa, mutta maan sisältä löytyi voimaa.  Sipulit kilpailivat hajullaan, perunat taas joukkovoimalla.  Mukuloita saattoi olla kymmenen samassa varressa.  Lantturivistö seisoi sotilaallisest suorissa riveissä.  Niillä lanttu leikkasi.  Tillit ja persiljat olivat vain koristeina porukassa.

- Miksi me joudumme olemaan täällä ulkona kuumassa auringonpaisteessa, kun kurkut ja tomaatit saavat olla kasvihuoneessa, kiljui yksi kaaleista.
- Niin, miksi? Kysyivät muut kaalit.
- Eihän sinne nyt kaikki mahdu, lantuilla jälleen leikkasi.
- Siellä ne hienohelmat punastelevat kypsyessään, eikä meikäläisistä piitata, kaali vielä yritti.
- Emmehän me täältä mihinkään voida mennä, kun juuret pitävät maasta kiinni, porkkanat valittivat.

Syksyn tullessa niitä tultiin keräämään ja ne olivat vielä voimissaan, kun tomaatit ja kurkut oli jo syöty.
- Kyllä kapina auttoi, nyt mekin päästään sisälle, kaali kuiskasi muille vihanneksille.

Tämä pieni tarina on kirjasta Tarinoita taivaan alta
Kirjoittanut Raili Parkkinen


Pajunkissojen aikaan

Pajujen lapset
pienet kissanpennut
tupsahtavat maailmaan
maalishuhtikuussa

ihmetellen
kurkistellen
yltyvät ne kukkimaan
maalishuhtikuussa

aika keväinen
aika auringon
pistää kollit nauramaan
maalishuhtikuussa

Runo on kirjasta Kissanunta
Kirjoittanut Raili Parkkinen


Kevätluritus

Kevätriemu raikukoon
juhlalaulu kaikukoon
kevät tullu Suomeen on

talvikamppeet nurkkaan heitän
sääret polvisukilla peitän
näen aurinkoisen päivän


pääskyset kun jälleen nään
silloin varmaan huomaan tään
kevät sekoittanut on mun pään.



Keväällä kuulen
lumen sulavan
talitintin rähinän,
huomaan
perhosen porraskivellä.

Runot kirjasta Taikuri Trambolinon runosäkki
Kirjoittanut Raili Parkkinen





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.