Puutarhapolun varrelta

  Minulla on huono helteensietokyky.  Samoin, kuin osalla puutarhakasveista.  Olenkin lähinnä kiertänyt uimarantoja.  Ja vähän puutarhaakin kastelukannujen kanssa.  Helteeltä on vaikea suojautua vanhassa mökissä.  Päiväksi ikkunaverhot ja ikkunat kiinni, ettei aurinko pääse liian paljon lämmittämään tupaa.  Tuulettimet päällä illalla, karkotetaan lämpö sisältä, että voi nukkua. Palusjärvi Järvestä noustua on hetken mukava olo.  Silloin tuntee pystyvänsä mihin vain, kunnes parin tunnin päästä huomaa olevansa taas hikinen.  Kylmään voi varautua, helteeseen ei kovin paljon.  Eihän siellä vedessä voi koko aikaa olla. Hirvijärvi Maauimalassakin kävin kaupungissa käydessä.  Mökkimme on maamökki, järvi parin kilometrin päässä.  Pyörällä sinne sujauttaa muutamassa minuutissa.  Palatessa on iso yläki, joten hiki on taas päässä. Kova helle tuo ukonilman ja onneksi vähän sadetta.  Sitä kaipaa puutarha ja muu luonto.  Ukonilma on täällä maalla kokemuksena erilaista.  Sähköt sätkii ylen aikaa.  Pit

  Minulla on ihan rivitalon takapihalla muutamien yrttien kasvatusta.  Välillä onnistuu, toisinaan ei.  Lipstikkaa ja ruohosipulia olen jo säilönyt.  Ruohosipulin napsuttelin palasiksi ja pakastin.  Lipstikan kuivasin ja nyt on menossa basilika. Lipstikka kuivui saunan lauteilla viikossa parissa rouhittavaksi.  Basilikaa en ole kokeillut vielä kuivata .  Se kasvoikin ihan hyvin parveke laatikossa kasvihuoneessa.  Tämä ei ole saunavihta vaan basilika huuhdeltuna ja leivinpaperin päällä. En tiedä miten tässä käy, mutta rohkeus on valttia. Timjami kasvaa vähän hitaammin ja sen onkin seuraavaksi vuorossa.  Oreganon jätän tänä vuonna ihan vaan kukkimaan.  En tiedä miksi, mutta se ei ole niin maistuvaa, kuin kaupasta ostettu kuivattu oregano.  Kenties se on eri laatua. https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kimeirami    Oregano houkuttelee perhosia, joten se on hyvä puutarhakasvinakin, monivuotinen ja kestävä. Mausteyrtit säilyvät hyvin, kunhan ne vaan kuivaa hyvin ja säilyttää pusseissa tai p

 Juhannusviikolla viimeinkin on alkanut kukkia kaikenlaiset kukat.  Alppiruusukin teki hienot punaiset kukat.  Viime vuonna se ei kukkinut näin paljon.  Alppiruusukin pitää välillä lepovuoden. Toinen Alppiruusu on kasvattanut vartta enemmän, mutta kukat ovat siinäkin kauniit. Juhannusruusukin kenties ehtii kukkia juhannukseksi.  Pari kukkaa aurinkoisemmalta puolelta on ehtinyt avata nuppunsa. Kylmä kevät pidensi kasvien valmistumista.  Kärsivällisyys alkoi jo loppua.  Luontoon ei voi vaikuttaa, se tekee mitä haluaa. Istutetut ja perennat kukkivat sulassa sovussa. Lupiineitakaan ei ole kaivettu pois.  Kyllä ne niitetään ennen kuin ne ehtivät siemenvaiheeseen. Siemenistä ja juurakoista lähtemään laitetut kukat kukkivat sitten myöhemmin.  Niistä on iloa loppukesästä. Toiset kukat onnistuvat paremmin, kuin toiset.  Kukkasten vuodet ovat erilaisia.  Samoin kuin vuosien säät ovat erilaisia.   Luonto voittaa aina ihmisen.  Säille ei ihminen voi mitään. Pieniä kukkasia, isoja kukkasia, kaikki

  Tulikellukka matkasi ensimmäisen kerran meille mummon puutarhasta.  Perennana Tulikellukka  on kestävä kasvi.  Meilläkin sitä on sittemmin jaettu moneen kohtaan ja aina se on lähtenyt kasvuun.  Se kukkii alkukesästä ja tuo värikkyyttä puutarhaan.  Taimistoilla se näkyy olevan aika edullinen.  Sitä ei montaa taimea tarvitse ostaa, kun isokin ala on täynnä.  Ei Tulikellukka mitenkään röyhkeästi leviä, se jää kyllä toiseksi esimerkiksi toiselle kevätkukkijalle, Kevätvuohenjuurelle. Molempia voi ja kannattaa jakaa.  Ne ilostuttavat väreillään puutarhaa. Oikein hyvässä maassa ne varmasti innostuvat kukkimaan vielä enemmän, kuin meidän laihassa maassa mökillä. Tulikellukkaa myydään myös siemenenä.  Sitä voi istuttaa moneen paikkaan, myös kivikkopuutarhaan, joten ei se kovin vaativainen ole.  Luulen, että minäkin kokeilen sitä seuraavaksi kivikkoon istutettuna. Kukinta kestää kolme - neljä viikkoa.  Siis aika pitkän aikaa.  Kukkimisen jälkeen tulee siemenpallukoita.  Joku innokas voi niistä

  Mökissä ja mökin pihapiirissä hallitsevat muutkin asukkaat, kuin ihmiset.  Tänä keväänä on ollut viileätä ja meidänkin mökkiin on välillä tunkeutunut metsämyyriä tai ainakin ne siksi nimesimme.  Yleensä ne asustavat ulkorakennuksissa tai metsässä.  Hullusti niille silti kävi, kissa on saanut kiinni kaksi.  Ne olivat tehneet pesän ja penikat kuistin alle, josta aikuiset löysivät tiensä sisälle.  Vanhassa mökissä on aina rakoja, josta ne mahtuvat kulkemaan.  Myyrä tarvitsee vain 1,5 cm kulkureitin.  Poikaset olivat jo aika isoja ja kävivät ulkona syömässä.  Toivottavasti ne siirtyvät metsään. Muurahaiset koettavat joskus myös ängetä sisään.  Suurimmaksi osaksi ne alkavat purkaa puuseinää ulkoa päin.  Niitä ei aina huomaa, ennen kuin on liian myöhäistä ja hirsi on pilalla. Käpytikka välillä koputtelee nurkkaa.  Onneksi sentään ne pysyvät puiden ja sähköpylväiden kimpussa.   Muut elävät ovat puutarhassa.  Perhosia suosin, ne kun ovat niin kauniita.  Matoja maassa pöyhimässä on hyvä asia.

  Luoteistuuli on puuskuttanut kylmää ilmaa jo muutaman viikon verran.  Lämpötila ei ole noussut juuri +10 astetta ylemmäs.  Koko luonto on ollut vähän hämmentynyt kylmästä ilmasta, varsinkin istutettavat herkät kasvit.  Pölyttäjiä ei ole paljon näkynyt.  Yhden kimalaisen näin omenankukassa.  Kaupunkipuutarhan takapiha on aukean reunalla, etelään päin, jos paistaa on tosi kuuma jos tuulee niin kuin nyt, niin sekin osuu pihaan. Monena keväänä tätä ennen olosuhteet ovat olleet huonot.  Kuivaa ja kylmää, jos tai kun sen jälkeen tulee vielä kuivaa ja kuumaa, niin ei tule juuri mitään satoa tai ainakin huono sato muutenkin pienessä puutarhassa. Amiraaliperhonen repsottavin siivin asettautui ruttojuuren kukkaan mettä saadakseen.  Nehän taitavat olla muualta tulleita näin keväällä.   Kirjosieppo etsi pesäpönttöä.   Koivun kesti kauan saada lehdet oksiinsa.  Kauniita nuo urvutkin ovat. Orvokeita laitoin nyt ensi hätään kasvamaan. Ne eivät niin kovin kylmästä kärsi, kuin muut kukat.   Neitoperh