Uutta vuotta kohti

Vaikka on vasta marraskuu niin katseeni kääntyy enemmän ja enemmän seuraavaan vuoteen. Se on hyvä senkin puolesta, kun on vuoden pimein aika. Marraskuu ei ole minulle kovin synkkää aikaa. Jotkut ihmiset putoavat ihan hurjiin syövereihin marraskuussa. Minulle marraskuu on vielä pehmeää pimeyttä.

Kevät on lähempänä kuin luuleekaan. Marrakuun kaktukset aloittivat kukintansa, tuli ihan keväinen olo. Valkoinen on uusi tuttavuus. En tiennyt sen olevan valkoinen. Ostin uuden kaktuksen, kun vanha punainen on vähän rapistunut.

Havujen alla olevassa kukkapenkissä krookuskin aloitti kukinnan, kun lumet lähtivät.

Laitan havuja koristelun vuoksi. En tiedä onko siitä muuta apua, kuin vierailevat kissat eivät mene kuopimaan havujen päälle.

Vielä voisi istuttaa vaikka kukkasipuleita lämpimän ilman takia. Kylmä sää on kyllä nurkan takana ja voi iskeä ihan kohta.

Aloitin ensi vuodeksi valmistautumisen ja ostin vuosikalenterin, johon voi kirjata ajatuksiaan ja tekemisiään. Siinä kaikkenlaista tietoa päivistä ja säistä. Sääkalenterinakin se on mukava. Siitä vain täytyy ottaa rutiini ja pitää sitä esillä koko ajan. Jos se unohtuu kaapin sisuksiin niin huomaa loppuvuodesta, ettei siihen ole kertynyt mitään.

Olen huomannut aiemminkin minussa olevan hamsterin vikaa. Kaikkea täytyy olla varastossa yllinkyllin ja liikaakin. Hamsterius on minulla varmaan geeneissä, ei se voi muuta olla. Olen aina innoissani päästessäni johonkin kauppaan missä voin kerryttää varastojani. Minulla on nyt ostosreissun jälkeen kahvisuodatinpusseja puoleksi vuodeksi, tuorekelmua pariksi vuodeksi ja foliota saman verran. Kai tämä pimeys vaikuttaa minulla sillä tavoin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän my...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista