Puutarhapolun varrelta

Selailin taas kerran puutarhalehtiä ja ihailin puutarhureiden aikaansaannoksia.  Miten uljaita puita ja värikkäitä kukkia harrastajat  ja asiantuntijat ovat saaneet kasvatetuksi.  Sain tietoa uusista kasveista, joita voisin kokeilla.  En ole ikinä kuullut esim. tuohituomi nimisestä pienestä puusta, jonka runko on kuparin värinen.  Sellaisen haluaisin.   Tämä kuva on taimi.fi sivulta.  Puu kasvaa noin 5 m korkuiseksi. Perhosistakin sain uutta tietoa.  Perhoset kuuluvat puutarhaan yhtälailla kuin kukkaset.  Aikuisen ritariperhosen suosikkikukkia ovat sammalleimu, puna-ailakki, voikukka ja kurjenpolvet.  Eivät mitään erikoisuuksien tavoittelijoita.  Kyllä perhosille varmaan kelpaavat kaikki kukkaset, jotka mettä tuottavat. Kaikenlaista tietoa voi lehdistä löytää.  En ole aiemmin sitäkään tiennyt, että suosituimpia blogejakin listataan.  www.cision.fi   Sieltä löytyy topblogeja monenlaisista aiheista.   Minulla on vielä todella paljon opittavaa puutarhasta ja uusia kas

Ei mustempaa joulua voisi olla sään puolesta.  Vettä sataa ja maa on musta kuin nokipoika.  Pidä siinä sitten joulutunnelmasta huolta.  Tällä hetkellä alkaa olla joulu meilläkin valmis.  Kinkku on ostettuna, rusinasoppa keitettynä, laatikot pakkasessa ja kuusi takapihalla odottamassa.  Olisi se mukava jos aattona muutama sentti lunta sataisi.   Sitä ei ole luvassa säätietojen mukaan.  Mennään sitten näin.  Joulu on joulu vaikka vesisateessa.    Kynttilät palavat kyllä lyhdyissä, vaikka vettä sataa.  Lahjoja ei tämän ikäinen enää kaipaa.  Kunhan saa ruokaa syödäkseen ja on lämmin koti.  Amaryllis voisi avata kukkansa jouluaatoksi.  Istutin kukkamukulan viisi viikkoa sitten ja vartta on kasvanut ihan mukavasti, kukat vain pysyvät kiinni.  Halusin kokeilla kasvatusta, kun aina on tullut ostettua valmiiksi kukkivana ja se on aina kukkinut loppuun ennen joulua.    Pimeys on oikeastaan pelastus mustassa joulussa.  Kynttilät näyttävät kauniilta pimeydessä.  Jouluvaloja alkaa olla mon

Puutarha on vaipunut talvilepoon, on joulun aika.  Alppiruusujen lerppuvat lehdet ovat surullisen näköisiä, mutta keväällä ne piristyvät, toivottavasti.  Talvi antaa luonnolle mahdollisuuden levätä.  Monta kertaa olen ihmetellyt miten etelässä luonto uudistuu ja lepää.  Eikö maa köyhdy, kun aina vain kasvaa uutta.  Kai sielläkin kasveilla on lepoaikansa.  Eivät ne ainakaan kuki  jatkuvasti.   En kaipaa yhtään etelän maihin talviaikaan, kuten niin moni suomalainen.  Viihdyn hyvin lumisateisessa Suomessa.  Välillä on lumitöitä ja hankalaa liikkumista.  Miten kaunis on hanki pakkasella.  Jääkiteiden ja -puikkojen kauneus tuo mieleen veistokset.  Talven vaikeudet unohtuvat nopeasti.    Eihän sitä jaksaisi nurmikkoakaan leikata ympäri vuoden, eikä kukkamaata perata.  Talven lepoajan jälkeen nekin maistuvat mainiolta.  Aika aikaansa kutakin.  Näin joulun alla voi vaikka viihdyttää itseään ja ottaa valokuvia vanhoista koristeista.    

Kukat loistavat puutarhan lisäksi tauluissa, tapeteissa, tatuoinneissa, verhoissa ja kaikenlaisissa muissa sisustustuotteissa.  Kaikki eivät rakasta kukkia, suuri osa kuitenkin.  Ilman kukkiakin sisustus voi olla tyylikästä ja kaunista, mutta yksikin kasvi voi tuoda elävyyttä.  Yksivärisyyskin on hienoa, pienet kuviot antavat lämpöä.   Totesin, että meillä näyttää ruusukuvio olevan eniten esillä.  Ruusu on monikerroksellisena näyttävä.   Todella suuret kukkakuviot ovat mielestäni liian hallitsevia.  Ainakaan ne eivät saa olla kirkkaita väriltään.           Kotona voi leikitellä väreillä ja koristelulla ihan miten mieli tekee.  Sitä ei voi kukaan tulla sanomaan miten saa tehdä ja miten ei.  Makuasioista ei voi kiistellä.    Kaupoissa kierrellessä voi havaita mitä mielikuvituksellisempia koristeita, rumia suorastaan.  Joku nekin kotiinsa ostaa.  Mikä on toisen mielestä ruma se on toisen mielestä "taiteellinen".