Uutta vuotta kohti

 Vaikka on vasta marraskuu niin katseeni kääntyy enemmän ja enemmän seuraavaan vuoteen.  Se on hyvä senkin puolesta, kun on vuoden pimein aika.  Marraskuu ei ole minulle kovin synkkää aikaa.  Jotkut ihmiset putoavat ihan hurjiin syövereihin marraskuussa.  Minulle marraskuu on vielä pehmeää pimeyttä.  

Kevät on lähempänä kuin luuleekaan.  Marrakuun kaktukset aloittivat kukintansa, tuli ihan keväinen olo.  Valkoinen on uusi tuttavuus.  En tiennyt sen olevan valkoinen.  Ostin uuden kaktuksen, kun vanha punainen on vähän rapistunut.

Havujen alla olevassa kukkapenkissä krookuskin aloitti kukinnan, kun lumet lähtivät.

Laitan havuja koristelun vuoksi.  En tiedä onko siitä muuta apua, kuin vierailevat kissat eivät mene kuopimaan havujen päälle.

Vielä voisi istuttaa vaikka kukkasipuleita lämpimän ilman takia.  Kylmä sää on kyllä nurkan takana ja voi iskeä ihan kohta.

Aloitin ensi vuodeksi valmistautumisen ja ostin vuosikalenterin, johon voi kirjata ajatuksiaan ja tekemisiään.  Siinä kaikkenlaista tietoa päivistä ja säistä.  Sääkalenterinakin se on mukava.  Siitä vain täytyy ottaa rutiini ja pitää sitä esillä koko ajan.  Jos se unohtuu kaapin sisuksiin niin huomaa loppuvuodesta, ettei siihen ole kertynyt mitään.

Olen huomannut aiemminkin minussa olevan hamsterin vikaa.  Kaikkea täytyy olla varastossa yllinkyllin ja liikaakin.  Hamsterius on minulla varmaan geeneissä, ei se voi muuta olla.  Olen aina innoissani päästessäni johonkin kauppaan missä voin kerryttää varastojani.  Minulla on nyt ostosreissun jälkeen kahvisuodatinpusseja puoleksi vuodeksi, tuorekelmua pariksi vuodeksi ja foliota saman verran.  Kai tämä pimeys vaikuttaa minulla sillä tavoin.

 

Marraskuu, ikävä aika vai ei

Mietiskelen tässä marraskuisena sadepäivänä itseni ilahduttamiseen mahdollisuuksia.  Niitä on moni muukin miettinyt.  Lukeminen ja kirjoittaminen antaa uusia ajatuksia.  Nettisivujen selailu pistää melkein pään pyörälle, mitä kaikkea maailmassa on menossa.  Yrittäessäni miettiä, mitä kaikkea voi tehdä ilman suurta rahaa, tapoja löytyy yllättävän paljon.

Aamulehti kyseli muutama vuosi sitten julkisuuden henkilöiltä mitä he tekisivät marraskuussa.  Löytyi 30 tapaa ilahduttaa itseään.  Monella oli neuvona rento suhtautuminen elämään ja kääriytyminen lämpimään.

https://www.aamulehti.fi/a/24058444 

Joskus, kun sade vihmoo ikkunaan välillä räntää ja lopun aikaa vettä, on vaikeaa olla positiivisella mielellä.  Silloin on riistäydyttävä apeuden alhosta kohti valoisampaa reittiä.  Koitan itse järjestää joka päivä jotain puuhattavaa kotona, kun en nyt enää ole töissä.  Aloitan sen jo ennen kuin nousen sängystä.  Mietin yksi tai kaksi tehtävää, mitkä minun täytyy suorittaa.  Ne voivat olla ihan kotitöitä tai vaihtoehtoisesti liikuntaa ulkona tai sisällä.  Ne eivät saa olla pelkästään löhöilyä ja television tuijotusta.

• Leipominen on usein tapahtuva puuha, johon tartun.  Nyt sitä täytyy vähän rajoittaa, kun pakastin on täynnä marjasatoa.
• Pyykinpesua pitää harjoittaa usein liikuntaharrastuksestani johtuen
• Kirjoittaminen on melkein jokapäiväinen juttu
• Lukeminen kuuluu joka päivään
• Miehen  ja kissan kanssa seurustelu kuuluu asiaan
• Vähintään kolme liikuntakertaa viikossa
• Sukututkimus on mielenkiintoista
• Uuden oppiminen, tällä hetkellä italian kieli

Aiheita ja tekemistä riittää viikosta toiseen.  Lopun aikaa annan luvan itselleni rentoutua ja mietiskellä, jotka nekin ovat tekemistä. 

Marraskuussa on hyvää aikaa syventyä suunnittelemaan elämää tai tulevaa vuotta.  Ei ole oikeastaan ikävää kuukautta, on vain aika nyt ja tuleva aika.  Joulukin on jo tuossa tuokiossa.  Sen jälkeen voi jo odottaa kevättä.

Marraskuu on tulossa

Linnuille on pöytä katettu.  Tosin pöydän ensimmäiseksi valtasi orava.  Tarvitseehan oravakin talven varalle ruokaa.  Se viihtyi lintulaudalla kauan, keräten poskiinsa pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.  Näin syksyllä lintulaudalla vilisee lintuja parvittain.  Kylmä talvi karsii lintuja raskaalla kädellä.  Ei auta kovin paljoa vaikka ruokaa laittaisi päivittäin.  Monet linnut eivät vain kestä kylmyyttä.  Vielä ei ole ollut kovin kylmää, koleata vain.  Seuraavaksi on vuorossa marraskuu, joka on minulle parhaita kuukausia vuodessa.

 

Löysin marraskuun merkityksen sanana Wikipediasta.  "Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi."  Voiko sen selvemmin sanoa.  Kuoleman kuukausi, sehän se on.  Onneksi vain väliaikaisesti. 

 

Oravan syöntipuuhia seurattiin hymy suupielissä.  Sen kaunista ulkonäköä ihaillessa ei tule aina mieleen millainen peto se oikeasti on.