sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Talvi ja lumi

Lumettomuus ja mustan maan syksyn jälkeen, lumi ja pakkasen narske kenkien alla tuntuu aivan mahtavalta. Aurinko vielä matalalla, mutta paistaa niin kirkkaasti ja saa lumisen maiseman hohtamaan.  Mikä voi talvella olla kauniimpi näky kuin luminen metsä auringon paisteessa.
 
Kävelen mökkipihaa ympäri ja katselen puutarhaa ja pihaa monelta kantilta.  Talitintit lennähtelevät ruokintapaikan ympärillä,  Talipötkö on suuren kiinnostuksen kohteena.
 
 
Pensaat ovat pörröisen näköisiä  oksilla pysyttelevän lumen takia.  Ei ole tuullut kunnolla moneen päivään, lumitupot ovat pysyneet oksilla.  Pakkanen oli vähän turhankin antelias mökkireissumme aikana.  Uuneja ja hellaa piti lämmittää usein, vanha mökki kun ei oikein enää pidä lämpöä.  Kylmillään olo tekee mökistä pitkäksi aikaa jääkaapin.
 
Kaunista sentään oli ja päästiin ulkoilemaan ja ihmettelemään talven tuntua.
 

 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kuusi kuuluu jouluun

Havujen vihreä väri peittää ja kaunistaa talvista kukkapenkkiä.  Ruskeina törröttävät kasvien varret saavat viherpeitteen.  Pieni pala metsää kotipihalle.  Havupuista pidän eniten kuusesta.  Kaikki muutkin ovat hienoja, mutta kuusi herättää tunteita enemmän.
 
Kuusi kuuluu jouluun.  Joulun kuusi on kuningas, joka koristellaan tapahtumien keskipisteeksi.  Kuusen ympärillä leikitään, lauletaan ja jaetaan lahjat.  Jos kuusi ei mahdu, niin muutama oksakin tuo tuoksun tupaan.  Mökkikuusi oli tämän näköinen viime vuonna.  Ei tuuhea, eikä paljon koristeita, mutta ajoi saman asian.
 
 
Kodin kuusessa oli vähän enemmän koristeita.  Muovikuusia en oikein ymmärrä.  Ovathan ne aika aidon näköisiä, mutta kuitenkin.  Mieluummin ilman kuin muovikuusi.
 
Joulukuusen historiaa tutkailin Wikipediasta.  "Joulukuusi on peräisin 1500-luvun Saksasta.  Aluksi ne ripustettiin kattoon.  Niiden koristelu alkoi 1600-luvulla.  1800-luvulla joulukuusi levisi Pohjoismaihin aatelisten keskuuteen.  1870 ja 1880-lukujen tienoilla talonpoikaisiin tupiin.  Joulukuusi yleistyi vasta 1900-luvun alussa."
 
Tuntuu siltä, että kuusi ei poistu perinteiden joukosta ihan vähällä.  Toiset havupuut eivät ole yleistyneet sillä tavalla, vaikka muistan lapsuudestani, että kerran ainakin meillä oli joulupuuna mänty.
 
Kuuset näyttävät synkiltä metsässä, mutta eivät pelottavilta.  Ne antavat suojan metsän eläimille.  Jouluna pääsee tai joutuu koteihin tuhansia kuusia.
 
 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kukkakavalkadi 2014

 Narsisseilla kevät aina aloitetaan.  Niitä on istuteltu monen vuoden ajan jo kukkineista sisälle tai ulos ostetuista.  Ne pienenevät joka vuosi, ei ole voimaa kasvaa.
 Kylmänkukka on hieno kukka.  Se aloittaa aikaisin, eikä välitä nimensä mukaan kylmästä.  Tänä vuonna se kukki kahteen kertaan.
 Tämäkin on moneen kertaan siirrelty, kauniin värinen kukka.
 Perinneruusuja on niin monenlaisia.  Tämäkin on maatalon pihassa kukkinut vuosikymmeniä.  Nyt vaihdettiin sen paikkaa ja kukinta jatkuu.
 Palava rakkaus kasvaa hontelona.  Se on pakko tukea.  Muistelen nähneeni kuvia joissa kukanvarret eivät olisi näin pitkiä.  En tiedä miksi minun kukkani kasvavat näin pitkiksi.
 Ostettu kesäkukka, neilikka, kasvaa tyytyväisenä muiden keskellä.  Minulla on tapana täytellä tyhjiä kohtia kesäkukilla.
 Kurpitsakin kukki, eipä paljon muuta. 
 Taas tunnistamaton, keltainen kukkani kukki kauniisti.  Onko sen niin väliä onko kukalla nimeä.  Ne ovat kauniita, eikö sen pitäisi riittää
 Syyshortensiaa on monen värisenä, minulla se on violetti
 Ukonhattu kerää hyvin mehiläisiä ja ampiaisia, siksi se on meillä nimettykin ampiaispuskaksi.
Lumipallohortensia löysi paikan jossa on hyvä kukkia.  Koivun alla suojassa liialta sateelta ja auringonpaisteelta.

torstai 20. marraskuuta 2014

Aarteen etsintää

"Jokaisella ihmisellä maan päällä on aarteensa, joka odottaa löytämistään"
Lainaus Alkemisti/ Paulo Coelho

Puutarhuri näyttävät keväisin aarteen etsijöiltä.  Kuoppia kaivetaan joka puolelle.  Etsivä katse haroo pihaa, mistä vielä voisin löytää kaivettavan kuopan paikan. 
 
Multa on aarteen kätköpaikka.  Mihin istutan kukkivan kultakimpaleen.  Siemenistä versoo kesän kuluessa aarre näkyviin.
 
Pieneen kasvun seuraamiseen tunnelmaan talvella pääsee, kun istuttelee itse joulukukkansa.  Puutarhan harrastajan aarteen etsintä jatkuu koko elämän ajan.  Aina löytyy uusia tuttavuuksia tai löytää uudestaan vanhoja hyviä kasveja esim. maa-artisokka, joka on vanha viljelykasvi.  Minä mietin sitä ja muita talven ajan kannattaako istuttaa.
 



 
 
 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Koristelua kirppis ja muista vanhoista tavaroista

Olen hurahtanut kirppismaailmaan ja kiertelen niissä ihan katselemassa josko löytyisi jotain mukavaa.  Aion itsekin pistää lähiaikoina omat vanhat tavarani kiertoon ja vuokrata myyntipaikan.  Ei niillä rikastu, mutta onpa jotain puuhaa näin talvellakin, kun puutarha on lumen valtaama.  Kirppislöytöjä voi itse vähän tuunata omiin tarpeisiinsa nähden.  Ei haittaa, vaikka vähän epäonnistuisikin, ostaa vain niin halpaa ettei harmita.  Minäkin löysin pari puista kynttilänjalkaa, jotka maalasin.  Vesiliukoinen maali ei haise ja on helppo levittää.  Joulupöytä saa vähän uutta ilmettä.
 
Minä ideoin ja isäntä tuunasi rautaisen ulkokynttilätelineen.  Siitä särkyi jo ensimmäisenä vuonna lasi, joka suojasi kynttilää.  Ilman sitä kynttilä ei palanut tuulisella säällä.  Se jouti uusiokäyttöön.  Nostettiin ulkokatokseen roikkumaan.  Se ajaa ulkovalon asian pimeällä.  Hienosti näkyy.
 
 
Käyn aina muutenkin läpi vanhoja tavaroitani, niille voi löytää toinen käyttötarkoitus.  Mielikuvitus vaan liikkeelle.  Voi aina myös aprikoida jotain asiaa porukassa, eikä aikaakaan kun joku toinen heittää hienon idean.  Tai ehkä jopa tarvitsee sellaista tavaraa, mistä on pyrkimässä eroon.  Niitä kun tuntuu kertyvän nurkkiin kierrättämisestä huolimatta.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mökki jää osaksi talvehtimaan yksin

Ensimmäiset huurteen peittämät  puut kimaltavat marraskuun auringossa.  Loppusyksy ja alkava talvi kohtaavat, lyövät kättä.  Päivällä ja aamulla ei tunne syksyn synkkyyttä.  Haravoinnit on suoritettu, puut ja pensaat on verkotettu, kesäkalusteet kannettu suojaan, talvi saa tulla.
 
Mökiltä otettaan havukuorma kaupunkiin kukkapenkin päälle.  ei kai ne mitään suojaa, mutta ovat kauniinpia kuin katkotut kukanrääsyt.  Olen ihaillut luontoa mökin pihasta käsin.  Muutaman viikon possaolo mökiltä saa ajan vieton tuntumaan suorastaan lupsakalta.  Joutsenia on lentänyt yli pihan, peuroja nähtiin tullessa mökkitien vieressä.  Pikkulinnut alkavat kokoontua ruokailupaikalle.  Maalla on kaikenlaista seurattavaa.  Pihapiiri tuntuu jatkuvan pitkälle.  Luonto on hiljaisempi syksyllä ja talvella, mutta ei ihan äänetön sentään.
 
Ei haittaa ollenkaan ulkovessassa käyminenkään.  Tyhjennettiin pönttö ja siivosin huussin pyhäinpäivän kunniaksi.  Se täyttyy muuten yllättävän nopeasti.  Ei niinkään ulosteista vaan kuivikkeista.  Mökillä ei tule talvella käytyä niin usein, ei tarvitse heti keväällä ryhtyä tyhjennyshommiin.
 
Huurteet puissa tiputti sitten tämän päiväinen vesisade.  Näin se syksy etenee.  Välillä paistaa ja pakastaa, toisinaan sataa loikottaa.
 


 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Leivotaan niistä aineista mitä kotona on

Juhlakauden kynnyksellä selaan reseptivihkoja, kansioita ja lehtiä.  Toivon saavani kimmokkeen leipomiseen.  Löydän monta ohjetta, joita voisin kokeilla.  Se kaatuu usein siihen, ettei ole kaikkia aineita kotona.  Joudun silloin tyytymään yleisohjeeseeni, jonka osaan ulkoa.  Olen sen niin monta kertaa tehnyt.  Ohje on piirakkapohja, joka taipuu myös muffinsseiksi.
 
Siihen tarvitaan:
2 kananmunaa
2 kahvikupillista sokeria
sekoitetaan tai jos on halua vatkataan
lisätään
3 kahvikupillista jauhoja
2 ½ tl leivinjauhoa
2½ tl vaniljasokeria
1 kahvikupillinen maitoa
150 g sulatettua voita
 
Levitetään uuninpellille.  Pohjaan voi lisätä päälle esim. tuoreita tai pakastemarjoja.  Paistetaan 180 -  200 asteessa n. 15 min.
 
Hillopiirakan siitä saa, kun paistaa pohjan melkein kypsäksi, lisää hillon ja laittaa vielä hetkeksi uuniin
 
Suklaamuffinseja taikinasta saa lisäämällä kaakaojauhetta mukaan.
 
Suosikkejani ovat myös tiikerikakku ja pikapullat eli piimäpullat. Taikina pyöritään pitkäksi pötköksi ja taputellaan matalammaksi.  Jaetaan osiin ja tehdään ns kampaviinereiksi.  Taikinasta tulee n. 18 viineriä.  Rasvamäärä on 350 g, ohje on vähän himmeä.
Tällaisia lippusia ja lappusia minulta löytyy reseptilaatikostani.  Kenties pitäisi tehdä ohjeet uudestaan ennen kuin ne hämärtyvät lukemattomiksi.  
 
 
 Nämä ovat ohjeita joiden ainekset löytyvät useimmiten kotoani.  En jaksa tai viitsi suunnitella leipomisiani etukäteen.  Ruuanlaitto on eri asia.  Ruokaa on vaikea tehdä jos puuttuu pääruoka-aine.  Toisinaan pakastin pelastaa pulasta.  Sieltä löytyy sieniä ja joitain kasviksia.
 
Tätä löytämääni kasvispiirakkaohjetta. voisin kokeilla.  Piirakat ovat hyvää ruokaa, jotka eivät tarvitse mitään muuta vierelleen.
 
 
 
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syyssateet ei haittaa

Syyssateet harmittavat, mutta niilläkin on etunsa.  Kaivot täyttyvät ja kasvit ehtivät saada tarpeeksi kosteutta.  Ihmisiä sateet ärsyttävät.  Eihän sade mukavaa ole jos monta päivää yhteen mittaan sataa.  Ulkona ei kauan viitsi olla, mutta tänäänkin oli Terrassa porukkaa yllin kyllin.  Sateella on aikaa suunnitella pihan talvikoristeluita ja vielä vähän tulppaanienkin istutusta.  Lyhtyjä oli kaupan minikokoisista isoihin.  Isoinpiin lyhtyihin mahtuisi itsekin melkein lämittelemään kynttilän kanssa. 
 
 
Liiallinen valosaaste pihoilla ei ole mielestäni kovin tyylikästä.  Pienet kauniit ledvalaisimet ovat halpoja ja kauniita ja niitä voi alkaa laittamaan jo nyt kun on pimeätä.  Ei kannata odottaa jouluun saakka.  Nythän ne antaisivat iloa ja valoa syksyn sateisiin.  Osuisi avaimen reikäänkin paremmin jos ovella loistaisivat lamput kun tulee kotiin.
 
Ulkoilemaan pitäisi lähteä sateellakin.  Ei kastuminen haittaa jos on varustautunut hyvin.
 
Olen paljon pyöräillytkin sateella.  Minulla on Rukka-sadeviitta.  Siihen olen ollut tyytyväinen.  Se on tarpeeksi iso peittääkseen jalat ja ostokset sarvissa.  Puutarhatöihin siitä ei oiken ole.  Sadetakki on parempi ratkaisu. 
 
Kaiken kaikkiaan sade on positiivinen juttu.  Ilman sateita täällä olisi kuivaa kuin Saharassa.  Silloin ei mikään kasvaisi.  Ilmainen kastelu silloin tällöin pitää puutarhan kunnossa.
 


 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Värikäs syksy

"Syksy jo saa harmaa on maa", ei sentään ihan vielä.  Maisemat ovat värikkäitä kuin iloiset maalaukset.  Aurinko on onneksi paistanut melkein päivittäin.  Mielialakin pysyy virkeämpänä kun pilvet eivät riipu alhaalla kuin harmaat risaiset lakanat.  Haravointityötäkin olen jo hiukan aloitellut.  Tänään riivin irti ruskettuneet humalat ritilästä.  Se olikin kovaa hommaa, varret olivat kiotoutuneet ritilöiden ympärille liaanien tavoin.  Pakkohan niitä oli leikata ja poistaa pieninä paloina.
 
Jos tämän Mongolian vaahteran punaisuudessa voittaa, niin se on todella punainen.  Ostinkin tämän muutama vuosi sitten ihan syysvärin takia.  Muuten se on kukinnan ja lehtien puolesta aika vaatimaton puu.
 
Koivujen keltainen väri on myös kaunis.  Valkoiset rungot antavat hienon taustan. 
Kukat voittavat värikkyydessään puut kesällä, mutta syksyllä ruskan aikaan puut loistavat.  Aurinko vielä valaisee ja antaa niille sen kauneuden.  Tätä  kestää vain niin vähän aikaa.  Nyt pitäisi viihtyä ulkona ja kerätä näkymiä kameraan ja sydämeen.  Kyllä ne synkät päivätkin ovat vielä edessä.
 
 
 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Yksi syyspäivä

Syysauringon viime säteet halkovat ruohikkoa.  Viileä tuuli heiluttaa lehtiä.  Muutama kukka värjöttelee kylmähkössä syysilmassa.  Ei vielä oikein haluaisi luopua kesästä.  Kesä oli ongelmallinen säiden suhteen.  Kesäkuu kylmä ja sateinen, heinäkuu kuuma ja kuiva ja elokuu epävakainen.  Syyskuun säät ovat olleet kauniita ja tarpeeksi lämpimiä.
 
Talven tuloa kun voisi vielä viivyttää parin kuukauden verran.  Vielä olisi puutarhassakin tehtäviä.  Istutukset ovat tältä vuodelta ohi.  Aidan kunnostusta tehdään vielä tai oikeastaan uusitaan aita kokonaan.  Kylmässä säässä maalin kuivuminen kestää kauemmin. 
 
Haravointi suoritetaan lokakuun puolella.  Puiden lehdet putoilevat harvakseltaan maahan.  Ei kannata haravoida montaa kertaa jos ei pidä haravoinnista.  Mielellään sitäkin tekee kauniilla ilmalla.  Toivottavasti tulee kaunis ruska, värikäs ja pitkä. 
 
Auringon vajoaminen taivaanrantaan jättää puutarhan kylmään hämyyn.  Puutarhakalusteet on jo koottu varastoon.  Yksinäinen keinu heiluu tuulessa.
 

 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Sieniä ja puolukoita

Sienimetsä kutsui ja puolukat vielä antoivat kutsun lähteä metsään.  Ilma kun oli vielä kaunis ja kesäinen.  Ainoa harmitus oli hirvikärpäset.  Ne tekivät hyökkäyksiä ja laskeutuivat joka puolelle  kehoa.  Eivät auttaneet tuulipuku, tiukka baskeri vaan kärpäsiä oli pyydystettävä tukasta iltamyöhään.  Yksi sitkeä kärpänen löytyi vielä saunomisen jälkeen tukasta.
 
Puutarhatöistä on välillä mukava lähteä laajemmille poluille.  Hirvikärpästen pelossa ei kannata jättää menemättä metsään.  Pelottavavia eläimiä voi tulla pihaan saakka.  Kyykäärme vieraili mökkipihassamme portaan juurella.  Siihen se tuli ruohikolle luikertelemaan ja pakeni kuistin alle piiloon.  Ei me sitä olisi tapettukaan.  On silläkin oikeus elää.  Monessa maassa kyy on rauhoitettu eläin.
 
Vielä ei ole aika alkaa syysharavointiin.  Senkin takia oli mukava kävellä metsässä.  Sai vähän hikeä pintaan, muutaman tatin ja 6 litraa puolukoita.  Ajattelin ensimmäiseksi tehdä puolukkarahkaa.
 
Pakastin vain uhkaa täyttyä liikaa.  On pakko heti alkaa kuluttaa säilömisiään, eikä säästellä niitä kevättalveen.
 
Näitä ei noukita.  Kärpässienet ovat vain niin kauniita. Kannossa kasvavia sieniä oli oikein tukuttain.


torstai 4. syyskuuta 2014

Syksyn istutukset

Syksyllä on hyvä aloittaa seuraavan vuoden kasvukauden varmistaminen.  Lannoitukset tietysti kannattaa tehdä.  Minä olen vähän huono lannoittamaan.  Ajattelen, kun laitan vähän uuttaa multaa istutuksessa, kasvi pärjää seuraavaan vuoteen.  Laiskuutta se on.
 
Kukat seuraavaan vuoteen.  Juhannusasteri,Tarharistikki ja Papageno (Pulsatilla vulgaris).  Juhannusasteri on niistä korkein 40 cm, toiset kaksi 10 cm- 20 cm.  Keväällä odotan niiden ilmaantuvan maanpinnalle.
 
Istutin pylväshaapani, joka on ollut yksinäinen saavissaan, kaltaistensa seuraan.  Ihan hyvin se pärjäsi takapihalla saavissa, mutta haavassa on pitkät juuret, eikä se olisi siinä talvehtinut.
Pihlaja näkyy olevan taustalla.  Pihlaja tekeekin tänä vuonna paljon marjoja, kauniita ovat.
 
 
 
Syyskesä on ollut vähän sateinen.  Kosteus antaa hyvät eväät kasvamiseen.  Sienisato on kuulemma aivan hurja jossakin seudulla.  Minäkin aion vielä mennä sieneen.  Ainakin herkkutatteja ja kanttarelleja olisi hyvä löytää.  Vähän minulla jo onkin, mutta ei lisä pahaa tee.
 
Syksyn viimeinen neitoperho, kenties.  Vähän ovat värit haalistuneet tai ruskettuneet.  Voi olla, että väri voi olla tämänkin näköinen.


 

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Maisemia ihailemassa

Olin reissun päällä ja kuvattua tuli kaikenlaista.  Kukkia ja maisemia, turistikohteita ja kaikenlaista muutakin.  Kamera on kyllä oiva tapa tallentaa muistoja.  Jos vain tulisi pistettyä ne kuvausjärjestykseen niin tietäisi minä vuonna on tämäkin tapahtunut.  Tietokoneessa ne kyllä pysyvät järjestyksessä, mutta kehitettynä ne voivat joutua eri vuosikymmenien kansioon. 
 
Olavinlinna Savonlinnassa tuli nähtyä vain ulkoa päin.  Halusin kukat pehmentämään linnan karua ja jylhää muotoa.  Kukat aina antavat puistoille sen viimeisen silauksen.  Kiitos siitä kuuluu kaikille kaupunkien puutarhahenkilöille.
 

 Kierrätystaidetta kävin ihailemassa Mikkelin Kyyhkylässä.  Kaiken voi käyttää uudestaan jos on kykyä ja halua.
 
Paljon jäi näkemättä ja kokematta.  Muutaman päivän ajelureissulla ei kierretä kuin pieni pala Suomea.  Kaunis se on näin loppukesästäkin.
Kuiva oli tällä kertaa Imatran koski.  Kaunis se on näin kivisenäkin, säilytetty tuleville sukupolville.  Myöhästyttiin viikolla, että olisi nähty veden virtaavan koskessa.

maanantai 25. elokuuta 2014

Elokuun kukkijat

Puutarhassa on hauskaa kun aina joku kukkii ja kukoistaa.  Paljon on kukkivia alkukesästä ja heinäkuussa, mutta elokuuhunkin saa kukkivia pensaita ja kukkia.  Syyshortensia ja syysleimu ainakin kukkivat elokuussa.  Kaikki sellaiset , minkä nimessä on syyssana.  Toiset kukat jatkavat kukkimista myös elokuussa esim pikkusydän.  Otin vähän valokuvia nyt kukkivista kukista.  Kaikkia en tiedä nimiltä, mutta ei kai sen väliä.
 

 Syysleimu ja iso vuohenjuuri kukkivat rinnakkain.  Vuohenjuuri ei yleensä kasva noin isoksi, se on paremmassa maaperässä kuin yleensä.
 Tätä keltaisena kukkivaa kukkaa en tunnista, enkä vieressä olevaa, vasta nupullaan olevaa kukkaa.
Lumipallohortensia teki tänä vuonna hienot kukat ja pelagoniakin on vielä kukassa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Syksyn tuntua

Uusi pensas on saapunut puutarhaan. Keltakirjokanukka, lehdet ovat mukavan värikkäät.  Siitä saa enemmän tietoja tästä linkistä. http://suomalainentaimi.fi/keltakirjokanukka

Sen sanotaan kukkivan kesäkuussa ja sen jälkeen tekee marjoja, mitkä ovat syömäkelvottomia.  Pensas oli varmaan niin kiitollinen uudesta istutuspaikasta, että se alkoi tekemään nuppuja.  Tiedä sitten ehtiikö kukkia ja marjoa.

Syksyllä voi taas istuttaa ja uudistaa puutarhaa.  Siirsin rivitalopihallakin pionin uuteen paikkaan.  Keväällä se sitten näkee, viihtyykö se.  Pionit ovat vähän arkoja siirron suhteen.  Edellisessä paikassa se ei ainakaan viihtynyt.  Kukkapenkit täytyy muutenkin aika ajoin myllätä.  Minun kukkapenkissäni oli kielo vallannut aivan liikaa tilaa.  Se on hieno kukkanen, mutta liika on liikaa.
 
Syysleimu kukkii värikkäänä.  Keväällä kukkivat kukkaset ovat hienoja, syksyllä kukkivat eivät jää kauneudessa yhtään huonommiksi.  Olisi ikävää jos ei olisi elokuussa enää yhtään kukkivia kasveja.  Olen koittanut istuttaa penkkeihin monena aikana kukkivia, että olisi silmäniloa koko kesän ajan.